Karanteenimökkeilyä Meri-Teijossa

Tervetulosushit (Osaka Sushi)

Cake made by Suvi & Onni

Ulkomaan matkojen peruuntuessa varasimme Meri-Teijosta mökin huhtikuulle. Uudenmaan rajojen sulkeuduttua siirsimme varauksemme toukokuulle. "Äitienpäivänä!" sanoo Suvi, vaikken itsekään muista, koska olen viimeksi viettänyt äitienpäivää kotimaassa, kun yleensä olen reissussa koivun siitepölyn aikaan. Toki voimme "mökkeillä" kotonakin ja metsä on aivan vieressä, mutta onhan se vaihtelua lähteä kodin ulkopuolellekin, kun meitä eivät mitkään rajoitukset kotimaassa koske. Strategiamme oli sama kuin jouluna; pakkasimme mukaan viikon ruoka- ja juomatarvikkeet, kaupassa ei tarvitse käydä kuin kerran hakemassa tuoretavaroita. Menomatkalla poikkesimme Suvilla katsastamassa heidän uusitun keittiönsä. Onnin köksän tehtävä oli valmistaa kakku, ja tilasin siitä osan meille mukaan. Onni oli pienenä kova kokkaamaan; hän raahasi meillä ollessaan aina keittiöjakkaran hellan viereen, kun tein ruokaa ja halusi osallistua ruuan valmistamiseen. Nykyteiniä ruuanlaitto ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka kotona voisi hyödyntää kahta leipuria/kokkia ja kohottaa köksän numeroa. 

Perille päästyämme tyhjensimme auton ja saunan lämmetessä söimme tervetulosushit. Saunan jälkeen oli vuorossa kakkukahvit ja loppuilta kului lukien ja tv:n musiikkiohjelmia silmäillen.

Puolakkajärven kierros + vähän eksyilyä 16 km

Matildanjärvi

Puolakkajärvi

Endalin laavu

Lauantaina oli tosi hieno ilma. Lähdimme aamupäivällä kiertämään Puolakkajärveä, eri suunnista, koska kävelemme eri tahtiin. Tällä kerralla jätimme eväät tekemättä ja varustauduin vain vesipullolla. Matildanjärven kierroksella vastaan tuli useita vaeltajia, lapsiperheitä ja suloisia koiria. Ennen Endalia harhauduin jollekin väärälle metsäpolulle, mutta palasin lähelle järvenrantaa ja löysin laavulle. Väistin paria maastopyöräilijää, en urputtanut näille kansallispuiston kävelypolkujen pilaamista paksuilla renkailla, vaikka mieli tekikin. Ennen Miilunummen parkkipaikkaa vastaani käveli kaksi miestä isot rinkat selässään, olivat ilmeisesti menossa jollekin laavulle yöpymään.
Sen jälkeen jatkoin entuudestaan tuttua hiekkatietä, eikä vastaantulijoita juuri ollut. Johtunee siitä, että harhauduin totuttuun tapaani taas liian pitkälle. Poikkesin jollekin metsätielle, joka päättyi eläinten ruokintapaikalle. Ei kun takaisin. Löysin uuden polun, joka päättyi nuotiopaikalle. Lähdin seuraamaan metsäkoneen savottaa ja ilmeisesti eläinten tekemää polkua. Onneksi oli puhelin mukana ja pystyin sen avulla katsomaan oikean suunnan ja kilometrien vähenemisen kohti Matildan kylää. Viestitin Hannulle, että olen jossain helkutinkuusessa, noin neljän kilometrin päässä Matildasta. Hänelläkin oli ongelmia löytää oikea reitti, kun ainoastaan Matildanjärven kierros on kunnolla merkitty.

Eihän minulla mitään hätää ollut, sää oli mitä parhain ja aikaa oli rajattomasti. Vihdoin päädyin kylälle ja hain Mathildedalin Kyläpanimon puodista meille lenkkioluet.

Odottelin Hannua mökillä vartin verran ja nautimme kyläpanimon mainiot oluet omalla terassilla. Harhailut mukaan lukien minun mittariini kertyi 16 kilometriä. Huomenna on pakko kävellä reitti toisinpäin, että löydän oikeat polut ja kilometrit.

Mökkiruokaa, osa 1

Matkassa mukana oli taas Lidlin mainiota uunibroileria, jonka maustoin currykermalla, chilillä ja soijalla. Harmi vain, että unohdin omat pakastetut sienemme kotiin. Hetken huilin jälkeen saunoimme ja kakkukahvittelimme. Ilta kului taas leppoisasti musiikkia kuunnellen ja lehtiä lukien.

Puolakkajärven kierros, 13 km

Matilda

Minun piti todistaa itselleni, että löydän kyllä sen oikean reitin kiertää Puolakkajärvi, eilenhän tein muutaman kilometrin harhailun pitkin pusikoita.

Matildanjärvi

Lähdin mökiltä kävelemään oikopolkua kylälle ja löysin samalla hyvän nokkospaikan, luvassa on siis nokkosmunakasta jonain päivänä. Kävelin rantapolkua pitkin Teijon Luontokeskukselle (avataan 1.6.) ja siitä parkkipaikan huussin kautta metsäreitille.

Stop-merkistä välittämättä jatkoin mielllyttävää metsätietä pitkin, sen varrelle oli jätetty yllättävän paljon autonromuja ja muuta ruostuvaa roinaa. Ohitin peltifirman, eilen ohitin sen maantietä pitkin. Harmi, etten rohkaissut itseäni kävelemään pihan läpi, silloin olisin löytänyt tämän metsätien. En tosin ole vieläkään varma, että kävelin sen "oikean" reitin, sillä Hannu oli kävellyt pitkät pitkospuut, niitä en löytänyt. Ilmeisesti lähempänä Puolakkajärveä menee vielä joku toinenkin reitti. Jostain syystä Puolakkajärven kierrosta ei ole lainkaan merkitty.

