Mosel, Treis-Karden

Ferienwohnung Barz

Aamuyöstä heräsin sateen ropinaan. Voi ei, tulisimme kastumaan kun kävelemme juna-asemalle. Olin tehnyt check’innin etukäteen, emmekä pitäneet lähdöllä mitään kiirettä. Vasta asemalla muistimme, että on viikonloppu ja junat kulkevat 20 minuutin välein. Pikkasen meinasi paniikki iskeä, varsinkin kun Hannusta ei ollut kiirehtimään kyynärsauvoillaan. Menin hänen edeltä terminaali ykköseen jättämään pakaasini. Istuimme kaikessa rauhassa lähtöportilla 15A, kunnes huomasin tarkistaa, että se onkin muuttunut portiksi 12. Pistin juoksuksi, mutta sielläkään ei vielä tapahtunut mitään. Vasta 20 minuuttia ennen lähtöaikaa pääsimme koneeseen. Join SAS:n tarjoamat kahvit.

Laskeuduimme Arlandaan ajoissa ja sielläkin lähtöportti oli vaihtunut, mutta kiirettä ei pidetty täälläkään, koneeseen pääsi vasta vähän ennen lähtöaikaa. Arlandassakin satoi. Frankfurtiin laskeuduimme hyvissä ajoin, mutta kone joutui odottamaan kentällä pitkään, ennen kuin kapteeni sai ohjeet, mille portille parkkeerata. Sitten alkoivatkin vaikeudet.

Hannu oli varannut meille etukäteen junaliput Koblenzin kautta Treis-Kardeniin, jostain syystä päärautatieasemalta. Kun vihdoin pääsimme terminaaliin, jouduimme odottamaan hävyttömän pitkään matkalaukkua. Olimme etukäteen ajatelleet, että meillä on Frankfurtissa hyvin aikaa käydä syömässä. Nyt alkoi huolestuttaa, ehdimmekö edes varaamaamme junaan. Ostin automaatista liput paikallisjunaan, mutta se ei koskaan saapunut laiturille, jossa sitä odotimme. Kiirehdimme taksitolpalle, jossa kuski arvioi aikaa menevän parikymmentä minuuttia päärautatieasemalle. Ehdotin, että käymme kysymässä DB:n infosta (siitä ainoasta?), voimmeko hypätä junan kyytiin lentoasemalta. No sehän kävi ja aikaa jäi vielä currywurstin ja täytetyn croisantin ostamiseen ja syömiseen. Istuimme kiltisti oikealla laiturilla odottamassa Koblenziin menevää junaa, kunnes kuulutus kertoi jostain poliisioperaatiosta. Juna ei koskaan saapunut ja hilasin itseni taas pari kerrosta ylemmäs ja pitkiä käytäviä pitkin DB:n infopisteeseen kysymään vaihtoehtoista yhteyttä. Sellaista ei ollut kuin vasta kahden tunnin kuluttua. Hain kaupasta oluen ja menimme vaihteeksi ulos kuluttamaan aikaa. Ennen laiturille paluuta ostin pikkukuoharit aseman kaupasta ja kun vihdoin 15.24 pääsimme Koblenziin menevään junaan, kilautimme mukilliset. Kondari ei mitenkään kommentoinut, että digilippumme olivat edelliselle junavuorolle, ilmeisesti hän tiesi, että se oli peruttu.

Matkan ja joen varrella oli useita kauniita pikkukyliä, joissa lähes jokaisessa oli kukkulan päällä joko hieno linna tai vanha linnanraunio. Koblenzissa oli nopea vaihto, sen jälkeen ei ollut enää pitkä matka Treis-Kardeniin. Kun jäimme asemalla junan kyydistä, Doris vilkutteli kadun varrella (olin lähettänyt hänelle Frankfurtista viestin, että saavumme myöhässä). Saimme kauniin huoneistomme - kuin jonkun oma koti - ja lähdin isäntämme Erichin kanssa joen toiselle puolelle kauppaan ruokaostoksille. Asumme Kardenissa, jossa on kirkko, apteekki, pari ravintolaa ja olut/viinitupaa. Iso marketti (Edeka) ja muut palvelut ovat Treisin puolella.

