Viro Hondalla 2021; Pärnu

Ajoimme Vana Pärnun kautta keskustan ohi Aia-kadulle. Kristel oli yrittänyt soittaa minulle, mutta eihän sitä kuule moottoripyörän kyydissä. Löysimme uuden kotimme (talon väritys on hyvä maamerkki) ja lähetin viestin, että olemme jo sisäpihalla. Rein tulikin vastaanottamaan meidät ja ihmetteli, miten olemme jo nyt täällä, kun lautat eivät kulje aikataulun mukaan. Siksi Kristel oli meille soittanutkin, hän epäili, että pääsemme perille vasta alkuillasta. Rein oli ollut aamulla kuhastamassa ja kysyi, haluammeko kalaa. Odotimme pihalla sen aikaa, kun Kristel siisti huoneiston ja Rein perkasi meille kuhafileet.

Aia 22

Kuha on kuhaa!

Isäntäperheen lähdettyä kotiin Tallinnaan (veimme heiltä viikonlopun vieton omalla "mökillä") tyhjensimme laukut kauniiseen 2-kerroshuoneistoon, vähensimme vaatteita ja lähdimme kävellen keskustaan. Yritimme jälleen kerran päästä syömään museokahvilan hyvät seljankat, mutta se on edelleen suljettuna! Ilmeisesti kahvila tarjoaa nykyisin ainoastaan juomia ja on avoinna vain näyttelyavajaisissa. Kävimme ruokakaupassa ostoksilla ja palasimme kämpille paistamaan Reinin lahjoittamat kuhafileet. Aaettä, kyllä oli hyvää! 

 

Pärnu

Oliveri Aiakohvik

Arvotamme nykyään tuttuja reissukohteita aika pitkälle ruokapaikkojen kautta. Pärnussa meillä oli tarkoitus käydä Oreganossa ja Edelweississä, joissa molemmissa olemme käyneet aiemmilla matkoilla. Tänään piti olla merellinen päivä ja suunnistimme Oreganoon (näin jo mielessäni grillattua mustekalaa), mutta kaikki ulkopöydät olivat varattuja eikä sisällä ollut (korona-aikaan) lainkaan pöytiä. Randomina menimme meille uuteen Oliveri Aiakohvikiin. Paikka näytti popup-terassilta, jossa dj soitti 70/80-luvun diskomusiikkia. Suosittu paikka varsinkin lapsiperheille ja ruoka oli yllättävän hyvää, varsinkin klaseerattu kana.

Hannu vetäytyi jo yläkertaan lukemaan Muumi-kirjaa, kun minä jäin vielä terassille päivittämään blogiani ja juttelemaan naapurissa asuvan suomalaisrouvan kanssa. 

Aloitin lauantain käymällä aamupäivällä kirkossa, joku soitti uruilla ja se kuulosti ihan valssilta. Hannu otti käyttöön toisen fillarin ja polkaisi ensimmäistä kertaa Vana Pärnun puolelle. Minä haahuilin keskustassa, ostin ohimennen (taas) yhden valkoisen italialaisen kesämekon/tunikan ja kävin katsomassa Uuden Taiteen museon näyttelyt. Museo on vaihtanut paikkaa, onneksi Kristel mainitsi siitä eilen, muuten olisin ihmetellyt, kun entisen rakennuksen tilalle ollaan rakentamassa asuntoja.

Museon toisessa kerroksessa on hieno kesänäyttely "Mees ja naine - Eesti naise võim niing vaim". Katutason näyttelytilassa on esillä Vincent Tremeaun liikuttava valokuvanäyttely "Kui ma ükskord suureks saan" (One day I will). Näyttely ansaitsee oman päivityksensä blogissani. Museokäynnin jälkeen hain Coopista lenkkioluet ja aamujogurtin, yläkerran kirjakaupasta löytyi uusi reissuvihko ja Viro-kortteja.

Hannu oli jo kämpillä, kun minä löysin harhailujeni jälkeen takaisin Aia-kadulle. Häntä ei kiinnostanut uiminen aalloissa eikä minuakaan suuresti innostanut matala uimaranta, jossa joutuu kävelemään satoja metrejä, ennen kuin voi lähteä uimaan, joten se huvi jää (toivottavasti) seuraavaan kohteeseen.

Edelweiss

Yhdistimme lounaan ja päivällisen lunneriksi ja kävelimme Edelweissiin, josta tällä kerralla onnistuimme saamaan viimeisen vapaan terassipöydän. Grillattu kanafilee juustokastikkeella oli yhtä hyvä kuin ennenkin. Suuri suositus! Palasimme omalle terassille brandykahveille, ilma omenapuun varjossa oli just sopiva. Kalsaripyykkini kuivui Hondan kahvoissa nopeasti.

Kävimme iltakävelyllä rannassa ja lähikujilla, porukkaa oli mukavasti liikkeellä. Oli lämmin, aurinkoinen ilta.