Matildan joulu 2022

Toinen naapuri oli jättänyt postilaatikkoomme itse tehdyn suklaalevyn. Olivatkohan pikkupojat olleet mukana sitä tekemässä?

Olin tehnyt ruokaostokset jo torstaina, nyt ne kaikki piti mahduttaa auton kyytiin. Ennen puoltapäivää auto oli pakattu, hain kaupasta vain tuoreet maidot ja Hannulle kurkkupastilleja yskään. Veimme kynttilän Hannun vanhempien haudalle ja ajoimme Perttilän Ismetiin lounaalle. Seuraava pysähdys oli Suvilla ja vaihdoimme joululahjat. Pelastusarmeija on perjantaisin kiinni, vaatekassi on vietävä sinne joku toinen kerta. Seuraava pysähdys oli Meerillä, kävin sisällä vaihtamassa kuulumiset, Hannu odotti flunssaisena autossa. Saimme kutsun helmikuulle Meerin synttäreille. Caritan luonakin kävin yksin, hän oli saanut vieraita Kurikasta, kun tytär ja vävy olivat tulleet Caritan seuraksi joulun viettoon. Veimme kynttilän vanhempieni haudalle ja suuntasimme auton kohti Saloa. Vein Annan ja Sofian joululahjat ja sain sieltäkin lahjakassin mukaani. Saloon ajaessa sää muuttui hurjaksi, peltoaukeilla tuuli tarttui autoon ja lunta tuiskutti. Lämpötila laski huomaamatta pluskolmesta miinusyhteen. Onneksi taivas kirkastui ja pääsimme ajamaan Teijon kautta Mathildedaliin hyvässä ilmassa, tosin tiet olivat muuttuneet liukkaiksi. Hain avaimen Terhosta ja kotiuduimme tuttuun mökkiin.

Koronavuosien joulunvietto on jäänyt päälle; tänäkin jouluna vietämme viikon Matildan mökillä. Normisetti; tavarat kaappeihin, lakanat sänkyyn, kynttilät ja ledivalot paikoilleen, astianpesukoneen tyhjennys edellisten asukkaiden jäljiltä ja kaikki oli valmista kuudelta, kun Yle femman joulukalenteri alkoi. Saunoimme pikaisesti, toivottavasti jaksamme huomenna nauttia pidempään löylyistä. Alustin perunalaatikon ja otimme maistiaiset Kaisan juustolahjasta. 

Aattoaamuna laitoin kalkkunan ja punajuuren uuniin, valmistin anjovismössön ja sitruunasillin. Vielä oli aikaa joulurauhan julistukseen ja lähdimme kävelemään kylän ympäri satamaan. Kotimatkalla poimin muutaman kuusenoksan ja jätin ne kylppärin lattialle sulamaan. 

Kuuntelimme Turun joulurauhanjulistuksen, otimme napsut ja laitoin perunalaatikon uuniin. Aaton lounas sisälsi punajuuria vuohenjuustolla ja pähkinöillä (päärynä unohtui kaappiin), omia ja Sillikonttorin sillejä/silakoita. Hetken huilin jälkeen päätimme saunoa jo iltapäivällä.

Aattoilta hämärtyi ulkona ja sytytin kynttilät terassille. Saunottuamme söimme kalkkunaa, perunalaatikkoa ja sienisalaattia. Katsoimme Yle femman joulukalenterista viimeisen osan, sen jälkeen avasimme joululahjat. Sain Hannulta toivomani vuosikalenterin ja hieronnan. Yllärinä optio illalliseen Mijaksessa. Yhteiseksi lahjaksi olin ostanut kirsikankivenpoistajan (jos vaikka ensi kesänäkin tulee runsas sato) ja Timo Kämäräisen joulu-cd:n. Olen arvostanut Kämäräisen Suomen kolmen parhaan kitaristin joukkoon, mutta nähtyäni Ylen "Luovia suhteita" arvostan häntä myös humaanina ihmisenä. Harmi vain, että mökin cd-soitin ei toimi. Tytöiltäni sain ihanat, käytännölliset lahjat ja Elisalta Leena Parkkisen "Neiti Steinin keittäjätär" e-kirjana, sen säästän kevään vaellukselle. Illan jouluohjelmia katsellessa nautimme taas juustoja, hilloja ja punaviiniä.

Joulupäivänä oli kaunis pakkaskeli. Hannu lähti kiertämään golfkentän lenkkiä, minä tein pidennetyn Matildanjärven kierroksen. Metsässä ei ollut enää sieniä, sain vain kylmät jalat, kun tarvoin vaelluskengillä kohmeisilla sammaleilla. Kuvia ottaessani (vanhan) puhelimeni akku meni tyhjäksi, vaikka pakkasta oli vain muutama aste. Tasasimme lenkkioluen ja söimme lounaaksi kalkkunaa ja joululaatikoita. Päikkäreiden jälkeen saunoimme ja illalla joululauluja kuunnellen herkuttelimme taas juustoilla, hilloilla ja hedelmillä.