Päädyin tutulle hiekkatielle ja Miilunummen parkkipaikalle ja siitä Endalin laavulle, jossa kaksi turkulaista vaeltajapoikaa grillasi makkaroitaan. Kerroin, että eilen vastaani käveli pari heitä vanhempaa miestä rinkat selässään ja pojat totesivat yöpymispaikalla olleen niin paljon porukkaa, että piti oikein etsiä teltalle paikkaa. Jutellessamme laavulle tuli kolme (turkkilaista?) poikaa, joilla oli eväänä, ei grillimakkaraa, vaan pizzat ja kokista. He menivät rantaan ruokailemaan, minä jatkoin kävelyäni Puolakkajärveltä Matildanjärvelle ja mökille lenkkioluelle.

Google Timelinen mukaan kilometrejä kertyi 13, hyvä lenkki näin aurinkoisena päivänä.

Olikin aika avata äitienpäivän kuohari. Ruoka oli onneksi valmiina, kun sitä jäi eilisestä samanlainen satsi. Sisko kertoi vieneensä Mainiokotiin äidille kukat, kortin ja suklaat. Hän oli huhuillut ikkunan takana, mutta äiti ei osannut kohdistaa katsettaan lasin takaa äänen suuntaan. En enää potenut niin pahaa omantunnontuskaa, vaikka jätinkin käymättä.
Illalla alkoi sataa.

Mökkiruokaa, osa 2

Uusi viikko alkoi räntäsateella. Siirsin lenkin myöhempään ja aloin aikani kuluksi kokkailla, ei koko aikaa jaksa lukeakaan. Iltapäivällä sää selkeni ja maa kuivui.

Matildanjärven kierros + Jeturkastin lenkki
 

Jeturkastin muinaisranta

Pitkospuutkin olivat jo kuivuneet ja kiersin ensin Matildanjärven. Parkkipaikalta lähtee opastettu reitti kohti Jeturkastia. Maasto on vaihtelevaa ja yritin olla varovainen ylittäessäni kallioita, yksin kävellessä ei kannata pahasti kompuroida. Skoilantien toiselta puolelta reitti jatkuu kohti Jeturkastia pitkin hyvää metsäpolkua. Reitti on merkitty myös pyöräilijöille. Olen vieraillut täällä vuosia, mutten ole koskaan poikennut tälle puolelle maantietä.

Koronapandemia rajoittaa myös Matildan myymälöiden ja ravintoloiden toimintaa, mutta muuten kylällä luotetaan tulevaisuuteen. Rakenteilla on Mathildedalin Keskuspuisto ja vanha tenniskenttä on purettu pois uuden (padelkentän) tieltä. Maantien varsia on siistitty ja maisemointia parannettu, puuttuu vain kyläkauppa. Luulisi, että paikalliset asukkaat olisivat valmiit kannattamaan omaa kauppaa, jos tänne sellainen saataisiin.
Luonto viheriöi aamuisen sateen jäljiltä ja ilta-aurinko siivilöityi kauniisti koivujen ja pihlajien oksien välistä, kun saunan jälkeen istuimme terassilla vilvoittelemassa.

Lehmirannan Lomakeskus, Salo

Tiistaille olin sopinut Annan kanssa parin tunnin kasvohoidon, hän teki sen minulle äitienpäivälahjaksi. Menomatkalla Kaarinaan poikkesimme katsomaan Lehmirannan Lomakeskusta (suljettu tällä hetkellä). Siellä voisi viettää muutaman päivän täysihoitolomasen. Rentouttavan hoitosession jälkeen tein lähtöä ja Anna meinasi totuttuun tapaansa kapsahtaa kaulaani, loikkasin metrin taaksepäin, kai meidänkin pitää olla varovaisia. Paluumatkan Hannu ajoi Kemiönsaaren kautta, sinnekin - Kemiöön ja Taalintehtaalle - pitäisi poiketa joskus paremmalla ajalla.

Mökkiruokaa, osa 3

Nyt oli jo kiire palata mökille kokkaamaan. Tein simpukka-tonnaripastaa ja salaattia, johon löysin K-Supermarketista Pirkka-salaattiherneitä (ei pakastettuja), toivottavasti niitä myydään meidänkin cittarissa. 

Golfkentän lenkki

Meri-Teijo Golf

Mökkiruokaa, osa 4 (Ruukin Krouvi)

Keskiviikkona sataa ripsutteli. Jaloissa tuntui kylmältä, kun lähdin lenkille, en ollut pakannut mukaan pitkiä kalsareita. Hannu puolestaan oli jättänyt pipon kotiin. Golfkentillä oli hiljaista, vain ruohonleikkurit olivat liikkeellä. Kokki sai tänään vapaapäivän, kun Hannu kävi hakemassa Ruukin Krouvista meille hyvät pizzat. Tyhjensin jääkaappia ja tein mökkiviikon viimeisen salaatin.


Jeturkastin lenkki, Matildanjärven kierros + Teerisaari
 

Mathildedalin alpakoita

Tällä mökkiviikolla en ole käynyt juuri lainkaan kylillä, joten aloitin aamupäivän lenkkini käymällä ensin tervehtimässä alpakoita. Kylänraitti oli hiljainen, kun jatkoin kohti Jeturkastia. Metsässä sain kävellä lähes yksin, vasta loppumetreillä vastaani käveli kaksi pariskuntaa.

Teerisaari

Kiertäessäni Matildanjärveä satoi hetken lumiräntää. Pitkospuut pysyivät kuitenkin kuivina ja jatkoin vielä Teerisaareen. En muista, olenko täälläkään käynyt. Ehkä silloin, kun tytöt olivat pieniä? Viehättävä ja varmasti suosittu paikka; "vesi on rannassa" eikä tämä laavupaikka ole niin pitkällä kuin Endal.