Karden

Iltapäivällä satoi vettä. Kävimme suihkussa ja asettauduimme kauniiseen musta-valkoiseen kotiimme. Sateen lakattua kävelimme syömään ravintola Syrtakiin, Hannun jalkoja säästääksemme pysyimme Kardenin puolella. Valinta ei ollut lainkaan huono; söimme hyvät ruuat ja vaikka tasasimme saganakin, Ateena-salaatin ja gyroslautasen, ruokaa oli lähes liikaa. Ravintolan tarjoamien ouzojen saattelemana kävelimme takaisin mukavaan majapaikkaamme.
http://www.ferienhaus-barz.de/ferienhaus/index.html

Syrtaki, Karden

Syyskuu

Kävin perjantaina uimassa Keravanjoessa, joten tavoitteeni (uida kotimaassa toukokuusta syyskuuhun) täyttyi. Rannan suihku oli edelleen toiminnassa, ehkä tarkenen käydä joessa tai Kuusijärvellä vielä ennen reissua. Meillä noita ipanoita riittää, samoin syntymäpäiviä. Tiitus täytti lauantaina 14, sen kunniaksi menimme koko Hannun suuren perheen kanssa syömään Tikkurilan Souvlakiin. Sunnuntaina polkaisin Honkanummelle vaihtamaan kukat, samalla noukin metsästä kantarelleja, joista tein kotona sieni-kasviskastikkeen savukalalle. Rekolan Raikkaan syyskauden jumpat alkoivat. Viikko-ohjelmassa on minulle monta mieluista tuntia; nykytanssi, zumba, astangajooga, hathajooga, seasonaljooga ja kehonhuolto.

Noel tuli meille päiväksi hoitoon. Kun sain aamukahvit juotua, piti jo lähteä ulos keinumaan ja "mopoilemaan". Kävimme kolmessa leikkipuistossa testaamassa kiipeilytelineet ja muut härvelit. Potkupyörällä meno sujui kevyesti ja menimme juna-asemalle katsomaan junia. Leinelän uusista rakennuksista poika totesi "legotaloja" ja jäimme seuraamaan tietyökoneiden touhuja. Pitkän lenkin jälkeen maistui ruoka ja päiväunet, ennen kuin Suvi haki Noelin kotiin. Kaikki muut ipanat ovat aina menossa vinttiin vaikka kiellettäisiin, mutta Noel ei suostunut sinne houkuttelemallakaan (vaikka heillä on kotonakin ala- ja yläkerta), vaan minun piti kantaa lelulaatikko alakertaan.

Tiistaina pidin Helsinki-päivän. Kävin Annelin kanssa lounaalla ja Kampin kampaajallani. Ennen kotiinlähtöä käytin vielä museokorttia ja katsoin Helsingin Taidemuseon (HAM) Nautinto-näyttelyn. Harvoin olen niin nopeasti suoriutunut näyttelystä. Museon parasta antia (minulle) oli pieni Tove Jansson -näyttely ja aulassa oleva Grönlund-Nisusen hauska "Unstable Matter" -teos, jossa pienet kuulat kierivät matalan laatikon laidasta laitaan sitä mukaa, kun alusta kallistui. Vierimisestä syntynyt ääni oli hyvin rauhoittava, samanlainen kuin kivet pitävät aaltojen lyödessä rantaan.

Ajoin Lohjalle katsomaan äitiä. Joudun kyselemään vaipanvaihdosta, kun autan äidin ylös sängystä ja tunnen voimakkaan tuoksun. Minua askarruttaa taas, saako hän tarpeeksi nestettä. "Ei Saini halua kahvia" sanoo vihreätukkainen lähihoitaja, vaikka äitimme on varsinainen kahvikissa. Mukillinen kahvia, lasillinen mehua ja iso pulla katoaa äidin suuhun hitaasti, mutta varmasti, kunhan häntä auttaa. Menin Suville yöksi, illalla sain Noelista saunaseuraa. Hän heitti löylyä "pyssyvedellä" (vesipyssyllä). Kun seuraavana aamuna olimme leikkipihalla, Ventelän VPK:n koko kalusto taisi lähteä liikkeelle pillit soiden ja naapuritalon poliisikoira alkoi ulvoa hädissään/virkansa puolesta. Noel yllätti minut päiväunille ryhtyessämme sanomalla "lintu nukkuu". Ilmeisesti hän muistaa, miten pienempänä tuuditin häntä sylissäni ja katsoimme makuuhuoneen sälekaihtimien raoista koivujen huojuntaa ja rauhoittelin häntä kertomalla, miten kaikki pikkulinnut, pikkuoravat ja kaikki muutkin pikkupoikaset menevät nyt päiväunille.