Tapaninpäivä oli pilvinen ja tuulinen. Kävelin Matildanjärvelle, siitä metsänhoitotietä Skoilantielle ja Jeturkastin kierrokselle. Jäiset kohdat pystyi kiertämään hankikannon kautta. Saimme syötyä kalkkunan ja perunalaatikon loppuun. Leppoisa ilta kului saunoen ja juustoja herkutellen. 

Äitini tekemät varret ja Suvin neulomat sukanterät, kierrätystä parhaimmillaan! 💓

 

 

Tiistaina maa oli valkoinen, yöllä oli satanut muutama sentti uutta lunta. Kävimme Perniössä kaupoilla; tuoretta leipää ja maitoa (olutta). Sen jälkeen lähdin golfkentän lenkille. Laskettelurinteet olivat avoinna, tiet jäisiä. Sain mukavasti mäkitreeniä, kun kävelin Näköalatien ja Ylä-kierteen. Mökillä laitoin kanapaistit uuniin ja keitin sieniriisiä. 

 

 

 Keskiviikkona oli taas aurinkoinen ja kaunis sää. Lähdin kävelemään Matildanjärvelle ja siitä Teerisaareen. Matka jatkui takaisin mantereelle pitkin pitkospuista, joilla ei ollut eilisen lumisateen jälkeen kukaan kävellyt. Kapusin kallion päälle pitkin varvikkoja, kun en nähnyt, missä jäiset kohdat lymyilivät lumen alla. Polkukin oli vähän hakusessa, piti seurata puissa olevia reittimerkkejä. Ihmisten jälkiä ei metsässä näkynyt, mutta eläinten jättämiä pieniä ja isoja tassunjälkiä kylläkin; metsähiiri, orava, jänis, kettu, susi (?) ja peura. Metsänhoitotiellä piti taas arvuutella, missä on sulavesiä jään alla ja kestääkö jääkansi minun painoni. Selvisin kuivin jaloin. Tämä noin kymmenen kilometrin lenkki on yksi kauneimpia tietämiäni Mathildedalissa. Toinen hieno reitti on Sahajärvellä, jonka lähtöpaikalle pitää mennä autolla ja mieluummin kesäaikaan, kun saarelta toiselle siirrytään lautoilla köysiä omin käsin kiskoen. 

 

 Torstaina oli suojakeli ja taivaalta tihuutteli räntää. Tein vain tunnin kävelylenkin, Hummeltietä Strömmaan päin ja Meritietä sataman kautta takaisin mökille. Iltapäivällä saimme Annan ja Sofian ruokavieraiksi. Jouluruuat oli jo syöty, valmistin savulohen ja sillien seuraksi uunijuureksia. Tytöt eivät halunneet jäädä saunomaan, vaan lähtivät ajamaan takaisin Sauvoon, ennen kuin ilta pimeni. Ostin vielä yhden joululahjan itselleni; Museokorttiin 13 kuukautta lisää käyttöaikaa. 

Joulun kirjoja:

Aura Koivisto - Risto Sauso "Olipa kerran saari... Muistoja Viron Vormsilta". Aura ja Risto hankkivat Vormsilta vanhan talon ja viettävät siellä 11 vuotta. Hankkivat kotieläimiä, rakentavat saunan ja kasvihuoneen. Elävät lähes omavaraisesti hedelmäpuiden, kasvimaan, kanojensa ja vaihtotalouden ansiosta. Tutustuvat saareen ja saarelaisiin. Oppivat itsekin elämään leppoisasti kuin naapurinsa. Hienot tarinat, upeat kuvat. Kyllä tuokin saari on joskus käytävä katsomassa!

Jouluvalmisteluja

Meillä oli hyvä tuuri Annelin kanssa, kun perjantaina oli niin kaunis sää. Sen jälkeen lunta satoi monta päivää tiet tukkoon ja joogatuntikin peruutettiin. Alkuviikosta pakkanen kiristyi ja meillä kuluu öljyä, että talo pysyy lämpimänä.

Pyrystä ja auraamattomista kävelyteistä huolimatta rämmin pitkillä lenkeillä. Lämpimikseni tein meille maukasta kalapataa.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/

 

Kukkia ja kynttilöitä, ei tässä muuta tarvita.

