Viro Hondalla 2021; Tartto

Odottajan aika on kovin pitkä...

Tartto

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut ja poistuimme Võrusta yhdentoista hoodeilla. Muut suomalaiset jatkoivat matkaansa Viljandiin, kun me suuntasimme kohti Tarttoa. Tie oli niin suora ja tasainen, että melkein nukahdin takapenkille huonosti nukutun yön jälkeen. Ainoa poikkeus oli noin 10 kilometrin tietyö, jossa kakkoskuskinkin piti olla tarkkana. Tarton keskustassa näyttää jatkuvan sama tietyö kuin viimekin vuonna. Majoituimme samoille kulmille kuin viime kerralla, nyt Filosoofille. Asian ratkaisi hyvä Restoran Aparaat. Kurvasimme kaupan kautta majapaikkamme sisäpihalle, jossa olimme pari tuntia liian aikaisin. Onneksi löysimme varjoa ja istuimme kuormalavoille tervetulo-oluille, toiveena päästä ilmoitettua aiemmin majoittumaan. No ei päästy. Kolmen jälkeen aloin pommittaa emäntäämme ja hän pahoitteli, että oli antanut meille väärän huonenumeron. Roudasimme kamat uuteen majapaikkaamme, kävin suihkussa ja keitin kahvit.

Filosoofi 1

 

Kävelimme helteisessä kelissä alas Raatihuoneentorille, jonka laidalla Hannu vilvoitteli kylmän suihkun alla. Tartto on kyllä hieno kaupunki ja taas harmittaa, että olemme täällä niin lyhyen ajan, vaikka olemmekin kaupungin jo useaan kertaan kolunneet. Onneksi tänne pääsee vaikka bussilla (tai Hondalla Peipsijärven kierroksella) uudelleen, silloin voin taas mennä italialaisravintola La Dolce Vitaan syömään.

Restoran Aparaat

Raatihuoneentorillta kävelimme mäkien ja puistojen kautta Paavalinkirkolle (Pauluse kirik), jonka vieressä viime kerralla asuimme. Siitä onkin lyhyt kävely Restoran Aparaatiin, jossa söimme yhteisen alkupalalautasen, minulle hyvää ankkaa ja Hannulle yön yli kypsynyttä nautaa. Ei tarvinnut pettyä tälläkään kerralla! Konjakkikahvit keitimme kämpillä, oli pakko käydä taas suihkussa, kun oli niin hiostavaa. Hetken ukkosti ja satoi, tuskin tuosta ilma kovinkaan paljon viilenee.