Joku on ripotellut kiviin kirjoitettuja mietelauseita kävelyreittien varrelle, niitä on hauska bongata. Hannu oli omalla lenkillään kuullut käen kukkuvan! Palasin mökille, tasasimme lenkkioluen ja lämmitimme simpukkapastat.
Saunottuamme vietin viisuillan Ylen kanavilla (Hannu sulki korvansa kuulokkeilla). Yleensä olemme olleet Euroviisujen aikaan reissussa, esim. Lordin voittaessa Indonesiassa ja kaksi vuotta sitten finaalin aikaan sopivasti Lissabonissa. Nyt, kun olemme kotimaassa, Euroviisutkin on peruttu.

Herätessämme perjantaina maa oli valkoinen. Onneksi ei ollut mihinkään kiire ja astianpesukonekin jyskytti niin kauan, että Hannun oli pakko malttaa pysyä paikoillaan. Aamukahvit juotuamme pakkasimme tavarat ja siivosimme mökin. Minulla on periaate, että mökki tai muu majoitus on aina lähtiessämme siistimmässä kunnossa kuin tullessa. Nyt teki tiukkaa, tämä mökki oli niin hyvin siivottu jo ennen tuloamme. Kiitos siitä edellisille asukkaille tai siivousfirmalle! Varustauduimme mökkiviikkoon niin hyvin (ja pidimme yhden pizzapäivän), että kotiin lähti pulled beef, tortillat, grillimakkarat ja savukanaviipaleet.

Kanadalaiset ystäväni ovat myös löytäneet maalattuja kiviä pitkän vaelluksensa varrelta.

http://comewalkacrosscanada.blogspot.com/2020/05/bells-corners-to-carleton-place.html

 

Kevään kirjoja:
Maija Sirkjärvi "Barbara ja muita hurrikaaneja". Kokoelma kummallisia, kamalia, aivan absurdeja novelleja. Lukijaa viedään kuin pässiä narussa. Monet tarinat päättyvät kuin seinään ja oma mielikuvitus aktivoituu keksimään niille jatkoa. Suosittelen!

Elämää poikkeustilassa

Koronakevät alkoi Suomessa maaliskuussa. Emme kuulu mihinkään riskiryhmään ja meidän vaatimatonta elämäämme korona ei ole juurikaan muuttanut, mitä nyt käsiä pestään entistä ahkerammin. Pienet tulomme ovat edelleen pieniä, mutta eivät pienempiä. Toki elämänpiiri on pienentynyt, sen verran sosiaalisia eläimiä olemme.

Perhe ja ystävät
Lohjan Mainiokoti sulki ovensa heti pandemian alkumetreillä, ehdin sentään Marokon reissun jälkeen käydä äidin luona, vaikka olinkin hieman yskäinen. Siskon mielestä äidillä on alkava (ties vaikka pitkälle edennyt) kaihi, joten äiti ei osaa hahmottaa ihmisiä lasin takaa. Turha siis lähteä vilkuttelemaan ikkunan taakse. Puhelimesta hän ei ymmärrä senkään vertaa, joten soittaminenkin on turhaa. Ainoastaan lähellä olo ja katsekontakti, äänen kuuleminen kertoo hänelle, että joku tuttu on lähellä. Pelkään, ettei hän pian tunne edes ääntäni, kun aikaa kuluu.
Lapsia tai lastenlapsia olemme nähneet vain pari kertaa pihalla. Onneksi heillä sentään muisti pelaa ja tuntevat meidät aikojenkin kuluessa.
Viimeiset vieraamme kävivät meillä koronaepidemian jo alettua, kun vietimme illan Tarjan ja Stephenin kanssa. Sen jälkeen meillä poikkesi yllättäen Hannun serkku Maritta. Itse emme ole kyläilleet missään ja odotamme kelien lämpenevän siihen malliin, että voimme kutsua ystäviä pihallemme grillaamaan. Matti B:lle viemme joskus ruokaa ja jutustelemme hänen pihallaan. Hän jo huolestuikin siitä, että on meille kattauksen velkaa ja sovimme yhteisestä ruokailusta heti, kun se on sallittua.
Maija sentään kutsui meidät pihalleen juhlistamaan synttäreitään, näitä soisi olla enemmänkin.
 
Matkailu
Tällekin vuodelle oli reissusuunnitelmia. Onneksemme ehdimme toteuttaa niistä Krakovan loman tammikuussa ja Marokon matkan helmikuussa. Sen jälkeen jäimme jumiin kotikonnuille, kuten kaikki muutkin.
Keväälle oli varattuna 5-6 viikon reissu, ensin yksinvaellukseni Portugalista Espanjaan, sen jälkeen treffit Hannun kanssa Zamorassa ja yhteinen loma Espanjassa. Majoitukset saimme peruutettua, mutta edelleen on epäselvää, saammeko ikinä takaisin maksamiamme lentoja. No, parisataa tukea halpislentoyhtiöille ei minun budjettiani pahasti heilauta.  
Kesäkuun alussa oli tarkoitus lähteä Spa-lomalle Ruissaloon, mutta sekin peruutettiin.
Peruuntuneiden reissujen sijaan suosimme kotimaan matkailua. Saimme varattua viikon mökkiloman Meri-Teijosta ja kesäkuussa vierailemme Tampereella. Tallissa seisoo moottoripyöriä kaksin kappalein, käytimme Hondan keväthuollossa ja teimmekin yhden lenkin Sipoon seutuvilla. Sillä on tarkoitus pyöräillä more than ever, harmi vain, että sukulaisia ei nyt uskalla rasittaa vierailuilla.
Heinäkuulle on suunnitteilla Viron reissu Hondalla, mutta se jää vielä nähtäväksi.
Syyskuulle suunnittelin Slovenian reissun, mahtaako sekin jäädä ensi vuoteen?