Torstaina Hannu heräsi päänsärkyyn ja jätti syksyn viimeisen kehonhuoltotunnin väliin. Niin sairas hän ei sentään ollut, että olisi jättänyt menemättä bändin "pikkujoulutreeneihin". Minä jouduin kävelemään toisenkin kerran kauppaan, kun olin unohtanut siirapin (ja auto on joku noista pihan lumikasoista). Jouluradio soimaan ja ilta kului bataattivuokia ja valkosuklaa-karpalopikkuleipiä valmistaen. Sähkömittari vilkkui villisti, kun laitoin vielä molemmat pesukoneet pyörimään. Perjantaina oli minun siivousvuoroni. Oli niin paljon pakkasta, että jätimme lenkit väliin. Olisi ollut hyvä sää sulattaa pakastin, mutta se on nyt niin täynnä, että se homma täytyy jättää alkuvuoteen. Hannu kaivoi auton esille ja liukeni sitten vinttikamariin, pois tieltäni. Kävimme Ravintola Tammistossa lounaalla, pakollisen kauppakierroksen jälkeen palasimme siivottuun kotiin.

Lauantain lenkillä vein omenaviinin yhdelle naapurille, jolta saimme kesäomenia. Hannu pesi patterit ja kaappien ovet. Minä menin vinttikamarin "pukinpajaan" paketoimaan vähiä lahjoja, kun hän aloitti flammkuchenin valmistamisen. Jouluradion sijaan kuuntelin vaihteeksi vinyylejä (Talking Heads). Alakertaan tullessani toin sylillisen joulukoristeita ja koristelin alakerran. Hannun flamm oli monin kerroin parempaa kuin Tallinnassa! Sunnuntaina oli minun vuoroni kokkailla ja Hannu meni yläkertaan joulupukin hommiin ja kuuntelemaan musiikkia. Pakkanen vaihtui plusasteiksi ja kauniit jääpuikot sulivat liristen pois. 

Kävimme seurakunnan kahveilla ja laulamassa joululauluja. Pullotin marjaliköörin, johon käytin viimeiset pakastimessa olleet kirsikat ja mustaherukat. Hain kirjastosta lisää lukemista, paketoin viimeiset lahjat ja viimeistelin herkkulahjat. Keskiviikko-iltana kävin läpi reseptit ja tein ostoslistat valmiiksi. Hannu on edelleen flunssassa, Kaisa lupasi käväistä hakemassa heidän lahjansa.

Torstain lenkillä alaselän ihossa tuntui pistelyä. Kunhan ei nyt iskisi (joulu)vyöruusu! Hoidin ruokakaupat, vain maidot ja pienet unohdukset jäivät perjantaille. Ruuhkasta päätellen kaikki muutkin tekivät joulun ruokaostokset jo torstaina. Annoin vielä yhden joululahjan; kävin Korsossa verenluovutuksessa. Illalla Soili toi meille upean, itse tekemänsä piparikuusen. Aloitimme tavaroiden pakkaamisen, osa siitäkin jää perjantaille.

Loppuvuoden kirjoja;

Elizabeth Strout "Olive, taas". Henryn kuoltua Olive tapaa Jackin, joka rakastuneena kosii Olivea ja pyytää tätä muuttamaan omaan taloonsa. Vanhetessaan Oliven kipakkuus on vähän pehmentynyt ja hänestä on tullut lempeämpi ja toiset herkemmin hiomioonottava. Silti Jack joskus pyytää "kultaseni, voisitko olla vähän vähemmin Olive". Kahdeksan onnellisen vuoden jälkeen Olive jää taas yksin ja elämä tuntuu surkealta. Sairauksista ja vanhuudenvaivoista huolimatta hän vielä reipastuu ja löytää uusia ystäviä. Yritin pitkittää kirjaa lukemalla vain yhden luvun illassa (siinä suuremmin onnistumatta). Jokainen tarina oli ainutlaatuinen ja jäin niitä pohtimaan. Ehkä siitä syystä nukuin huonosti. Oli surullista jättää Olive, häntä tulee ikävä. Sitä helpottaakseni aion lukea Stroutin muutkin kirjat.

Elizabeth Strout "Nimeni on Lucy Barton". Lucyn lapsuus on köyhä ja todella vaatimaton. Koulussa tyttö tutustuu kirjojen maailmaan, lukee paljon ja haaveilee olevansa aikuisena kirjailija. Haave toteutuukin, mutta lapsuuden traumoista on vaikea päästä eroon. Sisarukset eivät juuri pidä yhteyttä vanhempiinsa tai toisiinsa, Lucykin vain soittamalla syntymäpäivinä ja jouluisin. Kun hän joutuu sairaalaan useaksi viikoksi, äiti ilmestyy (vävyn pyynnöstä) yllättäen pitämään hänelle seuraa. Lucysta on ihanaa kuunnella äitinsä tarinoita sukulaisista ja entisistä naapureista. Lapsuudenkodissa ei paljon puhuttu, eikä varsinkaan osoitettu tunteita. Nytkin se on kovin vaikeaa, vaikka Lucy sitä kärttääkin.