Rekolan Raikkaan kausimaksu on 70€. Syyskauden ensimmäisellä viikolla olen osallistunut 8½ ohjatulle liikuntatunnille. Jos jatkossa osallistun edes 5-6 viikkotunnille, tuntimaksu jää todella pieneksi.

Lohjalla ollessani Tommi soitti ja kertoi, että Marja on löytynyt kuolleena kotoaan. Lopulta sait rauhan ja pääsit vaivoistasi, ystäväni.

Mökkiloma Savitaipaleella

Kesän kolmas kotimaanmatka suuntautui Itä-Suomeen, on/off-työnantajani lomamökille Savitaipaleelle. Sää oli pilvinen, mutta tyyni, kun kotiuduimme mökkiimme ja lähdin metsälenkille. 

Kahdenkesken meillä ei ollut mitään aikatauluja ja lounaan syötyämme laitoimmekin saunan päälle jo iltapäivällä. Meidän lisäksi mökkikylässä on vain yksi pariskunta eikä heitäkään juuri näkynyt, joten saimme harrastaa naku-uintia. Saunaan, uimaan, saunaan, uimaan, saunaan. Ja päälle konjakkikahvit.

 Loppuilta kului kasviksia dipaten ja Skip-Bota pelaten. Lopetimme tasapeliin.

Aamulla paistoi aurinko. Lähdimme autoajelulle katsomaan Partakosken kauniita maisemia. Kävimme katsomassa vanhan kivisillan, jonka kohdalla Kuolimojärvi kohtaa Saimaan. Pysähdyimme myös Kärnäkosken linnoituksen ja myllyn kohdalle, ennen kuin ajoimme Savitaipaleelle kauppaan.

Iltapäivällä lähdin mökkimaastoon etsimään kantarelleja. Metsässä oli paljon marjoja, mutta sieniä ei löytynyt kuin kourallinen. Muuten oli mukava taivaltaa metsässä, jossa sammal oli pehmeää ja palleroinen jäkälä kaunista. Missä ei kuulunut muita ääniä kuin vanhojen puiden suhina ja narina tuulessa. Taitaa olla paremminkin suppilovahverometsää vähän syksymmällä. Ilma jatkui kauniina, grillasimme ja söimme ulkona. Illalla taas saunottiin ja uitiin. Keskiviikkona siivosin mökin, pakkasimme tavarat ja ajoimme suoraan Vantaalle. Oli painostavan lämmin, mutta todella tuulinen sää. Hannu pesi autosta pois mökkitien pölyt, minä tein meille sieni-chorizopastan.

Seuraavaa reissua odotellessa

Kun alkuvuodesta suunnittelin syksyn matkaamme Moselille, ei ollut vielä aavistustakaan Hannun jalkavaivojen äkillisestä pahentumisesta. Tarkoitus oli lähteä pyöräilemään ja patikoimaan joenvartta ja katsastamaan linnoja. Nyt taitaa käydä niin, että otan reissuun uudet vaelluskenkäni ja testaan niitä yksin patikkapoluilla. Niitähän riittää, Saksan puolellakin n. 360 km (Moselsteig ja Mosel Camino).

https://www.mosellandtouristik.de/en/cycling-hiking/hiking/moselsteig-long-distance-trail/

Parin viikon reissun kohteet valikoituivat taas intuitioni mukaan, ts. katselin netistä kuvia ja valitsin kauneimmat kaupungit. Niistä varasin edullisimmat majoitukset. Saksan puolella vietämme kahdeksan yötä, Ranskan puolella erkanemme Moselista ja vietämme kahdessa kohteessa yhteensä kuusi yötä. Reissu päättyy Zürichiin Hannun serkun luokse. Ainakin ensimmäisessä majoituksessa pitäisi olla käytössä piha-alue ja isäntäväki lupasi jo tarjota meille tervetulolasilliset Mosel-viiniä.