Harrastukset
Rekolan Raikas joutui lopettamaan ohjatut jumpat ja niin ne loppuivat meilläkin kuin seinään. Kuten olen todennut, olen maailman huonoin yksinjumppaaja. Kun kevään vaellusreissukin peruuntui, olen keskittynyt lähinnä kävelylenkkeihin. Ilmojen lämmettyä voin siirtyä pyöräilyyn, mikä on toinen minulle ominainen liikkumistapa. Pitäisi saada itsestään sen verran irti, että edes 1-2 kertaa viikossa vetäisi kotona tunnin jumpan tai joogan. Toisaalta hienot ilmat ovat houkutelleet kävelylenkille tai metsään vaeltamaan, ehtiihän sitä sitten sateellakin.
Kirjaston lukupiiri siirtyi Zoomiin, toimiston lukupiiri toimii lähinnä sähköpostiviestein.
Museot ja kirjastot aukeavat pian, niitä olenkin kaivannut todella paljon. Vaikka omissakin hyllyissä on lukemattomia kirjoja, olen viime aikoina lukenut e-kirjoja (Helmet, Lukki-kirjasto). Olen huomannut, että nukahtaminen tästä kärsii, johtunee tottumattomuudesta. Tänään sain jo palautettua luetut kirjat, ensi viikolla voi jo tehdä varauksia.
Elokuvissa emme muutenkaan käy kuin muutaman kerran vuodessa, onneksi olen vuosien varrella tallentanut paljon leffoja telkkarista. Katsottavissa on myös paljon hyviä tv-sarjoja ja koko Yle Areenan tarjonta. Lisäksi virtuaalimatkoja näyttelyihin, konsertteihin ja vaikka oopperaan! Tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen, kun en halua jumittaa itseäni sisälle.
Vanhassa omakotitalossa ja sen pihalla riittää puuhaa, kunhan siihen vain ryhtyisi. Ikkunat saimmekin jo pestyä, Hannu kiillottaa pihalla mootoripyöriä ja "auto oli viimeksi näin puhdas kaupasta haettuna". Konmaritusta en ole vielä harrastanut, kunhan selasin vanhat KK:n vuosikerrat (reseptikasa vain kasvaa).
Hannu on jatkanut viikottaisia bänditreenejä aina, kun se on muille soittajille sopinut.

Elämä on
Muuten meidän elomme jatkuu vanhaan malliin. Olen käynyt kampaajalla, verenluovutuksessa ja hammaslääkärillä. Piiri on mennyt pieneksi ja eniten kaipaankin ihmisten kohtaamisia, luentoja, kerhoja, seuroja ja piirejä. Yhteisiä kahvitteluja. Toivottavasti sosiaalinen elämä palautuu normaaliksi, vaikka muuten onkin edessä "uusi normaali". 
Illan viihdykkeeksi (yksin ollessani) katsoin leffan "Kerro minulle jotain hyvää" joka perustuu Jojo Moyesin romaaniin. 

Viileä vappuviikko, koronakevät 2020

Synttärionnea Miskalle ja Marjukalle! Taas jäävät kakkukahvit myöhempään ajankohtaan.
Euroopassa aletaan pikku hiljaa purkaa koronarajoituksia. Suomi etenee vielä varoen, Ruotsissa ei rajoituksista ole piitattu tähänkään asti. Italiassa sallitaan pian max 15 hengen kokoontumiset. Niin vähän, parkaisee nonna, miksen saa ruokkia koko perhettä! Joku britti totesi, että koronakaranteenissa ei ole suomalaisille mitään uutta, täällähän pysytään muutenkin etäällä muista ihmisistä.

Kylpyläloma Ruissaloon kesäkuun alussa peruttiin, varasimme sen tilalle muutaman päivän majoituksen Tampereelta. Miksi Tampere? No miksei! Emme tunne sieltä juuri ketään, majoitus on yksityinen asunto (ei hotelliaamiaisia), käytettävissä piha ja fillarit. Tulemme siis olemaan yhtä turvassa kuin kotonakin. Jos ravintolat ja terassit (toivottavasti) aukeavat, voimme omalta osaltamme kannattaa paikallisia yrittäjiä. Muuten kokkaamme keittiössä ja nautimme oluet pihalla. 

Teeman tanssiviikko: "Mr. Gaga" -dokumentti kertoo israelilaisen tanssija-koreografi Ohad Naharin hienosta urasta ja tuotannosta.

Talvipuutarha, Helsinki

Keskiviikkona lähdin pitkästä aikaa keskustaan, syynä varaamani aika Sanoma-talon verenluovutukseen. Lähijunassa oli harvakseltaan ihmisiä, ehkä yksi per osasto. Yleensä käyn samalla reissulla Kampin kampaajallani, lounastreffeillä, lukupiirin kokoontumisessa ja parissakin taidemuseossa. Menomatkalla mietin, mihin mennä, kun kirjastot ja museot ovat kiinni ja ravintoloista ja kahviloista saa ainoastaan take away -annoksia. Missä voi istua eväitä syömään, missä voi käydä vessassa?
Tämä oli 60. verenluovutukseni ja sain toisen merkinnän huimauksesta tietoihini. Nesteytyksen ja hetken huilin jälkeen kävin kiertämässä Talvipuutarhan ulkotilat, koronan takia rakennukset on nyt suljettu.

Kävelin vielä junaratojen toiselle puolelle, Sinisen Huvilan kahvilakin on muutettu kioskiksi. Kansallismuseon puistossa kasvaa jo raparperia istutuslaatikoissa. Huhtikuussa! Foorumin wc on onneksi auki, siellä käytyäni hain Foodysta gyropitan mukaani ja söin sen ulkona seisten, kun puiston penkit olivat sateen jäljiltä märkiä. Hannu oli poissaollessani pessyt loput ikkunat. Olen ikuisesti kiitollinen itselleni olohuoneen verhojen valinnasta; ne voi pestä koneessa ja kun ensimmäiset kaksi kuivuvat, seuraavat kaksi pyörivät koneessa ja ennen kuin pesen loput kaksi, ensimmäiset saa jo ripustettua silittämättä verhotankoihin. 

Osaka Sushi

Vappuaatto oli viileähkön aurinkoinen. Kävin kampaajalla, hoidin ostokset ja hain etukäteen tilaamani sushit. Lenkin ja lounaan (seuraavalla kerralla 10 sushia per syöjä riittää) jälkeen Hannu jäi pihalle kiillottamaan moottoripyöriä, toivottavasti pääsemme jo ensi viikolla ajelulle.

