Talvinen viikko Tallinnassa

Joulun jälkeen alkoivat kovat pakkaset ja pysyttelin lähinnä sisällä. Kaupassa kävin, jos oli pakko. Valmistin patoja ja tortilloja, hyödynsin niihin joulusta jääneitä aineksia. Hannu teki lumitöitä ja lyhyempiä kävelylenkkejä. Auto hyytyi pihalla. Veimme petivaatteet pihalle pakkaseen ja sain pakastimen sulatettua. Vuodenvaihteenkin pysyttelimme sisällä, ei käyty edes terassilla puoliltaöin, vaikka kylillä ammuttiin värikkäitä ilotulitteita.

Jo syksyllä varasin itselleni synttärilahjaksi viikon majoituksen Tallinnasta. Kerrankin olisi tarpeeksi aikaa. Oli hyytävän kylmä ja Hannu jäi kotiin pitämään talon lämpimänä ja putket auki. Sunnuntaina lähijunat kulkevat harvakseltaan ja raideliikenteessä oli ollut koko viikon ongelmia. Hannu oli valmis viemään minut tarvittaessa Katajanokalle, mutta pääsin Helsinkiin aikataulun mukaisesti. 5-ratikalla oli ongelmia, pääsin hyvissä ajoin satamaan 4-ratikalla. Lauttamatkalla kuuntelin "Keskusteluja Jarkko Martikaisen kanssa" -bodcastia ja hihitin itsekseni. "Aina ei voi olla sininen päivä".

Tallinnassa oli 11-12 astetta pakkasta, puolet vähemmän kuin Vantaalla. Kävelin Pelgulinnaan ja kävin Kaja Pizza Köökissä kanapitsalla. Tosi hyvä paikka, ehkä käyn siellä vielä ennen kotiinpaluuta. En jaksanut koko pitsaa, otin loput mukaan iltapalaksi. Sain avaimet ja majoituin kodikkaaseen, mutta koleaan majapaikkaani. Kaikesta päätellen asunto on ollut tyhjillään. Yksi pieni patteri kuumotti ikkunan alla, löysin nojatuolin takaa sähköpatterin ja laitoin senkin posottamaan. Kaminakin on, mutten tiedä arvaanko käyttää sitä. Täytyy ensin tutkia, millaiset siivousvälineet on käytettävissä. 

Jätin päivällä tarkoituksella käymättä kaupassa, etten jumitu koko illaksi kämpille. Alunperin tarkoitukseni oli vielä kerran käydä Raatihuoneen joulumarkkinoilla, mutta joulutorikiintiö alkaa olla täynnä ja kävelin vain Telliskiven Rimiin. Kotimatkalla pysähdyin Reval Cafén (ent. Shvips) glögille.

Illalla lämmitin lopun pitsan ja kuuntelin Doobie Brothersin parhaita. Kaja Pizza taisi mennä seitsemältä kiinni (päivän 100 pitsapohjaa oli käytetty), niin hiljaista oli kadulla. Siirsin ainoan irtonaisen lampun pikkupöydän päälle, jotta sain itselleni lukuvalon.

Koskahan olen viimeksi nukkunut vaatteet päällä? Varmaankin jossain dormissa. Jätin illalla pitkät kalsarit ja t-paidan päälle ja nukuinkin ihan hyvin. Mitä nyt puhelin pimputti yhden jälkeen emännän viestiä jostain päin Australiaa. Aamiaisen ja suihkun jälkeen ulkoistin itseni takapihalle, jossa on kesäaikaan hurmaava puutarha. Rimin pihalla oli edelleen hankeen jumittunut ruokarobotti, joka oli jo lopettanut eilen kuulemani avunpyynnöt. Kävelin Rotermanniin, meinasi tulla hiki, kun pakkasta ei ollut enää kuin muutama aste. Melkein tuli tuskanhiki, kun menin Tatyanan 90 minuutin hierontaan. Sitä saa mitä tilaa! Kokovartalohieronta sisälsi myös vatsan ja jalkapohjat. Ja varpaiden naksuttelun (ai tää onkin tää täti, taisi Tatyana todeta, kun huomasi yhden mustuneen ja pari pois lähtenyttä varpaankynttäni). Lisäksi sain öljyvoitelun talven kuivattamalle iholle.
 