Luimme molemmat Eero Iloniemen mainion kirjan "Viininviljelijän talo", joka kertoo elämästä Moselin varrella Saksan puolella. Meidän tulevista kylistä taidettiin kirjassa mainita vain yksi. 

Ennen reissua ehdin Lohjalle lapsenvahdiksi ja äitiä katsomaan. Ostimme Amin kanssa äidille syksyn trendivärisen maton, mutta jonkun Mainiokodin hoitajan mielestä se on turhaa ja matto oli rullattu sivuun. Kävin Keravanjoessa uimassa, vesi oli viimeisimmän (15.8.) mittauksen mukaan 16,9 asteista, taisi nyt olla jo viileämpää. Yritän pitää perinteistä kiinni ja käyn vielä syyskuussa uimassa Kuusijärvellä tai Keravanjoessa.

Uimaan ja saunaan pääsen ensi viikolla parin päivän mökkilomalla Savitaipaleella!

Kutsuimme Annen ja Terryn meille perjantaiksi grillaamaan. Satoi koko illan, Hannu grillasi terassilla katoksen alla, mutta oli niin kylmä, että söimme sisällä. Lauantaina Vantaalla oli kaikenlaista ohjelmaa Kehäradan asemien läheisyydessä. Ennen rankkaa sadekuuroa ehdin käydä vain Leinelässä katsomassa nuoren paritanssimestarin esitystä.

Viikonlopun aikana kävimme läpi syksyn reissusuunnitelmaamme ja tutkimme yhteyksiä eri kohteiden välillä. Jokilaivalla siirtyminen paikasta toiseen on haaveissa, muuten käytämme hinnasta riippuen bussia tai junaa.

Sunnuntaina ajoimme Lohjalle katsomaan äitiä. Hän on ollut viime päivät voimaton ja poissaoleva. Nytkin hänet oli laitettu ruuan jälkeen sänkyyn. Luultavasti hän olisi jäänyt ilman iltapäiväkahvia ja pullaa, mutta kävin hakemassa ne hänelle, nostin sängyn päädyn pystympään ja hän söi ja joi halukkaasti, kun autoin. Kotimatkalla kävimme Perttilän Izmetissä syömässä.

Loppukesän kirjoja:

Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows "Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville". Valloittava kirja sijoittuu Guernseyn Kanaalisaarelle, jossa kyläläiset kokoontuvat sodan aikana kirjallisuuspiirin verukkeella. Sodan jälkeen saarelaiset haluavat kertoa tarinansa lontoolaiskirjailijalle, joka kotiutuu Guernsyyn ja löytää sieltä paljon rakkautta, myös itselleen. 

Vikas Swarup "Slummien miljonääri". Liikuttava ja samalla humoristinen tarina nuoresta miehestä, joka kasvuvuosiensa kokemuksilla voittaa tv:n tietokilpailussa miljardi rupiaa. Tuotantoyhtiötä uhkaa tästä syystä konkurssi ja se väittää, että poika on huijannut kilpailussa. Kirjasta tehtiin myös mainio elokuva, olin jo unohtanut sen juonen, johon kirja antoi mukavasti syvyyttä.

Thor Heyerdahl "Kon-Tiki". Norjalaisen tutkimusmatkailijan muistiinpanot vuoden 1947 lauttamatkalta yli Tyynenmeren.

Reissukamojen hankintaa

Melko pian keväisen caminoni jälkeen ostin alennusmyynnistä 45 (+10) litraisen rinkan ja edellisiä 1½ numeroa isommat vaelluskengät. Hannu on parilla reissulla kainalosauvoja käyttäessään testannut rinkkaani, eikä tunnu olevan siihen tyytyväinen. Onkohan vika pakkaustekniikassa vai pitääkö minun vielä ostaa uusi rinkka? Kenkiä en ole ehtinyt kokeilla, kun viime vuonna hankkimani Merrelit ovat normilenkkeihin mainiot.

Urheiluliikkeistä ja netistä olen etsinyt "hakaneuloja", joilla vaeltajat ripustivat caminolla pyykkejään kuivumaan. Ei tunnu löytyvän, olenkin alkanut epäillä, että ne sittenkin olivat oikeita hakaneuloja. Pienimmät (mutta teräksisinä melko painavat) löytämäni pyykkipojat tilasin Bikesteristä. Netissä niitä mainostetaan teltanpidikkeinä (?) ja lähetyskulut maksoivat enemmän kuin itse tuote. 

ps. 25. elokuuta sain Matkahuollon lähettämän kirjeen, jossa ilmoitettiin, että tavaralähetys (yo. pyykkipojat) on noudettava Matkahuollon noutopisteestä viimeistään 24. elokuuta. Hyvä Posti!