 

Usein olen ollut vapun tienoilla reissussa, paossa koivun siitepölyä. Silloin, kun olemme olleet kotimaassa, olemme juhlineet ystävien kanssa. Nyt vietämme koronavapun kaksin kotona. Kavereiden kanssa vaihdeltiin kuvia ja videoita.
Olen viime aikoina lukenut niin ahdistavia kirjoja ja katsonut niin raakoja tv-sarjoja, että oli jo aika jollekin hauskemmalle. Illan elokuvana ruotsalainen "Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi".   

Kun alkoholilaki 2018 muuttui ja ruokakaupat saivat aloittaa max 5,5%:n oluiden ja viinien myynnin, olimme sitä mieltä, ettei se kosketa meitä lainkaan. Kun olutta juomme, se saa mieluiten olla vähän vahvempaa portteria tai stoutia. Vaan kuinkas kävikään! Hannu mieltyi IPAan ja on pikku hiljaa siirtynyt lähes alkoholittomaan olueeseen ja minäkin löydän nykyisin kaupan hyllyltä oman tumman olueni. Viimeksi hain oluet Alkosta, kun pidimme pääsiäisenä oluttastingin. Vappupäivän skumppakin vaihtui Lidlin kuplajuomaan, joka on maustettu seljalla ja limellä. Sekaan paloiteltuja mansikoita ja hyvää tuli!

Ilouutisia koronakevääseen: naapurin perheeseen syntyi vappuvauva ja Danielista tuli isoveli. Maija kutsui meidät juhlimaan synttäreitään kotipihalleen.

Matarin skeittipuisto

Aurinkoisen sunnuntai-iltapäivän vietimme Maijan synttäreillä, mukana max 10 henkeä, lähinaapurit skoolasivat aidan takana omalla pihallaan. Ajoimme paikalle Drag Starilla, joka sai ansaittua huomiota.

Illalla katsoimme Fotografiska Tallinnan suoran livelähetyksen Bryan Adamsin hienosta valokuvanäyttelystä. Näyttely on kolmiosainen; "Exposed" sisältää Adamsin ottamia kuvia muusikoista ja ystävistä, "Wounded - The Legacy of War" kuvaa Afganistanin ja Irakin sodista palanneita brittisotilaita vammoineen ja "Homeless", muotokuvia kodittomista. Oppaana toimi taas ihastuttava Elo Aun. Odotamme kovasti rajojen aukeamista ja Tallinnaan pääsyä.
Myöhemmin katsoimme Areenasta muutaman jakson valloittavaa "Lelumestaa".
 

Kevään kirjoja:
Rosa Liksom "Everstinna". Liksomin hurjaa ja hulvatonta kerrontaa meänkielellä. Annikki Kariniemen elämään perustuva kaunis, mutta samalla julma tarina teinitytöstä, josta tulee Everstin lemmikki. 15 vuotta kestävä salakihlaus on täynnä rakkautta ja romantiikkaa, kulttuuria ja Lapinsotaa. Papin aamenen jälkeen alkoi väkivaltainen avioliitto raiskauksineen, pahoinpitelyineen ja pettämisineen. Mielisairaalan kautta päähenkilö pääsi eroon everstistään ja löysi uuden, puhtaan rakkauden. Luettuani kirjoja Auswitchin julmuuksista minua kummastuttaa suomalaisten ihannointi saksalaisia sotilaita, SS-joukkoja ja jopa Hitleriä kohtaan. Kuten kirjan päähenkilö toteaa; kaikki lukutaitoiset suomalaiset kyllä tiesivät, mitä natsit Euroopassa tekivät. 

Toimiston lukupiirin kirjana oli Ivan Turgenevin "Isät ja lapset". Kirjastojen sulkeuduttua en ehtinyt saada kirjaa itselleni. Kirjan lukeneet antoivat arvionsa ja pisteensä sähköpostitse ja kaikesta päätellen kirja on todellakin lukemisen arvoinen.

Talvi? Ei... takatalvi? Ei sekään.

Pääsiäisen jälkeen satoi lumiräntää lähes joka päivä. Termisestä talvesta ei voi Etelä-Suomessa puhua, eikä takatalvestakaan, kun varsinaista talvea ei ole ollut kuin muutama päivä. Iltapäivisin aurinko paistaa ja sulattaa yöllä/aamulla sataneen lumen. Aika kuluu edelleen lenkkeillen, lukien ja laiskotellen. Ruuanlaittoon saa kulumaan jonkun aikaa, mutta varsinaiseen tekemiseen en ole vieläkään ryhtynyt. Pitäisi siivota kaappeja, pestä ikkunoita ja kuurata kylppärin kaakeleita. Ihan tässä laiskistuu, kun aikaa tuntuu olevan yllin kyllin. Yksi ovelta-ovellekauppias kävi koputtelemassa, eikö se nyt ainakin pitäisi lailla kieltää? Maakuntarajan avautuminen tarkoittaa sitä, että pääsemme Meri-Teijoon, on edes jotain mitä odottaa.
Dokumenttiprojekti "Nepalin morsian" (2019).

Perjantai oli tuulinen ja aurinkoinen, lumista ei ollut tietoakaan. Kävelylenkillä keräsin kotiin eri puista oksia tulppaanien joukkoon. Naapurin Siiri kertoi, että isi, äiti ja pikkuveli tulevat yökylään hänen huoneeseensa ensi yöksi. Kerroin hänelle, että Lohjalla asuessamme mekin kokeilimme yhden kerran parvekkeella nukkumista, kun oli tosi kuuma kesäyö. Hannu hipsi sisälle jossain vaiheessa, kun selkä ei kestänyt kovalla alustalla nukkumista. Ja tämä vielä haikailee telttareissua Eurooppaan!
 

