Viro Hondalla 2021; Tartto 》Paide 》Tallinna

Keskiviikkona piti sataa, mutta ainakin tiet olivat aamulla kuivia. Lähdimme kymmeneltä ajamaan kohti Tallinnaa, taivas oli pilvien peitossa ja sää sumuinen. Puinkin päälleni huomioliivin. Tällekin päivälle osui tietyömaita. Tartto-Tallinna -tiellä on melkoinen rekkaliikenne ja välillä ilmavirta heitteli meitä, lisäksi sivuttainen tuuli oli peltoaukioilla kova. Taivas selkeni ja aurinko alkoi paistaa.

Paide

Sovimme etukäteen, että poikkeamme Paideen pitämään lounastauon. Tulihan sekin kylä nähtyä ja syötiin hyvät sapuskat.

Kohvik Treeger

Puolitoista viikkoa piti reissata, ennen kuin minä söin ensimmäisen seljankan ja Hannu ensimmäiset pelmenit Kohvik Treegerissä. Hieno paikka ja tosi hyvät ruuat. ToDo-listallani toiseksi viimeisenä (toki niitä on tullut matkan varrella taas lisää) oli Jägalan putous, mutta näin kuivana kesänä päätimme unohtaa sen.

Paide

Loppumatkan Tallinnaan ajoimme moottoritietä, hyvänä puolena kaksi kaistaa, mutta on se tavattoman tylsä. Ajoimme Kalamajaan ja löysimme uuden majapaikkamme viimeisille reissupäiville.

 

Patarei Apartment

Majoituimme Suur-Patareille, emäntämme näytti pihalta paikan puskien vierestä, mihin saimme Hondan parkkiin. Pääsimme majoittumaan vanhan talon kodikkaaseen huoneistoon. Kävimme läheisessä Rimissä ostoksilla ja istuimme pihalle päivän oluille. Suihkun ja hetken huilin jälkeen tutkimme läheistä ravintolatarjontaa ja lähdimme randomina meille uuteen Telliskiven paikkaan, One Sixty Smokehouseen.

 

 

One Sixty Smokehouse

Olikin niin hyvät ruuat, että taidetaan tulla tänne huomennakin! Haimme torilta mansikat, kämpillä keitin iltakahvit ja istuimme vielä hetken pihalla. Oli hiljaista! Tai oli muuten, mutta yläkerran nokkahuilisti jatkoi vielä vain harjoituksiaan, lähinnä "Popcornia". Makuuhuoneessamme on takka, mutta sitä ei näillä helteillä tarvita ja laitoinkin sen reunustalle ledivalot palamaan.

Viimeisenä päivänä erkavoiduimme aamupäivällä, Hannu lähti kävelemään rantareitin kautta kohti Koplia. Hän onnistui välttämään vanhakaupungin kokonaan, minulla oli sinne pari hoidettavaa asiaa ja nousin ensin Toompealle. Oli oudon hiljaista, monet matkamuistomyymälät ja kahvilat ovat koronan myötä sulkeneet ovensa. Kolme saksalaista ryhmää (yksi fillareilla) oli opastetulla kierroksella.

Laskeuduin vanhaan kaupunkiin, vältin Raatihuoneentorin ja kävin matkailukeskuksessa kysymässä tarkempia vaelluskarttoja metsä- ja rantareiteille. Siellä oli samat, jotka minulla jo on, joten reitit ja majoitukset on etsittävä netistä. Sain sentään ostettua merkit muutamaan postikorttiin. Kävelin Müürivahen Linetteen alusvaateostoksille. Liikkeessä on loppuunmyynti, ilmankos sitä ei löytynyt enää Pärnusta. Lähes kaikesta oli 40-60%:n alennus. Harmi, että hyvä liike lopettaa, mistä minä nyt ostan alkkarini?

Kävin Toompuiesteen Kioskin terassilla lasillisella kirjoittamassa mukana kulkevat postikortit. Muutama sadepisara uhkasi loiventaa viiniä ja kävelin Balti Jaama Turgille, jossa meillä oli Hannun kanssa treffit. Taivas selkeni uudelleen ja Hannu jäi ulos odottamaan, kun kävin ostamassa meille Baojaaman hyvät kana- ja possubaot. Odotellessa seurasin, kun poika leipoi sämpylät paikan päällä.