Lauantai, pitkä paluupäivä Pulasta kotiin

Guest House Casa Mia, Rovinj

Lauantaina taivas oli pilvinen, ilma kosteankuuma. Luovutimme huoneemme kymmeneltä, saimme jäädä patiolle kuluttamaan aikaa. Ei huvittanut enää lähteä kaupungille hikoilemaan, kun suihkua ei ollut käytössä. Yhden jälkeen lähdin kävelemään bussiasemalle, isäntämme oli luvannut skootterikyydin Hannulle. Heitin kortit postiin ja kävin ostamassa meille liput Pulan bussiin. Sitä odotellessa otimme lähtöoluet kahvilan terassilla.

Vajaan tunnin bussimatkalla ohitimme pari mukavan näköistä, harmaata kivikylää, kuten Bale-Valle ja Vodnjan. Jälkimmäisen läpi puksutti graffitteja täyteen maalattu lähijuna, sinne voisi halutessaan tehdä päivämatkan Pulasta.

Kuusi vuotta sitten, kun edellisen kerran olin Pulassa, linja-autoaseman läheisyydessä oli mukava olutbaaari, jossa sai hyvää ruokaa. Sitä ei enää ole, sen sijaan kolme kahvilaa, leipomo ja linja-autoaseman tarjoamat palvelut. Kävelimme helteessä vanhaan kaupunkiin syömään. Hyvän kokemuksen saattelemana astelimme Pizzeria Jupiteriin.

Pizzeria Jupiter, Pula

Annokset olivat valtavia, mutta mustekaloja ei tule syödyksi vähään aikaan. Palasimme bussiasemalle ja jäimme kahvilan terassille odottamaan shuttle-bussia. Niitä menee todella harvoin ja meillä oli vielä kentälläkin runsaasti aikaa kulutettavana. Samaan aikaan, kun saavuimme kentälle, alkoi sataa kaatamalla. Kahdeksan jälkeen saapui ennustettu ukkonen ja se siirsi meidänkin koneemme lähtöä puolellatoista tunnilla. Koneessa oli hyvin tilaa ja Hannu siirtyi kakkosriviltä vapaana olevalle ykkösriville, jossa sai jalat oikaistua. Muitakin jalkavaivaisia oli kyydissä, yhdelle miehelle oli varattu koko rivi, jotta hän voi nousun jälkeen asettua makuulle kinttu kipsattuna. Kyytiin kuskattiin myös pahasti ontuva venäläinen nainen, heitä molempia oli Vantaalla vastassa kenttähenkilökunta pyörätuolien  kanssa. Olivatko pyöreät rantakivet vai kaupunkien liukkaat katukivetykset olleet liian petollisia? Laskeuduimme yhden, kahden aikoihin. Oli ihanan leppoisa yöilma. Ja ihanan hiljaista!

Kroatia saa puolestani olla rauhassa ainakin toistaiseksi. Eihän maassa mitään vikaa ole, mutta yhdistelmä elokuun helle-turistit-ruuhkaiset turistikohteet ei ihan uponnut. Toisaalta esimerkiksi Rovinj on niin kaunis paikka, että Norwegianin jatkaessa edullisia lentoja Pulaan, Rovinjiin voisin palata joku kevät tai myöhäisempi syksy. Ja Kroatian saaristohan on vallan ihastuttava. Istriasta pääse helposti myös Italiaan, mutta miksi lähteä kalliimpaan maahan, kun Istrian kohteet ovat niin italialaisia (kieltä myöten)?

Rovinj

Kuudelta kotikadullamme kolisi lakaisukone ja seitsemältä soivat jo totutusti kirkonkellot. Kymmeneltä jätimme Futurumin ja kävelimme kirkkoaukion leipomoon ostamaan sämpylät eväiksi. Söimme ne bussiaseman läheisyydessä, kun ensin olin jonottanut meille bussiliput Rovinjiin.

