Kontulan "alppiruusupuisto"

 

Uutisissa mainittiin Kontulan alppiruusut. Olemme jo tehneet fillarilenkin Haagan Alppiruusupuistoon, joten olihan tämäkin käytävä katsomassa. Tarkempaa sijaintia tai osoitetta ei kerrottu, joten pyörin Kontulan sinänsä viehättävällä omakotialueella useita kilometrejä aina naapurikyliin saakka. En antanut periksi, muuten on poljettava toisenkin kerran Kontulaan.

Vihdoin löysin rhodot ja komeita puskia olivatkin. Kukinta on parhaimmillaan ja pensaiden edustat on putsattu nokkosista, joten kuvaamaan pääsee lähellekin. Kotiin tulin suorempaa reittiä ja mittariin kertyi kilometrejä 33.

Kontula

Kotipihan vanha rhodo

Se on kesä ny! sano vanha lohjalaine

 

Koululaisille tulikin hikinen viimeinen viikko, jos ei muuten, niin ilmojen suhteen. Noel ja naapurin Ella lopettivat eskarin perjantaina, isommat ipanat aloittivat kesäloman vasta lauantain päättäjäisten jälkeen. Yöt alkoivat olla jo niin lämpimiä, että Hannu luopui peitostaan ja nukkuu pelkällä lakanalla. 

Uutisten mukaan passia joutuu nyt jonottamaan, kun suomalaiset toivovat pääsevänsä taas matkustamaan. Siksi minäkin ryhdistäydyin ja hoidin asian jo nyt, vaikka vanha passi onkin voimassa heinäkuun loppupuolelle saakka. Kävin Tikkurilassa passikuvassa, kuvaamosta pääsi kätevästi suoraan hissillä poliisin lupatoimistoon, jossa ilman ajanvarausta pääsin melkein heti tiskille. Virkailija vielä kysyi, riittääkö viikko uuden passin toimittamiseen. Aikaa kului kaikkineen puolisen tuntia.

Jalkoja säästääkseni olen etsinyt uusia kävelyreittejä hyviltä latupohjilta tai metsäpoluilta, jotka surukseni maastopyöräilijät ovat muhjustaneet kuraisiksi ja pakosti kierrettäväksi metsiä myöten. Välillä olen vaihtanut kävelylenkit pyöräilyyn. Lauantain fillarilenkillä Honkanummelle kävin (vahingossa) kääntymässä Sipoon puolella Koiviston kylässä.

Nikkilä

Sipoon vanha kirkko

Sunnuntaina päräytimme pienen lenkin DragStarilla. Ajoimme pikkuteitä Nikkilään ja Sipoon vanhalle kirkolle. Kotiin tulimme osittain samaa reittiä, jonka poljin fillarilla lauantaina. Mukavia teitä millä vain kaksipyöräisellä.

Posti toi minulle Visit.Estonian uudet esitteet, mukana myös kartat Baltictrails- ja Rannikkovaellusreiteille. Jos heinäkuulle sunnittelemamme moottoripyöräreissu Viroon onnistuu, vaellukset täytyy siirtää myöhempään ajankohtaan. Kesäkuulle on jo suunnitteilla mukavaa tekemistä; Salo, Kotka-Loviisa ja Seili. Fillarilenkin voisi tehdä Nissbackan taidepuistoon ja Tikkurilan uudelle Patiolle. Lisäksi papakoe, verenluovutus ja sen yhteyteen Helsinkipäivä näyttelyineen. 

Tiellä oli paljon pyöriä liikkeellä, kun tiistaina päräytimme Hondalla Saloon. Kävimme Salon Taidemuseossa katsomassa Aito vai ei? -näyttelyn, Riitan ja Jorman luona kahvittelemassa ja viemässä Sofialle tämän synttärilahjakirjat. Kotiin kääntyessämme alkoi kova ukonilma ja rankkasade, joka ehti kastella meidät. Sade loppui kuin seinään Lohjan rajalla ja tie oli kuiva kotiin saakka. Paikka paikoin kielot ja sireenit tuoksuivat vielä huumaavasti.

