Viro Hondalla 2021; Saarenmaa, Nasva

Nukuimme hyvin toisen yön veneessä. Aamukuudelta vessan automaattinen tuuletin pärähti käyntiin, enkä sen jälkeen saanut unta edes korvatulpilla. Luin uutisia ja e-kirjaa puhelimesta, ennen kahdeksaa nousin kahvinkeittoon, kun kuulin Hannun jo käyneen satamarakennuksessa aamutoimillaan. Aurinko lämmitti mukavasti, kun söimme aamiaisen kannella ja pakkasimme tavarat laukkuihin, jotka nostin kattoluukusta Hannulle.

Autolautta Soela

Lauttalippuja Hiidenmaalta Triigin olisi netin mukaan saatavilla vasta sunnuntain lähdölle. Emme taaskaan löytäneet kategoriaa "moottoripyörä", mutta luotimme siihen mitä henkilökunta viime kerralla sanoi: moottoripyörälle löytyy aina tilaa. Varsinkin nyt, kun niitä on todella vähän liikenteessä. Ajoimme Orjakusta muutaman kilometrin taaksepäin, että saimme Hondan tankattua JetOililla. Ihan turhaan, sillä Emmasteen on ilmestynyt asema, josta saa myös 98:sta. Hyvä tietää seuraavaa kertaa varten. Vaikka olimme ajoissa, satamassa oli jo autoja jonossa. Satamakaupan täti tuli näyttämään, miten saamme ostettua liput automaatista, myös moottoripyörälle (yht. 6,40€). Autolautta lähti ajallaan, pääsimme sen keulaan parkkiin, fillaristien joukkoon.

Leisin risteyksessä näimme ensimmäiset puolalaiset motoristit (pariskunta). Liettualaisia ja latvialaisia ei ole näkynyt lainkaan. Kun yritimme jatkaa Kuressaareen johtavalta tieltä kohti Sääreä, liikennepoliisi esti etenemisemme ja ohjasi kääntymään toiseen suuntaan. Risteyksessä oli tapahtunut romuista päätellen paha kahden auton kolari. Teimme huoltoasemalla uukkarin, odotimme hetken ja ohitimme kättä heilauttaen onnettomuuspaikan oikeaan suuntaan, yksi poliiseista näytti huitovan jotain peräämme. Romut (ja ruumiit?) oli pääosin jo korjattu pois maantieltä.

Tihemetsa Talli

Hannu oli tutkinut Nasvan tarjontaa ja kurvasimme Tihemetsa Tallin pihalle, jonne parkkeerasivat myös savukalaa ostamaan tulleet asiakkaat. Emäntä ohjeisti meidät puutarhapöydän ääreen istumaan ja tilasin ruuat kahdelle. Hän kantoi pöytään tummaa leipää, voita ja lautasellisen savustettuja kaloja. Seuraavalle tarjottimelle oli ladottu perunoita, silakkarullia, kasviksia, maustettua kermaviiliä (tms.) ja mehua. Syötyämme saimme vielä kahvit ja marjapiirakkaa. Hinta 2 x 16€ ei ollut paha hyville ja runsaille ruuille.

Lepametsa Puhkemajad

Lepametsa Puhkemajan mökkimme on savukalapaikan naapuritontilla. Pääsimme heti majoittumaan, kevensimme vaatetusta ja kävelimme "keskustan" ainoaan kauppaan. Siellä ei myyty tummaa olutta, ei myöskään Nasva Klubin terassilla. Palasimme ostosten kera mökkiin ja kävimme suihkussa omassa kylppärissä. Kylä on niin pieni, että kaikki naapurit taisivat lähteä Kuressaareen syömään, meille riitti näin "matkapäivänä" oma tupa ja oma piha. Eikämitä, teimme vielä pienen kävelyn kaupalle ja haimme napsut iltakahville. 

Luin ensimmäisen e-kirjan loppuun. Aino Huijala & Jerry Ylkänen "Pakumatkalla". Toimittaja-reissaaja Huijala kirjoittaa hyvin ja ilmeisen rehellisesti heidän pakumatkastaan Länsi-Euroopan läpi Kanariansaarille ja takaisin. Harmi, että korona katkaisi myös heidän matkansa, olisi ollut mielenkiintoista lukea pariskunnan kokemuksista Balkanilla.

Kuressaari

Majoituimme kahden huoneiston mökkiin ja seinänaapurimme pitivät meitä hereillä (naisen) kikatuksilla ja puoleenyöhön kestäneillä suihkun ja vessan käytöllä. Muuten oli mukavan vilpoista ja muutaman tunnin nukuimmekin hyvin. Aamulla aurinko paistoi, mutta tummia pilviä oli näkyvissä. Sadetutkan (toisin kuin emäntämme) mukaan ei pitäisi sataa, ja vuokrasimme fillarit päiväksi 7€/pyörä/päivä.

Kuressaareen on Nasvasta noin seitsemän kilometriä hyvää pyörätietä. Oli taas niin tasaista, että koko matkan voi polkaista 3-vaihteella. Vähän ennen keskustaa alkoivat tietyöt ja kurvasimme rantahotelleille. Lenkkioluet otimme tutussa John Bull Pubissa. Sen terassilta on kaunis näköala Kuressaaren Piispanlinnalle.