Saavuimme Rovinjiin puolenpäivän jälkeen ja kävelimme helteessä ylämäen Lamanovan kaupunginosaan, jossa saimme huoneemme Guest House Casa Miasta. Asumme alimmassa kerroksessa ja käytettävissämme on iso, varjoinen patio. Kävin läheisessä supermarketissa, huuhtaisimme päivän pyykit ja suihkun jälkeen istuimme patiolla. Ei tehnyt vielä mieli lähteä alas keskustaan hikoilemaan.

Siestan jälkeen kävelimme keskustaan, alamäkikävely ei tuntunut niin pitkältä kuin tullessa. Jos koko Istria vaikuttaa Italialta, niin tämä on sitä itseään! Ihan kuin olisin palannut Cinque Terreen. Istuimme Trattoria Lilin terassille ja söin maukkaan kana-annoksen. Kävelimme vielä rantakatua pienvenesatamaan, ennen kuin palasimme kämpille suihkuun ja omalle patiolle istuskelemaan. Huomenna toivottavasti jaksamme kävellä ja kuvata enemmän.

Yö oli hiljainen, kadullamme ei juuri kulkijoita ollut. Huoneessa ei ole ilmastointia (vain tuuletin), mutta jätimme ikkunan yöksi auki.

Kevyen aamiaisen jälkeen lähdin parin tunnin helteiselle lenkille keskustaan. Kävelin bussiaseman ja sataman ohi Monte Mulinin alapuolella oleville uimarannoille, tosin ranta on kivinen ja ruuhkainen, parhaiten uimaan pääsee rapuista.

Palasin takaisin keskustaan ja rantakatua myöten vanhaan kaupunkiin. Nousin ylös Sv. Eufemije -kirkolle. Hiki ja sen mukana aurinkorasva valui silmiini, jos olisin muistanut ottaa pyyhkeen mukaan, olisin ehkä harkinnut kirkontorniin kapuamista. Nyt tyydyin kuvaamaan vanhan kaupungin sokkeloisia, kauniita kujia. Etelä-Euroopassa kuuminta muotia on sinivalko-ruutuisesta kankaasta valmistettu "siivoustakki". Samasta materiaalista löytyy myös pitsein somistettuja shortsiasuja.

Ostin tuoretorilta hedelmiä, poika taisi huijata hinnassa, mutta kyllä olivatkin hyviä rypäleitä. Kävelin vielä hetken rinnettä ylös-alas ja palasin kaupan kautta kämpille, jossa Hannu jo vilvoitteli patiolla oman kävelylenkkinsä jälkeen. Otimme oluet ja saimme seuraksi autolla liikkeellä olevan (niin kuin kaikki muut meitä lukuunottamatta ovat) saksalaispariskunnan. He kertoivat poikansa menneen Italiaan ja juuri sille leirintäalueelle on iskenyt tornado, joka on kaatanut puita ja tuhonnut aluetta.

Konoba Lampo

Hannu (kuten monet nimeltä mainitsemattomat ystäväni) arvostaa ruokapaikat tripadvisorin kautta, toisin kuin minä, joka luotan enemmän intuitiooni. Aamupäiväkävelyllä huomasin mukavan merenrantaravintola Lampon, johon suostuttelin Hannun syömään. Saimmekin hyvät alkusalaatit ja pääruuat, lisäksi ystävällistä palvelua. Illan hämärtyessä palasimme omalle patiolle digestiiveille.

Perjantai oli rantapäivä. Hannu käveli suorinta tietä Uvala Lone -rannalle, minä perässä leipomon ja korttikaupan kautta. Kävimme rapuista uimassa, minä pari kertaa. Eipä juuri vilvoittanut, suihkun vesi taisi virkistää enemmänkin. Hannu palasi samaa reittiä kämpille, minä postin ja kaupan kautta.

Orlando

Orlando

Vietimme siestan, jonka jälkeen kävin varaamassa meille illaksi pöydän läheisestä Gostionica Orlandosta. Eipä tarvitse enää kävellä keskustaan tai vanhaan kaupunkiin. Aperitiivien ja suihkun (taas) jälkeen kävelimme Orlandoon ja söimme hyvät salaatit ja tasasimme erinomaisen pizzan. Harmi vain, että tässäkin paikassa meiltä yritettiin huijata 100 kunaa liikaa vaihtorahassa.