Kesän kirjoja:

Paula Havaste "Morsiusmalja". Saarenmaa-sarjan kolmas osa. Viljan ja Villemin majatalo on tallinnalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden suosiossa. Tupansa suojiin hän saa myös kovia kokeneen nuoren Aiven, joka synnyttää esikoisensa vain vähän ennen Viljan tyttären syntymää. Kesästä tulee taas kiireinen, kun elokuvaryhmä saapuu Tallinnasta Saarenmaalle filmaamaan saarelaisten elämästä kertovaa elokuvaa.

Kati Kelola "Vaihtuvia maisemia - 100 ideaa maata pitkin matkailuun". Tietokirja minun makuuni. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä monesta asiasta; en halua lopettaa lentämistä, mutta kun lennän, teen sen mieluummin suoraan kohteeseen, jossa koluan maata/maita junalla tai bussilla ja lennän jostain muualta kotiin, mieluummin taas suoralla lennolla. Ja kun aikaa on, olen mieluiten reissussa useamman viikon. Olen yhdistänyt samalla reissulla maita kuten Espanja-Ranska, Espanja-Portugali ja Saksa-Ranska-Sveitsi, Baltian ja Balkanin maista puhumattakaan. Teemamatkoista (Tonava) suunnittelin ja toteutimme reitin Saksa-Itävalta-Slovakia-Unkari (Serbian hoidin myöhemmin yksin ja yhdistin sen Makedoniaan). Andalusian matkoilla teemana on ollut pääsiäinen/vaellus. Saarihyppelyitä on tullut harrastettua Kreikassa, Kroatiassa ja Indonesiassa. Olen myös liikkunut kohteesta toiseen jalan; Espanjan poikittain, Portugalin pitkittäin ja pitkän matkaa Moselin viinirinteitäkin. Viron olemme kolunneet useammallakin moottoripyöräreissulla. Useimmat kirjan kohteet olivatkin minulle jo entuudestaan tuttuja, mutta sain monta uutta matkaideaa. Plussaa tulee myös kirjasuosituksista.

Pyöräillen Vantaan vanhaa kirkkotietä

Tarkoitukseni oli tänä kesänä kävellä Vantaan vanha kirkkotie Linnaisten kartanolta Pyhän Laurin kirkolle (noin 16 km). Testimielessä lähdin sunnuntaina selvittämään reittiä fillarilla, tulikin vähän pidempi lenkki kuin Asikkalassa.

Vantaan Pyhän Laurin kirkko

Ensin polkaisin Pyhän Laurin kirkolle, joten tein lenkin "väärinpäin". Käyskentelin hetken kirkon pihalla, kirkko oli suljettuna. Vilkaisin Vantaan seurakuntien reittiohjetta, siinä on myös kuvaukset kohteista.

Turhaan toivoin hiekkatietä, matka jatkui tuttua Ylästöntietä. Siitä käännyin Kuninkaantielle ja ohitin Kirkkokallion.

Kuninkaantie

 

Vanha Viilatehdas

Reitti poikkeaa Kuninkaantieltä Hommaksenkujalle, en löytänyt sieltä kirkkotien merkkiä, mutta poikkeama oli mukavaa vaihtelua. Viinikkalasta polkaisin takaisin Kuninkaantielle ja Vantaankosken rantaan. Vantaanjoki virtasi vuolaana, pysähdyin silloille seuraamaan melojia ja kalastajia.

 

Hämeenkylän kirkko

Vantaankosken ja Hämeenkylän kirkon väli onkin tämän reitin pisin osuus. Parilla viimeisellä kilometrillä oli vihdoin hiekkatietä, kun ohitin frisbeegolf-radan. Pyöräillessä se ei ole mikään ihanne, mutta jos vaeltamaan lähden, yritän välttää asvaltoituja teitä. Päätinkin jättää tämän kirkkotien kävelyn väliin ja lähden mieluummin metsäpoluille ja latupohjille vaeltamaan.