Helsinki, Tuomaanmarkkinat

Minulla oli pitkästä aikaa Annelin kanssa treffit Helsingissä. Tapasimme rautatieasemalla ja kävimme ensin syömässä pitkän lounaan Ravintola Pääpostissa vaihtaen samalla kuulumisia. Joku nuorimies soitti pianolla joululauluja. Sen jälkeen kävelimme Taidehalliin katsomaan Hannu Väisäsen näyttelyn. Suosittelin Annelille Amos Rexin hurmaavaa näyttelyä, hän käy ehkä ensi viikolla katsomassa sen, kun hänellä on tyttärensä kanssa treffit keskustassa. Kävimme yksillä Teerenpelissä, ennen kuin Anneli lähti Forumin kautta kotimatkalle. Löysin pari joululahjaa ja kävin katsomassa Tuomaanmarkkinat Senaatintorilla. Punaviiniglögi 2dl/8€, mieluummin ostan pullon Alkosta yhdeksällä eurolla.

Teerenpeli

Hannu Väisänen

Nyt on liesuttu ympäriinsä niin paljon, että päätimme jättää Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat poikkeuksellisesti väliin. Varsinkin, kun lunta tupruttaa jatkuvasti lisää.

Jouluinen Tallinna

Maren huoneisto oli sopivasti vapaana itsenäisyyspäivänä ja varasimme sen kahdeksi yöksi. Perille päästyämme Mare kutsui meidät heidän kotiinsa pullakahville. Vaihdoimme kuulumiset, ennen kuin lähdimme kävelemään Raatihuoneentorille.

Karja Kelder

Ihailimme jouluvaloja ja joimme kuumat glögit, joiden hinta on noussut viime vuosista. Syömään menimme pitkästä aikaa Karja Kelderiin. Kotimatkalla poikkesimme Balti jaaman Selveriin ostamaan vähän herkkuja illaksi ja aamuksi. 

Apartment Patarei

Telkkarista ei tullut mitään (Femman joulukalenteristakin olemme ehtineet katsoa vain ensimmäisen osan), laitoin Jouluradion soimaan, sytytin tuikut ja ledivalot ja istuin sohvan nurkkaan lukemaan. Yläkerrasta kuului pienten jalkojen tepastelua. Mahtaako olla sama taapero kuin aiemmillakin vierailuilla?

Aamupäivällä kävelimme Noblessneriin ja kävin taas Sishi Outletissa ostoksilla. Sieltä suuntasimme Fotografiskaan, jossa kävin katsomassa kolme näyttelyä.

Sarah Moon

Cho Gi-Seok

Andy Warhol

Päänäyttely, ranskalaisen Sarah Moonin "At the still moon"  oli hämärissä saleissa tarkoituksellisesti epätarkkoine kuvineen synkkä ja surullinen. Vasta kun istuin katsomaan nuorten naisten videotarinaa, ymmärsin jutun juonen. No huh! Katsoin myös Cho Gi-Seokin hienot taidekuvat, joissa oli kauniita ihmisiä ja kukkia. Andy Warhol Photo Factory piti sisällään potretteja, paljaita peppuja, pimppejä ja peniksiä. Kävelimme kaupan kautta kotiin, jossa oli ollut muutaman tunnin vesikatko.

Frenchy

Myöhemmin kävelimme uudelleen Telliskiveen ja menimme syömään viihtyisään Bistro Frencyyn. Hyvää ankkaa! Pimeässä illassa lumihiutaleet leijuivat taivaalta, kun palasimme Suur-Patareille. Avasin skumpan ja aloin katsoa Linnanjuhlia. Yhdeksältä piti jo luovuttaa, kun väsytti armaasti.

Flamm

Puolenpäivän aikoihin jätimme "kakkoskotimme" ja laukkuja välillä kantaen, välillä vetäen kävelimme Raatihuoneentorille kuumille glögeille. Hannu osti pukinkonttiin villasukkia, ennen kuin menimme Flammiin lounaalle. Kiva paikka, mutta Hannukin tekee paremmat flammkuchenit. Parhaan olen syönyt, en Saksassa tai Ranskassa, vaan Haapsalussa! Ostimme tuliaisjuomat satamasta ja menimme hyvissä ajoin laivalle. Vantaalla Hannu kantoi laukut juna-asemalta kotiin, lunta oli satanut täälläkin.