Peltiruokaa

Illalla tapastelimme, kuuntelimme Paco de Luciaa ja katsoimme yhden Andalusian reissun kuvat. Vasta tänään hiffasin, että minullahan on Lohjan vuosiltani tunnukset myös Lukki-kirjastoon. Sainkin heti lainattua Cilkan tarinan e-kirjana.
Illan dokkari "Unelmien maatila" (2019).

Ankkalampi

Koko viikonlopun oli keväisen kaunis keli. Kokki sai vapaata lauantain keittiövuorosta ja hain meille valmiiksi pakatut tuoreet sushit Cittarista. Illalla söimme taas uunitapaksia.

Koronakorvikset, Tallinnan Loomelinnak

Sunnuntaina tein pitkän kävelylenkin, Hannu kävi fillaroimassa ja kunnosti neukkupyöränsä myyntikuntoon. Ruoka kypsyi grillissä, syötyämme katsoimme Fotografiska Tallinnan opastetun Tom of Finland - The Darkroom -näyttelyn. Ihanan ymmärrettävää englantia ja lisäksi ilahdutti, että näyttely on saanut kolme kuukautta lisäaikaa (19.7. saakka). Ehkä ehdimme katsomaan sen livenäkin?
Illalla 3-osainen ruotsalaissarja "Tsunami".

Matarinkoski

Tiistai oli tähän asti kevään lämpimin päivä. Tein kanasämpylät evääksi ja kävelimme Matarinkoskelle Keravanjoen rannalle piknikille. Pian voisin ottaa fillarin käyttöön, jaloissa alkaa olla jo rasitusvammoja jatkuvasta kävelemisestä.
 

Päivän proteiinit

Oikeasti kevät on jo pitkällä! Auringon lämmittäessä talon eteläseinää muurahaiset tunkevat jostain raosta makuuhuoneeseen (ensimmäisen kerran minun aikanani tässä talossa). Hannu laittoi niille houkuttimeksi juomalasiin hunajavettä ja johan marssisuunta muuttui. Aamulla juomalasi oli aivan mustana muurahaisista. Lohjalla rivarissa asuessani meillä oli sama ongelma, silloin Suvi oli juuri oppinut etusormi-peukalo-otteen ja napsi murkkuja lattialta suuhunsa.
Aloitin fillarikauden kevyellä lenkillä polkaisemalla Honkanummelle ja Ikeaan.  
Kävin pitkästä aikaa Lohjalla, kun kuskasin Hannun hakemaan DragStariaan. Menomatkalla haimme lounaat Perttilän Ismetistä. Tyhjällekään terassille ei saanut istua, joten menimme syömään Mäntynummen koulun aurinkoiselle pihalle. Virkkalassa rupattelin takapihalla kummisetäni kaksosten kanssa, ennen kuin ajoin Suvin takapihalle. Sisälle en edes yrittänyt, näinkin tapasin Onnin ja Noelin silmätysten. Ei voi antaa kuin ilmahaleja ja lentosuukkoja.
Perjantaina aloittelin ikkunoiden pesua, sitä hommaa olen siirtänyt viikosta toiseen. Ja todellakin aloittelin! Pesin vain kuistin ikkunat ja verhot. Hannu sen sijaan pesi Sinipiialla kaikki alakerran ikkunat ulkopuolelta. Sen jälkeen grillasimme raakamakkaroita ja kasviksia, mutta sään viilennyttyä söimme sisällä. Vantaan kaupunginmuseo näytti netissä näyttelyn "Kohti tuntematonta". Kävimme sen jo aiemmin katsomassa ilman opastettua kierrosta. Naapurin tytöt pyrähtivät pihallemme. "Sitten kun saadaan tulla teille sisälle, voidaan taas syödä herkkuja", sanoi Ella. Aivan kuin heillä ei kotona herkuteltaisi, kun äiti on varsinainen kakkumaakari!
Illan elokuvana absurdi "Hotel Artemis" (2018), päätähtenä loistava Jodie Foster.

Lauantaina oli tuulinen sää. Lenkin jälkeen Hannu keskittyi DragStarin huoltamiseen ja silittelyyn, minä ruuanlaittoon. Tein meksikolaista papusoppaa, johon lisäsin punaisia linssejä ja purkillisen erinomaista letšoa, josta on tullut suosikkini. Soppaa tuli niin paljon, että lähetin Hannun viemään yhden annoksen Matti B:lle.
Nyt löytyi uusi lempivalkkari; eteläafrikkalainen Fairhills.

Hiirilampi

Sunnuntaina oli pitkästä aikaa tyyni päivä. Vallitsi ihana sunnuntairauha, kun lähdin lenkille. Ei juurikaan autoja ja vain muutama kävelijä oli näkyvissä. Möskärin kuntorapuilla oli kuitenkin sen verran paljon porukkaa, että kurvasin Hiirilammelle, hyvä piknikpaikka sekin.

Kotona tuunasin Lidlin uunivalmiin lihapadan kuullottamalla Hackmanin padassa sipuleita, chilihiutaleita ja savupaprikaa. Lappasin lihat pataan, lisäksi purkillinen letšoa, paloiteltua parsakaalia, vihreitä pikkupaprikoita ja punaisia linssejä. Lorautin joukkoon ruokakermaa, punaviiniä ja vähän soijaa. Pata porisi uunissa pari tuntia ja hyvää tuli! Helppoa kuin heinäteko, suurin homma oli avata portugalilainen punkku (kuiva korkki) ja poistaa pimientosten siemenet, joita tuntui leviävän pitkin keittiötä. Olisihan ne voinut syödäkin.

Kevään kirjoja:
Heather Morris "Cilkan tarina". Itsenäinen jatko-osa Morrisin kirjalle "Auschwitzin tatuoija". Todellisuuteen pohjautuva kirja kertoo nuoresta tytöstä, joka selvisi hengissä kärsittyään kolme vuotta Birkenaussa. Venäläiset tulkitsivat Cilkan veljeilleen omasta tahdostaan natsien kanssa ja passittivat tämän 15 vuodeksi pakkotyöleirille Siperiaan. Pystyykö hän selviämään vielä tästäkin hengissä? Kirjassa on raakaa tietoa Stalinin Gulag-vankijärjestelmästä.