 

Jätin käymättä Linnaisten kartanolla (sinne olisi kartan mukaan ollut enää pari kilometriä) ja lähdin paluumatkalle. Ajattelin polkea kotiin eri reittiä, mahdollisimman suoraan. Tulinkin vähän eri reittiä, mutta en todellakaan suorempaa. En välittänyt katsella mapsia, vaan poljin mukavia pyöräteitä (jossain Viherkummussa ja Kaivokselassa), kunnes löysin itseni tutuilta teiltä ja tulin kotiin Silvolan kautta. Mittariin kertyi lähes 50 kilometriä. 

Vantaan vanha kirkkotie - Vantaan seurakunnat

Kevään kirjoja: Paula Havaste "Vierashuoneet". Saarenmaa-sarjan toisessa osassa seurataan Viljan ja Villemin elämää kesällä 1950. Elämä on edelleen työntäyteistä, mutta Villemin alkavan kirjailijauran ja toimekkaan Anna-tädin avittamana heidän ei tarvitse enää osallistua täyspainoisesti kalasovhoosin töihin. Talon jatkeeksi rakennettuihin vierashuoneisiin asettuvat Tallinnasta tulleet kesäasukkaat, ylemmän tahon valitsemat taiteentekijät. Majatalon pitäminen työllistää Viljaa aamusta iltaan, mutta kotona työnteko on mieleistä, eihän pientä Meelis-poikaakaan tarvitse enää jättää kotiin yksin itkemään, pöydänjalkaan sidottuna. 

Salonsaari, Asikkala

 

Tarkoitus oli ajaa Salonsaareen Hondalla, kuten aiempina vuosina. Sen haaveen saimme heittää sadeveden ja myrskytuulen mukana ja lähdimme matkaan autolla. Säästä johtuen ensimmäinen päivä kului lähinnä kokkipojan herkkuja syöden ja omassa kämpässä lepäillen. Illalla saunoimme, minä yksin naisten puolella ja Hannu yksin miesten puolella. Ilmeisesti pätkittäiset sähkökatkot pitivät muut poissa. Vaahtopäät vyöryivät laiturin yli, jätin suosiolla uimisen toiseen kertaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nukuin melkein yhdeksään saakka! Myrskytuuli laantui yön aikana ja aamiaisen syötyämme lähdimme lenkille. Hannulle riitti kävely kesäkioskille (avataan vasta 28.5.), kävimme VPK:n 24/7 kirjalainaamossa, siitä jatkoin peltojen välistä hiekkatietä, jolta poistuin pehmeälle metsätielle. En vieläkään tiedä, mistä luontopolku alkaa. Vaikka joka tienhaarassa valitsin suunnan randomina, päädyin taas samaan mökkirantaan kuin viime kerrallakin.

Selvisin 11 kilometrin lenkistä kuivana, ennustettua sadetta ei tullutkaan. Palasin lomakylään sopivasti lounaalle. Sen jälkeen ei jaksettu muuta kuin lueskella ja sulattaa ruokia (ja odottaa seuraavaa ruokailua). 

Salonsaaren lomakylä

Taivas selkeni, kävimme rannassa kävelemässä. Järviveden pintamittari näytti +12 astetta, saman verran kuin ilman.

Illalla kävin uimassa, sen jälkeen sain aika pitkään löylytellä itseni lämpimäksi.

Laiskottelimme seuraavan aamupäivän ja lähdimme vasta lounaan jälkeen talon fillareilla Vääksyyn. 

Kanavan Kunkku

Vääksyn kanava

Teimme perinteisen pyöräilyn Vääksyn kanavalle ja Kanavan Kunkun terassille. Silta nostettiin ja isohko alus pääsi jatkamaan matkaansa kanavan kautta. Vaihteettomat fillarit tuntuivat raskailta polkea mäkistä maastoa, vaikkei kilometrejä kertynyt 16 enempää.