Baojaam

Söimme lounaan ulkona ja palasimme kämpille suihkuun ja pihalle lenkkioluille. Isäntäparimme oli lähtenyt Hiidenmaan mökilleen. Sanoin Marelle, että taidankin seuraavaksi varata sen. Hän toppuutteli, että siellä ei ole mitään mukavuuksia, mutta kuka sellaisia mökillä kaipaa? Tällä kerralla Fotografiskan näyttelyt jäävät väliin (on siis tultava Tallinnaan uudelleen ennen elokuun loppua), sillä valitsimme viimeiseksi nähtävyydeksi Patarein vankilan, asummehan nyt aivan sen lähellä.

Patarein vankila

Museoidun vankilan ulkopuolelle on perustettu baareja ja terasseja, onhan se loistava paikka aivan rannalla. Vankilan näyttely on vaikuttava ja veti hiljaiseksi. Vankikopit toivat mieleen Vilnan KGB-museon. Laitoimme maskit päälle, mutta meidän lisäksemme paikalla oli vain yksi pariskunta. Rouvakin puhui hiljaa kuiskaten, taisi olla yhtä vaikuttunut kuin minä, joka menin aivan mykäksi. Valokuvissa oli ilmeisesti kolhoosien/sovhoosien ihmisiä, joista Paula Havasteen Saarenmaa-kirjasarja kertoo.

Viimeinen ilta Tallinnassa

Poistuimme vankilasta omalle kotikadullemme ja kävelimme Telliskiveen. Hetken tuntui irvokkaalta lähteä suoraan vankilan näyttelystä ravintolaan, mutta syötävä on. Eilen minuun iski annoskateus ja menimmekin One Sixty Smokehouseen syömään hyvät possunposket.

One Sixty Smokehouse

Loomelinnake

Kävelin vielä hetken Telliskivessä, ennen kuin etsimme postilaatikon, joka löytyi ystävällisen tarjoilijan neuvosta juna-aseman toisesta päästä. Palasimme samaa suoraa Vana-Kalamajaa takaisin kämpille suihkuun ja iltakahveille. En vielä ryhtynyt pakkaamaan, vaan blogia päivittäessäni seurasin telkkarista Ylen dokumenttia Michelle Obamasta ja Merkkien salat -sarjaa.

 

 

Jätimme mukavan majapaikkamme ja ajoimme bensatankin kautta satamaan. Laivaanpääsyä ei ollut meidän lisäksemme odottamassa kuin kitteeläinen harrikkakuski, joka oli viettänyt viikon Aleksanterin Pubissa. Jälkeemme laivaan tuli pari muutakin suomalaista moottoripyörää. Laivamatkan aikana täytimme Finentry.fi -sivuston kyselyn, joka pitää näyttää kotimaahan saapuessa. Se ei kuitenkaan pysynyt puhelimen näytöllä ja vastassa ollut virkailija tiesikin kertoa, että ohjelman kanssa on ongelmia. Me pääsimme nopeasti jatkamaan matkaa, kun näytimme rokotustodistukset, mutta satamaan jäi pitkät jonot autoilijoita odottamaan poispääsyä.

 

Tälle päivälle oli luvattu sadetta, mutta pysyimme kuivina viimeiseen asti, sen sijaan tuuli oli kova. Kastuimme vasta Helsingin keskustassa, Tuusulanväylä oli taas kuiva ja kotiin päästyämme päällemme lankesi rankka sadekuuro. Kävin ruokakaupassa. Aah, maitoa ja sushia (mutta erikseen) ja hinnat hieman hirvittivät. Pääsin pitkästä aikaa omaan keittiöön tekemään salaattia. Parissa viikossa olin tottunut tylsiin veitsiin ja sainkin heti haavan sormeeni.

 

Reissulle 10 points! 12 päivän Viron kierrokselle kertyi kilometrejä kotoa kotiin lähes 1000. Majapaikkoja oli seitsemässä kohteessa (yht. 590€), bensaa kului 75 euron verran (osa siitä tuli tankissa kotiin). Eckerö Linen liput kahdelle + moottoripyörälle yht. 98€ ja Viron sisäiset lauttamaksut yht. 20,40€. Edellisiin Viron reissuihin verrattuna majoitus- ja bensakulut (keskihinta 1,50€/litra 98 okt.) olivat kohonneet, mutta jälleen kerran majoitukset olivat mukavia ja meille sopivia.