Pääsiäinen, koronakevät 2020

Pääsiäinen on aina ollut lempipyhäni. Ei tarvitse stressata sukulaisvierailuilla, ei ole mitään pakollista tekemistä. Tietysti harmittaa, ettemme voi nähdä muita perheenjäseniä. Tavallaan siihenkin on jo tottunut, olemme viettäneet niin monta pääsiäistä reissussa. Ehdimme jo etukäteen sopia, että ennen tämän keväistä reissuani Suvin porukat tulisivat meille pääsiäislounaalle, mutta nyt kävi näin. Heilläkin on vaihtelevasti ollut taudinpoikasta, onneksi ei sen vakavampaa. Sitä olenkin tässä viime aikoina miettinyt, miten pöpöt leviävät vuoroviikkolasten mukana, samoin keikkaa tekevien hoitajien mukana hoivakodeissa. Äiti ja muut Mainiokodin asukkaat on nyt eristetty omiin huoneisiinsa, sosiaalinen elämä (jos sitä oli tähänkään asti) on nyt totaalisesti jäissä. Täytyy vain toivoa, että hoitajat eivät kanna virusta mukanaan.

Kiirastorstaina tein ruokaostokset ja hoidin viikkosiivouksen, Hannu teki sillä aikaa oman lenkkinsä. Hannun isä täyttäisi tänään 100 vuotta, veimme Honkanummelle kukat ja kynttilän. Kävelin kotimatkan aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Iltapäivällä vein Hannun Hyrylään bändin "pussikaljatreeneihin". Ystävät lähettävät hauskoja videopätkiä, piristämään tätä Vain kotona -elämää. Joku kekseliäs asukas oli laittanut ikkunaan kuvan "Nalle" Wahlroosista, propsit idealle! Otin esille muutaman pääsiäisnoidan, nyt ei tipuja tai pupuja tarvita, kun vietämme pyhäpäivät kaksin. Vietin illan yksikseni kavereille viestitellen, tein kasvispitoisen iltapalan ja kuuntelin samalla Hannun varsovalaisen ystävän Roman Drozdin vaikuttavan (elokuvamusiikkia) levyn "Monochromatic".

Pitkäperjantaina tein Sofi Oksasen ohjeella lammaspataa. Omaan tapaani muuntelin sitä hieman; käytin pieniä vihreitä paprikoita (pimientos), lisäsin koko purkin (500g) virolaiskaupasta löytynyttä letšoa, enemmän nestettä, virolaisessa vodkassa lionneita marjoja (joita aina jää liköörin teosta) ja lopuksi sekoitin joukkoon kritharaki-pastaa. Padasta tulee siis vähän juvetsin kaltaista. Lisäksi teinkin kreikkalaisen salaatin, kuunnellen samalla Bachin Easter Oratoriota.

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006460630.html

Padan hautuessa tuntitolkulla uunissa kävin haahuilemassa lähimetsässä, kävelin pitkin pieniä, kuivia polkuja ja välttelin ihmiskontakteja. Ikävä sanoa, mutta isommat polut ovat kuraisia johtuen maastopyöräilijöistä.

Lammaspata oli niin hyvää, että taitaa pääsiäisruoka päivittyä tämän vuoden jälkeen. Sitä tuli niin paljon, että lähetin Hannun viemään Matti B:lle yhden annoksen. Tämä taisi olla enemmän juttuseuran kuin ruuan puutteessa. Matti soitti myöhemmin, kiitti ruuasta jonka hän oli syönyt kuunnellen samalla kreikkalaista musiikkia. Sovimme, että heti tilanteen salliessa vietämme yhdessä kreikkalaisen illan. 

Grillikausi avattu!

Lankalauantain lenkin jälkeen avasimme grillikauden; lammasnakkeja, maisseja (kesä!), pikkupaprikoita ja kinkkuun käärittyjä parsoja. 

Pidimme kahdestaan olut tastingin. Kun pääsiäisoluita ei ollut saatavilla, maistelimme muita tummia oluita. Kumpikin arvioi parhaiten omaan makuunsa sopivaksi ALeCoqin Imperial Extra Double Stoutin. Mitään kalsarikännejä ei otettu, vajaa kaksi litraa olutta kimppaan alkaa olla tarpeeksi.

13.4. toinen pääsiäispäivä
"Kiinnittäkää turvavyöt, laskeudumme Lissaboniin!" Niinpä, tänään piti alkaa yli viiden viikon vaellusreissuni Portugalista Espanjaan. Se, kuten monen muunkin matkat, peruuntui. Ehkä sitten ensi keväänä? Säästyneet matkarahat annoin tyttärille synttärilahjaksi.
Pääsiäissunnuntai oli sateinen ja pysyttelimme sisätiloissa koko päivän. Kokkasin, laiskottelin, katselimme luonto-ohjelmia ja tv-sarjoja (Lelumesta💗), lueskelin e-kirjaa ja digilehtiä. Onneksi tänään on taas aurinkoista ja päästään ulos. Kävelylenkillä vein muovit kierrätykseen ja ihastelin istutuspalstojen kevätkuntoa; että jotkut jaksavat ja viitsivät! Laitoin uuniin Lidlin broilerivuoan, johon lisäsin suppareita, ruokakermaa, minitomaatteja ja vähän soijaa. 

En päässyt Alfaman kuppiloihin kuuntelemaan fadoa, sen sijaan avasin portugalilaisen punkun ja teimme kumpikin omat toivelistamme, mihin haluamme suunnata maakunta- ja maarajojen avauduttua. Heti kun mahdollista, minä lähden tapaamaan perhettäni.
Illalla kotimainen elokuva "Hevi reissu" (2018).