Pitkästä aikaa: Helsinkipäivä!

Vihdoin saimme Vantaallekin ukkosta ja sadekuuroja, jotka hieman helpottivat allergiaoireitani. 18.5. kuulin käen kukkuvan. Keskiviikkona satoi aamulla, varustauduin saappailla, sadetakilla ja -varjolla, kun lähdin pitkästä aikaa Helsinkiin. Keskustan kadut olivat kuitenkin kuivia ja pilvet alkoivat hälvetä. Kannatti taas jättää arskat kotiin.

Irma Kukkasjärvi

Tenka Issakainen

Akseli Gallen-Kallela

Taidehallin upeassa "Kudottua kauneutta" -näyttelyssä minua viehättivät eniten värikkäät, nykyaikaiset ryijyt, toki pidin myös Gallen-Kallelan Liekki-ryijystä ja monista perinteisistä peiteryijyistä.

Boho Deli

Alkoi olla lounasaika ja kävin syömässä hyvän salaatin kauniissa Boho Delissä Eerikinkadulla. Olin varannut näyttelyajan myös Amos Rexiin, sitä odotellessa poikkesin Vanhaan kirkkoon. Amos Rexissä oli näytteillä Raija Malkan ja Kaija Saariahon yhteisnäyttely "Blick" sekä Hellberg, Kuitunen ja Saarinen yhteisnäyttely "Between us".

Karoliina Hellberg

Oli hienoa päästä pitkästä aikaa taidemuseoihin. Toivottavasti saan seuraavalla kerralla Annelin mukaani ja voimme käydä katsomassa Ateneumin näyttelyn. Boho Deliin menen varmasti uudelleen. Kotiin päästyäni poimin kevään ensimmäiset (oman pihan) kielot.

Perjantaina satoi, oli hyvä shoppailupäivä. Hain Jumbon Cittarista kotimaisen pallohortensian terassille ja BudgetSportista löytyi uusi shortsihame ja lippis (toiveissa tulevat vaellukset). Kokin vapaapäivänä kävimme lounaalla Ravintola Tammistossa.

Kevään kirjoja:

Paula Havaste "Pronssitähti". Saarenmaa-sarjan ensimmäinen osa kertoo saarelaisten elämästä v.1949 Neuvostoliiton vallan alla. Kirjassa seurataan Viljan ja Villemin työntäyteistä arkea, jolloin paremmasta tulevaisuudesta ei uskalla edes haaveilla.

Heikki Kännö "Sömnö". Mielikuvituksellinen saaga Werner H. Bergerin suvusta. Herkulllista kerrontaa, varsinkin ensimmäinen osa, joka kertoo Samuel Bergerin elämästä. Tutustuttuaan keksijä/tiedemies Lenoiriin mentiin maasta ja maanosasta toiseen. Belgian Kongossa Samuel tapaa elämänsä rakkauden, pitkästä avioliitosta siunaantuu neljä enemmän tai vähemmän erikoista lasta. 550-sivuiseen kirjaan mahtuu niin tiedettä, taidetta kuin mystiikkaakin. Kirjailija on tehnyt valtavan urakan perehtyessään kirjan aiheisiin.

Helteinen helatorstaiviikko

Koivut kukkivat ja minä kärsin kutinasta. Jo toinen peräkkäinen vuosi, kun en pääse koivun siitepölyä karkuun. Istutin pelargoniat terassin ruukkuun, vielä pitää malttaa hetki, ennen kuin uskallan istuttaa myös pallohortensian.

