Viro Hondalla 2021; Võru

 Voe taevas, täähän on hieno paikka!

Aamukahvien jälkeen pakkasimme laukut, siivosimme jälkemme ja lähetin Pärnun isäntäparille viestin, että nää lähtee nyt (jotta he voivat palata "kesämökkiinsä"). Poikkesimme Nesteellä tankkaamassa ja matka jatkui Riiaan menevää tietä, jossa riitti niin menijöitä kuin vastaantulijoitakin. 

Päivä oli lähes tuuleton ja matka taittui leppoisasti. Käännyimme Valgan suuntaan, tie oli hyväkuntoinen ja suora. Ajankuluksi haeskelin haikaroita, joita näillä viljavilla alueilla onkin runsaasti, samoin haikaran pesiä ja perheitä. Kuten olen aiemmin todennut, virolaiset kuskit ovat pääsääntöisesti kohteliaita, noudattavat rajoituksia ja näyttävät vilkuilla kaistan vaihdot, jotkut jopa kiittävät valoja vilkuttaen, kun Hannu väistää sivummalle ja antaa tietä ohitukseen. Tälle tielle osui kuitenkin yksi idiootti, joka uhkarohkeasti ohitti meidät ja edellämme ajavan tukkirekan ja ajautui hiekkapientareelle. Ei sentään pyörähtänyt ympäri! Näytti takapuskurin vihreästä vaahteranlehdestä päätellen olevan joku aloitteleva kuski. 

Helmen jälkeen pysähdyimme kahvipaussille, johan alkoikin persiit puutua. Sen jälkeen ajoimme 20-30 kilometriä kuoppaisempaa tietä. Ennen reissua uhkasin lainata Onnin purentakiskoa, sen sijaan yritän muistaa ottaa purkan aina ennen ajomatkaa, etten kalistele hampaitani tai pure kieleen. Loppumatka Võruun oli tasaista tietä ja löysimme majapaikkammeTaevas Külalistemajan.

. 

Taevas Külalistemaja

Kello lähenteli jo kolmea ja saimme parvekkeellisen huoneemme heti. Vaihdoimme vain pikaisesti vaatteet ja menimme kohvikin terassille paikallisille tummille oluille. Samoissa vaatteissa kävelimme katsastamaan uimarannan ja Võrun keskustan.

 

Löysimme kaupan, ostimme aamiaistarvikkeet ja viinin. Olemme nyt ajaneet kaikissa Viron maakunnissa (lääneissä?) ja sen kunniaksi piti ostaa kuohari ja mansikat, mutta sunnuntaista johtuen mansikanmyyjiä ei näkynyt. Jää siis huomiseen! Palasimme majapaikkaamme, kävimme suihkussa ja istuimme hetken parvekkeella. Alakerran Kohvik Taevas näyttää olevan kovin suosittu ja sen lista kelpasi meillekin.

Kohvik Taevas

Tilasimme chorizo-katkarapupastan ja ankka-annoksen, ankan tilalle tulikin ribsit. Ihan hyvät sellaiset, mutta mieluummin vältän punaista lihaa. Korvaukseksi saimme kupilliset kahvia, jotka veimme mukanamme parvekkeelle, avecina omat Vana Tallinnat. Samalla saimme huoneeseemme lautaset ja lusikat, joita tarvitsemme aamiaisella (huonevarustukseen kuuluu jääkaappi, vedenkeitin, mukit ja lasit). Kahvila tarjoaa aamiaisen 7 eurolla, me olemme tottuneet pärjäämään omin eväin.

Tamula järv

Katariina II

Yö oli hiljainen ja sopivan viileä, ei edes ilmastointia laitettu päälle. Parvekkeen avoin ovi riitti tuuletukseen. Ainoa häiritsevä tekijä on kylppärin raskas ovi, joka feikkaa aitan ovea eikä mene kokonaan kiinni. Siksi liiketunnistimella toimiva valo palaa siellä enimmän aikaa. Neljän aikoihin pari nuortanaista kävelivät rannalta keskustaan päin ja pitivät älytöntä älämölöä. Kuudelta kuulin ensimmäiset kirkonkellot.

Aamupäivällä teimme kävelylenkin Tamula järven rannalle, joka oli vielä lähes autio ja järvenpinta peilityyni. Kävin tsekkaamassa hyvän uintipaikan, ranta on turhan matala, mutta yhdeltä laiturilta voi jopa hypätä järveen, se kohta on ilmeisesti ruopattu syväksi. Kävelimme pitkin kapeita katuja kohti keskustaa. Rakennuskanta on varsin kirjava; vanhoja taloja, kunnostettuja taloja ja aivan uuden näköisiä taloja. Lisäksi on neukkutyylisiä kerrostaloja, kyllä täällä täytyy olla kohtalaisesti asukkaitakin (>12.000). Hain turisti-infosta kaupunkikartat ja marjamyyjältä mansikat. Palasimme majapaikkaamme ja kävimme uimassa, ai että oli ihanaa!

Kohvik Taevas

Suihkun jälkeen menimme Taevas Kohvikin terassille lounaalle. Olin jo etukäteen katsonut listaa ja tilasin kanapoken. Harmikseni kana oli paneerattu, mutta tällä kerralla maukkaasti. Hannun klaseeratut kanansiivet olivat sottaista, mutta hyvää syötävää.

Namaste

Ilma oli hiostavan kuuma, mutta emme edelleenkään tarvinneet ilmastointia, kun vetäydyimme päikkäreille. Huone pysyy ihastuttavan viileänä! Harkitsin uimista, mutta jätin sen myöhempään, kun ranta on taas tyhjempi. Kävimme keskusaukion Must Kasse -kaupassa etsimässä Võru-kortteja, turhaan. Kävelimme uuden Kagukeskuksen Namaste aasialaisravintolaan. Terassilla oli niin kuuma, että poikkeuksellisesti istuimme ilmastoituun ravintolasaliin. Aasialainen sapuska tuottaa harvoin pettymystä, eikä nytkään, kun tilasimme jaettavat Kung Pon ja rapsakat lammaspalat (jotka eivät kylläkään maistuneet lainkaan lampaalta). 

Palasimme kämpille, eikä enää tehnytkään mieli lähteä uimaan. Luultavasti olisin uponnut vatsa täynnä. Hain taas kahvit mukaamme yläkertaan. Olimme saaneet suomalaista mp-seuraa majataloon. Parvekkeella on ihana istua leppoisaa iltaa, kun täällä ei ole yhtään hyttysiä!

Joku hyttynen oli kuitenkin eksynyt sisälle. Kylppärin valo paloi koko yön ja se paistoi raollaan olevasta ovesta peilin kautta sänkyyn. Joku päristeli kaduilla keskellä yötä. Nukuin tosi huonosti. Oli taas tulossa helteinen päivä, aurinko lämmitti jo varhain ja kävin aamu-uinnilla.