Santarém

Aamu Figueira da Fozissa oli taas utuinen. Söimme hyvän aamiaisen ja lähdimme kävelemään juna-asemalle. Sääli, silä kaupungissa kuulosti olevan jonkunlainen musiikkijuhla/päivä meneillään. Olisi ollut mukava jäädä viettämään sitä. Sumu tiivistyi kosteudeksi, kaivoin rinkasta lippiksen suojaamaan silmälaseja.

Junanvaihto oli Alfareloksessa, joka aiheutti minulle kylmiä väreitä menneiltä vuosilta (kun olin ihan pois kartalta). Muistin, että radan toisella puolella saa baarista euron pretan, tosin hinta oli nyt 1,10€. Juna saapui hieman myöhässä, toivottavasti luvattu kyyti voi odottaa meitä Santarémissa.

Casa de Marvila

Saavuimme Santarémin kaakelein kaunistetulle juna-asemalle ja laitureiden toisella puolella vilkutti Vasco, joka huusi nimeäni ja huikkasi "Moi, tervetuloa!" selvällä suomenkielellä (hänellä on sukulaisia Suomessa). Koska hän on myös kaupunkiopas, saimme kyydin lisäksi opastuksen Santarémin kirkoista, luostareista ja vanhan kaupungin muista nähtävyyksistä.

Majoituimme vanhan kaupungin sydämeen. Ensimmäisen vuorokauden saamme nauttia kahdestaan koko asunnosta; makuuhuoneemme, tv/olohuone, keittiö, kylppäri ja kapea parveke, jossa pyykit kuivuvat nopeasti tuulessa ja auringossa. Vähensimme vaatteita ja menimme alakerran Pastelaria Rein terassille tervetulo-oluille.

Kävelimme vanhan kaupungin kujilla ja vähän sen ulkopuolellakin etsien aukiolevaa ravintolaa tai kauppaa. Siesta oli alkanut kolmelta ja sulkenut lähes kaikki ruokapaikat. Jäimme yhden baarin terassille syömään katkarapumunakkaan ja pihvisämpylän. Tarjoilija neuvoi meille tien lähellä olevaan aukiolevaan mercadoon, josta ostimme huomiseksi aamiais- ja lounastarpeet. Kotimatkalla nappasin vielä mukaamme 1,95€/kg maksavat makeat mansikat.

Largo de Marvila

Mansikat 1,95€ kilo

Siestan jälkeen lähdimme jo päivällä katsomaamme, Vascon suosittelemaan Taberna do Quinzenaan syömään mustekala-annokset, joista yksi olisi vallan hyvin riittänyt meille molemmille.

Kauppahallin upeat kaakelit

Taberna do Quinzena

Voi Dionissos, minkä teit! Puoli litraa talon valkkaria maksoi vain 1,40€.

Meidän oma viisukatsomo

Palasimme hiljaisia katuja pitkin kämpille, johon perustimme (siis minä perustin) oman Euroviisukatsomon olkkariin. Oli kuin kotona; olimme täällä kahdestaan.

Yskä vaivasi minua edelleen, mutta sain nukuttua kun oli hiljaista ja viileää. Söimme runsaan aamiaisen ja toivoimme taivaan kirkastuvan. Oli pilvinen ja tuulinen päivä.

Portas do Sol

Lähdimme kävelemään Portas do Sol -puutarhaan, matkalla ohitimme palaneen elokuvateatterin rauniot. Portas do Solilta aukesi hienot näkymät alla levittäytyvään kaupunkiin ja tasangoille, joelle ja hautausmaalle. Harmi vain, että sää oli pilvisen harmaa.

Portas do Sol

Portas do Sol

Estoy aqui!

Kiitos pilvisen sään, en keskittynyt niinkään kuvaamiseen vaan katukivetyksiin ja löysin 50€:n setelin. Samoin kuin Hannu kauan sitten löytäessään samansuuruisen setelin Peloponnesoksella, tuli heti mieleen, että se on toivottavasti pudonnut joltain varakkaalta turistilta tai huijaribisnesmieheltä eikä keneltäkään köyhältä paikalliselta. Päätimme samantien käydä oluella seuraavassa mukavassa tavernassa. Siellä olisi ollut fado-ilta, mutta vasta huomenna, kun me jo olemme muualla.

Kävelimme bussiasemalle ja ostimme liput Óbidokseen huomiselle (6.55€/kpl). Palasimme kämpille ja valmistin lounaan kaupan edullisista herkuista ja hedelmistä.

Kevytlounas kämpillä

Aurinko pilkisti pilvien välistä ja menimme alakerran Pastelaria Rein terassille kahvittelemaan. Terassilla istui saksalainen Herman, joka oli jo kolmisen tuntia odottanut Vascoa, joka toimii iltapäivisin opettajana. Päästimme hänet sisään, koska tiesimme jonkun olevan tulossa naapurihuoneeseen. Selitimme wifin, keittiön, kylppärin ja parvekkeen, ennen kuin Vasco saapui hätiin. Kävelimme taas kuvaamaan kauppahallin upeita kaakeleita. Paluumatkalla tutkin kellokauppojen ikkunoita.

Kauppahalli

Siestan vietettyämme ulkoistimme itsemme, kellokaupat olivat jo kiinni, mutta etsin aasialaiskaupoista samanlaisia korvakoruja, jotka ostin Barcelonasta ja joista hukkasin toisen. Samalla hinnalla (3€) ostin nyt tarvikkeet kolmiin korvakoruihin.

Kolmella eurolla korvakorutarvikkeet

O Saloio

Jäimme illalliselle O Saloioon ja syötyämme juttelimme Kanada-USA -vaeltajaparin kanssa. Luulin Hermanin olevan jo nukkumassa ja liikuimme huoneistossa mahdollisimman hiljaa, kynttilöitä sytyttäen ja telkkaria hiljentäen. Olin olkkarissa kirjoittelemassa, kun Herman saapui ja kehui Vascon suosittelemaa Mikas-ravintolaa.

Misericórdia

Söimme jääkaapista pois kaikki omamme ja pakkasimme tavaramme. Ei tullut vieläkään kellokauppoja, mutta helatorstain kunniaksi kävimme "Ihmeiden kirkossa" (Misericórdia) ja omassa, kaakeloidussa kotikirkossamme, Nuestra Senora de Marvilassa.

Nuestra Senora de Marvila

Kun olimme henkistyneet tarpeeksi, otimme lähtöoluet Pasteleria Rein helteisellä terassilla. Bussiasemalle käveli vartissa (onneksi emme olleet päättäneet jatkaa matkaa junalla).