Hannu oli jo avannut moottoripyöräkauden, minä pääsin kyytiin helatorstain aattona, kun päräytimme Hondalla Lohjalle katsomaan äitiä. Saimme hänet pihalle istumaan ja luvan korkeintaan puolen tunnin vierailulle. Veikkolassa tuli tosi paljon motoristeja vastaan (myös poliisi). Kotiin palattuamme istuimme aurinkoiselle pihalle lasillisille, takapihalta poimin tuoreet nokkoset ja vuohenputkea sienimunakkaan joukkoon. Suljimme vesikierron ja vanhasta talosta tuli tyystin hiljainen.

Kun ei vielä tiedä koronan vaikutuksesta matkustamiseen (saammeko rokotustodistuksen ja pääsemmekö esim. Viroon), suunnittelin kesäkuulle lyhyen moottoripyöräreissun Strömforsin ruukkikylään, Kotkaan ja Loviisaan. Kustaviin suuntaava reissu on vielä auki Lootholman osalta.

Pitkäkoski

Helteinen helatorstai ei ollut paras mahdollinen valinta kevään ensimmäiselle Haltialan lenkille. Porukkaa oli lähes ruuhkaksi asti, Haltialassa on nykyisin myös järjestettyjä hevosajeluita. 32 kilometrin pyörämatkalla sain nauttia jokakeväisestä ihmeestä, kun puut puhkeavat lehteen ja maasta punkeaa kukkia. Sitruunaperhoset ovat jo liikkeellä ja linnuilla on kevätkiireensä. Kotimatkalla poikkesin Kirkonkylän myllylle.

Hannu oli tehnyt oman lenkkinsä ja kotiin päästyämme grillasimme pihalla. Ihan kuin olisi kesä!

Roihuvuoren kirsikkapuisto

Perjantaina ajoimme aamupäivällä Hondalla Roihuvuoreen katsomaan kukkivia kirsikkapuita. Naapureiden mukaan puisto oli ollut helatorstaina aivan täynnä. Oli Hannun äidin kuolinpäivä ja kävin iltapäivällä istuttamassa kesäkukat Honkanummelle. Mirja polkaisi pihallemme kertomaan, että Masa on murtanut lonkkansa ja joutunut Peijakseen.

Ristipuro

Viikonloppuna oli edelleen aurinkoista ja lämmintä. Luvattuja ukkoskuuroja ei tullut ainakaan Vantaalle. Kävin kävelylenkeillä, Hannu jatkoi terassin kunnostamista. Sunnuntaina grillasimme ja istuimme ulkona, kun Timppa ja Pipe päräyttivät Hondallaan pihalle.

Äitienpäivää

 

Jonkun muun tekemän äitienpäivälounaan söin jo perjantaina, kun poikkesimme Ravintola Tammistoon. Ei pettänyt tälläkään kertaa! Äitienpäiväleivoskahvit nautimme lauantaina.

Äitienpäivälle luvattiin sadetta. Peittosin ennusteen varustautumalla sateenvarjolla (ja jättämällä arskat kotiin). Tulikin aurinkoinen päivä! Hannu polkaisi Honkanummelle vanhempiensa haudalle, minä suuntasin lenkkini Matariin/Mikkolaan, josta löytyy jalalle kiitollisia metsäreittejä. Tyttäretkin (ja Onni 💓) muistivat viestein ja puhelinsoitoin. Oma äitini tuskin muistaa/tunnistaa minua, siksi jätimme Virekodissa käymisen ensi viikolle, luvassa on lämmintä keliä ja ajattelin ottaa Hondan käyttöön. Tein lihapadan lisäämällä siihen etnisestä kaupasta löytämääni jyväpastaa, aperitiiviksi joimme mansikkakuoharit. Maanantaina hyödynsin Hannulta jouluna saamani lahjakortin ja nautin 90 minuutin hieronnasta.

 

Bucket listani on kasvanut uusilla vaelluksilla. Päiväpatikan voisin tehdä Vantaan vanhalla kirkkotiellä, enemmän aikaa ja kuntoa vaativa on Baltic Forest Hiking, joka (varsinkin Viron osuus) alkoi todella kiinnostaa. Baltic Forest Hiking (baltictrails.eu)