Omiš, Kroatia

Pirjo lähti tien toiselle puolelle odottamaan Dubrovnikin bussia hieman ennen meitä. Ensimmäinen bussi vilkutti valoilla, että se on täynnä, onneksi hänen ei tarvinnut kauan odottaa seuraavaa ja matka jatkui ennen kuin meidän bussimme saapui. Lähdimme Marjukan kanssa samalla bussilla, minä Omišiin, Marjukka Zadariin.

Poistuin bussista ennen kaupunkia halkovaa jokea. Tiesin majapaikkani sijaitsevan joen toisella puolella, suunnilleen camping-alueen kohdalla. Ensimmäinen vastaantulija neuvoi minut kääntymään takaisin sinne, mistä olin tulossa, toinen tarjosi majoitusta camping-alueelta ja kolmas (pariskunta) vei minut autollaan suoraan majapaikkaani. Rouva soitti ensin emännälleni, joka tulikin pihalle vastaan. Hän puhui saksaa (minä en) ja kertoi käyneensä Saksassa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Pietarissa. Minulle ei selvinnyt, oliko kyseessä lomamatka vai sodanaikainen pakomatka (Pietarista päätellen lomamatka). Sain valita ylimmäisen kerroksen kahdesta kaksiosta mieleiseni, otin valoisamman ja asetuin taloksi. Rouva vielä kalusti käytävän päässä olevan parvekkeen, johon paistaa aamuaurinko. Harmi vain, että kävi niin kuin Dubrovnikissakin; nettiyhteys ei läppärilläni toimi tässäkään majapaikassa. Kokeilin vianmääritystä, mutten tullut hullua hurskaammaksi. Nyt kun olen yksin, en voi turvautua seuralaisteni nettiyhteyteen, joten olen taas tavoittamattomissa. Käynnistin koneen asennuksen, mutta siitäkään ei ollut mitään apua. Huomasin sattumalta, että keittiön kaapin päälle oli nostettu käyttämättömän näköinen kahvinkeitin. Eihän täällä kukaan keitä kahvia keittimellä...

Lähdin kävelemään päätietä kohti bussiasemaa ja jäin matkalla Caffe bar Štacijan terassille oluelle. Nettiyhteys toimi erinomaisesti ja sain lähetettyä sähköpostit, samalla päivitin blogini.

Alkoi taas sataa ja jäin samalla kastumisella keskustaan syömään Restaurant Miloon. Yhdistin lounaan ja päivällisen; kanasalaatti, ćevapčići ja vaihteeksi punaviiniä. Tarjoilijapoika lupasi, että huomenna on poutapäivä, silloin voisin mennä vaikka uimaan.

Intuitioni oli taas oikeassa, kaupunki on varsin viehättävä, vanhan kaupungin sisäkujilla tulee vahvasti mieleen Kotor (tosin paljon pienemmässä mittakaavassa). Kotimatkalla poikkesin kauppaan ostamaan aamujogurtit ja hedelmiä. Mandariinisato on juuri kypsynyt ja niitä myytiin teiden varsilla varsinkin Bosnia-Hertsegovinan puolella. Kämpillä keitin kahvit (joku on sittenkin käyttänyt keitintä, siinä oli vielä vanhat purut). Parvekettani vastapäätä oleva talo taitaa olla paikallisten asuttama, sen takana on Dubrovnik-Split –päätie. Sammutin valot, sytytin tuikut ja kuuntelin sateen ropinaa. Tuntuu, että olen tämän talon ainoa asukas.

 

Kun heräsin aamulla, taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Pesin pyykit ja ripustin ne parvekkeelle kuivaustelineeseen. Yritän kuivattaa myös nahkakenkiäni, jotka kastuivat eilen. Kävelin tien toiselle puolelle täysin autiolle hiekkarannalle, vieressä on camping-alue, jossa näkyi olevan vielä joitakin perheitä lapsineen ja koirineen.

These boots are made for walking...

Kävelin joen aurinkoista puolta, kunnes kävelytie päättyi maantiehen, palasin takaisin ja kolusin vanhan kaupungin kujia, jotka useimmat päätyivät jonkun pihaan tai portille. Etsin reittiä ylös linnoitukselle, mutta se jäi löytymättä. Kävin vielä satamassa, ennen kuin istahdin Caffe bar Štacijan terassille. Kahvila on sisältä meluisa ja savuinen, mutta nettityhteys toimii salamannopeasti. 

Kävelin keskustasta kotiin (suorinta tietä reilu kilometri) rannan kautta ja hain leipomosta lounaaksi tonnikalapitan ja iltapäiväkahville baklavan. Lounaan jälkeen kävin uimassa; hienoa hiekkarantaa riittää molempiin suuntiin silmänkantamattomiin, eikä ketään ollut uimassa. Vesi oli lämmintä, puhdasta ja kirkasta, kuten Kroatiassa kuuluukin.

Auringonlaskun aikaan kävelin keskustaan ja kävin vakikahvilassani lukemassa sähköpostit. Illalliselle menin kalaravintola Puljisiin. Asiakkaina oli mm. nuori saksalaispariskunta kuusiviikkoisen vauvansa kanssa. Henkilökunta oli aivan myyty nuorenmiehen edessä ja äiti ohjattiin jonnekin yläkertaan syöttämään vauvaa. Laskun mukana sain kirsikkaisen digestiivin ja kaupunkikartan, mistä saattaa joskus olla hyötyä; kyllä tänne voisi tulla toisenkin kerran. Kotimatkalla poikkesin pieneen kirkkoon, jonka parvella kuoro harjoitteli. Kämpillä pakkasin tavarani ja istuin parvekkeella ihailemassa tähtikirkasta taivasta. Toivottavasti se lupaa hyvää keliä seuraaville päiville.