Pääsiäisen e-kirja
Hanna-Riikka Kuisma "Kerrostalo". Olen kahteen otteeseen asunut kerrostalossa, mutta tämä tarina kertoo aivan jostain muusta elämästä ja ajasta. Karu vuokralähiö täynnä alkoholismia, narkkareita, mummonpotkijoita ja rikollisuutta. Monenkirjava asukaskunta elää kuin suljetulla osastolla; omistaja säätelee kaikkien elämää lukoilla ja uusilla määräyksillä. Kirjassa oli niin paljon henkilöitä, että oli vaikea pysyä kärryillä, varsinkin e-kirjaa lukiessa. Synkkyydestään huolimatta hyvää kerrontaa ja henkilökuvausta, kirjan loppu antoi ehkä hivenen optimismia asukkaiden tulevaisuuteen.

Huhtikuu, lupaus lämmöstä

Onnea äiti, 87v! Ikävää, etten voi tulla halaamaan ja syömään synttärikakkua.
Perjantain vastaisena yönä kuuntelin ikkunan takana myrskyävää tuulta. Tuuli tyyntyi aamuksi, mutta maa oli lumesta valkoinen.

Grilli Souvlaki, Tikkurila

Aurinko paistoi aamupäivällä ja "lumi suli silmissä". Karkasin lenkille, kun Hannu alkoi siivota. Iltapäivällä kävimme Tikkurilassa, poikkesin turhaan kirjastolle, ei siellä olekaan palautusluukkua. Veimme kotoa kerätyt silmä- ja aurinkolasit hyväntekeväisyyteen. Nordean ovi oli kiinni, olisin käynyt tyhjentämässä painavan "possuni" automaattiin. Souvlaki oli sentään auki ja haimme girospitat mukaan. Hannu käveli kotimatkan, minä hain pikkuretsinan lounaalle.
Illan elokuvana "The Wolfback". Dokkari kertoo karun tarinan amerikkalaisperheestä, jonka isä on päättänyt pitää seitsemän lastaan koko kasvuiän sisätiloissa. Lasten elämänkatsomus perustuu vain nähtyihin elokuviin. Teini-iässä pojat alkavat protestoida ja käyvät yksi kerrallaan, vähän kerrallaan ulkona. Ei kai heistä ihan täyspäisiä tullut, mutta pääsivät kuitenkin pois vankeudesta, josta koronakaranteenikin jää kauas.

Virvon, varvon...

4.4.
Lauantaina oli taas hieno kevätpäivä. Metsälenkin tehtyäni leivoin pitkästä aikaa. Siltä varalta, että joku uskaltaa tulla terassillemme virpomaan, tarjolla on Marianne-keksejä ja sitruunamuffineja. Jos ei pikkunoitia näy, syömme kaiken itse.

5.4.
Ihanat ilmat jatkuvat päivästä toiseen. Sunnuntaina lähdin etsimään uusia reittejä ja löysin itseni Mikkolasta! Kävelin latupohjia ja päädyin Matarinkosken uimarannalle. Jatkoin joenvartta pitkin mukavia metsäpolkuja, rannalla on hyviä piknikpaikkoja, joista kesällä voisi pulahtaa uimaankin. Joen ylittävää siltaa ei ole (ainakaan vielä), palasin takaisin tutuille pikkuteille ja kotiin ruuan laittoon. Olen tähänkin asti kokannut usein (tykkään siitä), mutta tuntuu, että se on entisestään lisääntynyt. Ehkä syynä on - ainakin osittain - ravintoloiden sulkeutuminen ja salaattipuffettien ja itsepalvelu sushitiskien lopettaminen. Veimme Matti B:lle muffineja iltapäiväkahville, meidän pihassamme kävivät virpomassa vain Miska ja Antton. Miska ei halunnut luopua oksastaan, mutta hän lausui reippaasti itse keksimänsä virpomisrunon.

#kokkikotonataas

6.4.
"Penikkatauti" vaivaa ja sääriäni särkee joka yö. Pituuskasvusta tuskin on enää toivoa, luultavasti on kyse liiasta kovalla maalla kävelemisestä, vaikka olenkin yrittänyt etsiytyä pehmeille metsäpoluille. Päätinkin jättää kävelylenkin maanantaina väliin ja keskittyä pihahommiin. Sitä ennen kävin lähialkossa, tarkoitus on pitää pitkästä aikaa pääsiäisoluiden tasting, sattuneesta syystä kahdestaan. Noh, valikoima oli lähes olematon (liekö tuontiongelmia), joten tulemme vertailemaan tummia oluita. Tyyni sää oli mitä parhain haravointiin, kun tuuli ei riepotellut kuivia lehtiä. Hannu toivoi salaattiviikkoa ja tein savulohisalaatin, johon tuli myös paahdettuja siemeniä ja "krutonkeja" jotka paistoin kuivahtaneesta leivästä valkosipuliöljyssä.
AirBaltic otti vihdoin yhteyttä ja lupasi minulle voucherin (more than a year) maksamastani lennosta Madrid-Hki. Just niin kuin toivoinkin!

Kuusijärvi

7.4. +14 astetta
Ensimmäiset sini- ja valkovuokot nähty! Pakkasimme eväät reppuun ja kävelimme Kuusijärvelle. Kävelin myös Kuusijärven ympäri ja eväät syötyämme tulin kotiin mutkan kautta, mittarissa taas 13 kilometriä. Laitoin ikkunassa päivystävälle Uppo-nallelle arskat päähän, näyttää ihan Blues Brothersilta!
Illan leffana "Victoria ja Abdul", historiaan pohjautuva elokuva. Kuningatar Victoriana loistava Judi Dench.

Keskiviikkona haravoin etupihan, Hannu teki kevään ensimmäisen fillarilenkkinsä. Harmi, että Anna ei asu Uudellamaalla, jalkahoidolle ja hieronnalle olisi tarvetta haravoimisen jälkeen. Ei uskoisi, että haravoimme pihan viimeksi marraskuussa, niin paljon siitä irtosi kuivia lehtiä, ruohoa ja sammalta, lisäksi kaikki tuulen tuivertamat koivunoksat.