John Bull Pub

Viime käynniltä minulle jäi kaksi lempiravintolaa/ruokaa Kuressaaresta. Suuntasimmekin lounaalle Gastro Pub Kodulinna Lokaaliin syömään mustekalarenkaat ja mustaaleipää valkosipulilla.

Gastro Pub Kodulinna Lokaali

Jätimme fillarit parkkiin keskusaukiolle ja kävelimme vanhastaan tuttuja teitä ohi Saaremaa Veski -ravintolan ja viime kertaisen majapaikkamme kohti Piispanlinnaa.

Kuressaari

Saaremaa Veski

Menimme sillan yli Piispanlinnaan ja kurvasimme rannan kautta toiseen suosikkiravintolaani, Ristorante La Perlaan.

Ristorante La Perla

Halusin taas ankkaa, Hannu tilasi itselleen pastaa. Haimme fillarit ja kävimme keskustan ulkopuolella Selverissä (löytyi edullista aurinkorasvaa), ennen kuin palasimme suoraa, mutta vastatuulista tietä takaisin Nasvaan.

Tapoihini kuuluu harhailla ja niin tein nytkin. Hannu ei jostain syystä seurannut, kun käännyin hiekkatietä näköalatornille, fillarin korissa ostokset, mökin avaimet ja hänenkin puhelimensa. Tornista on näköala Kuressaaren Piispanlinnalle. En halunnut palata samaa tietä takaisin, vaan lähdin etsimään toista reittiä Nasvaan. Ensin peltotietä, joka päättyi, sen jälkeen kivistä hiekkatietä rantaan, joka sekin päättyi. Ranta on ilmeisesti tarkoitettu vain lähellä laiduntaville lampaille. Näin Nasvan kaupan takana olevat tuulivoimalat, mutta lammaslaitumen läpi ei päässyt mitenkään siihen suuntaan. Ei auttanut muu kuin palata samaa reittiä asvaltoidulle pyörätielle. En enää jaksanut lähteä etsimään lähintä uimarantaa, vaan palasin suoraan Lepametsaan. Mökillä suihku tuli tarpeeseen, kylmä olutkin olisi maistunut, jos sellainen olisi ollut jääkapissa. Kaikki mökkikylän muut asukkaat olivat poistuneet, mutta harmiksemme naapurin äänekäs pariskunta palasi päivän reissultaan.

Illalla saimme kutsumattoman vieraan terassimme viereen. Se kiersi pihalle parkkeeratun Hondan ja hävisi sitten puskiin. Virolaisilla on suuret, hyvin hoidetut puutarhat ja tuntuu, että vähän jokaisella pihalla pyörii tuollainen "siilin tappaja".

 

Saarenmaa ja Kuressaari ovat niin hienoja paikkoja, että ToDo-listani vain kasvaa. Joskus voisi tulla lentäen Kuressaareen ja kierrellä fillarilla lähialueita. Toisaalta Hiidenmaa on niin "minun paikkani", että suunnittelen jo majoituksen varaamista mantereelta (omalla autolla) ja siirtymistä fillareilla Hiidenmaalle, muutamaksi päiväksi tai miksei pidemmäksikin ajaksi. Joka kerta saarilla käydessäni aika tuntuu loppuvan kesken. 

 

Yö oli tällä kerralla (naapureista huolimatta) hiljainen. Hannu yritti varata lauttalippuja, mutta nettivaraus näytti vain nollaa ja ilmoitti, että aikataulut ovat satunnaiset ja ensin ehtineet pääsevät ensimmäisinä sisään. Lähdimmekin heti aamukahvit juotuamme ajamaan kohti Kuivastun satamaa. Tarkoitus oli käydä katsomassa Paula Havasteen Saarenmaa-kirjasarjan paikkoja, kuten Oressaari ja Muhu. Nyt ei kuitenkaan uskallettu pysähdellä matkan varrella, joten myös Muhu jää toiseen kertaan.

 

Jokaisella ajopäivällä olemme saaneet "nauttia" sikaloiden hajusta vähintään kerran päivässä. Sivuttainen tuuli peltoaukeilla oli taas hermoja raastava. Sitä olen tällä reissulla ihmetellyt, että mihin ovat haikarat kadonneet. Vasta vähän ennen Pärnua näin ensimmäisen haikaranpesän, jossa pariskunta huolehti poikasistaan. Vuosi sitten samaan aikaan näimme useitakin pesiä. Muistaakseni Puolassa pystytetään tolppia (ilman sähköjohtoja) vain haikaranpesiä varten.

 

Matkalla Muhuun

Saimme satamassa ostettua liput ja samalla selvisi, miksi niitä ei voinut varata netin kautta. Joku lautoista oli törmännyt ramppiin, joka oli aivan viturallaan. Rein kertoi myöhemmin, että myös Viron presidentti oli ollut sillä lautalla ja auto oli ilmeisesti saanut vähän vaurioita. Ensimmäinen lautta oli jo täynnä, mutta pääsimme ensimmäisten joukossa seuraavaan.

 

Saarenmaalla on viikonloppuna joku kokoontumisajo, sillä ilmeisesti kaikki mantereen moottoripyörät (enimmäkseen Harrikoita) olivat kokoontuneet Virtsun satamaan. Vain me ajoimme Pärnuun päin, pyöriä tuli vielä vastaan jatkuvalla syötöllä.