Pull Restoran

Menin Pull Restoraniin kysymään tämän päivän lounasta. Toivoin saavani kanasalaatin, mutta sain katkarapusalaatin. Tallinnassa lounashintoja ei ole nostettu, edelleen päivän lounaan saa +/- 8 euroa. Michelin-ravintola Pullissa lounas maksaa 7,90€.

Must Puudel

Matkalla vanhakaupunkiin bongasin seuraavien päivien lounasravintoloita. Vanhan kaupungin laitamilla on 24/7 Prisma. Ajattelin, että löydän täältä edullisemmin Actuelle-alusvaatteita, mutta tämä Prisma on ruokakauppa. Poikkesin Must Puudeliin glögille. Parempi, mutta vielä kalliimpi höögvein kuin Reval Caféssa. 

Ulkona oli sumppuinen keli ja päätin jättää Toompean ja Melchior-kierroksen aurinkoiselle päivälle ja palasin Baltijaaman kautta kämpille. Virolaiset ovat uskollisia myös loppiaiselle; vain harvassa ikkunassa tai parvekkeella näkyi enää jouluvaloja. Otin mukaani sähköllä toimivat ledivalot ja ripustin ne lattialla seisovaan korkeaan kynttilänjalkaan (yön pimeydessä näyttää siltä, että huoneessani on pieni kuusi valoineen). 

Olin kävellyt sen verran, että päätin pysytellä kämpillä loppuillan. Kuuntelin Martikaisen bodcastia rakkaudesta (naapurit ovat vakuuttuneita, että minulla on täällä joku mies) ja huilailin. Lopetin pitkän joulutauon ja tein joogaharjoituksen. Kokovartalohieronnan jälkeen vain kevyet kolme varttia; aurinkotervehdyksiä, sotureita, venytyksiä ja loppurentoutus. Tuli lämmin. Tein itselleni tapaslautasen, kuuntelin Chris Cornellia ja lueskelin.

Tiistaina asunnossa oli jo +19 astetta ja pienensin sähköpatteria. Viivyttelin kämpillä puoleenpäivään, Hannun lautta saapuisi vasta yhdeltä. Asunnossa ei ole ulkolämpömittaria ja puin liikaa vaatteita päälleni. Rännit lorisivat, kun menin ulos. Aurinkokin pilkisteli pilvien raoista, mutta tuuli navakasti.

Guru

Ruokapaikka oli ehtinyt vaihtua monta kertaa, tämän päivän lounaslistojen perusteella ehdotin Aia-kadun Gurua, niin tulee sekin testattua. Tilasimme kanaa ja kanaa (7,50 + 7,80). Sain Hannulta tuliaisina lisää lukemista ja kotiin jättämäni villasukat (ne hän muisti, mutta unohti omat eväänsä ja puhelimen laturin). Eipä sukille enää kovaa tarvetta ole, mutta on ainakin kotoisampaa.

Vallibaar

Kävelimme vanhan kaupungin läpi Vallibaariin glögille. Hannu tilasi tietysti itselleen Millimallikkaan, kun sai siihen tilaisuuden. Majapaikkani on niin kaukana, etten harmikseni ehtinyt viedä Hannua sinne. Saatoin hänet sataman hoodeille ja kävelin Baltijaaman kautta Pelgulinnaan. Aurinko laski punertaen taivaanrannan, alkoi hämärtyä ja pysyttelin illan kämpillä joogaten, Martikaista kuunnellen ja lukien.

Villu Jaanisoo "Kajakas"

Raul Rajangu

Emäntä viestitteli yöllä, että keskiviikkoaamuna 9.00 vesi katkaistaan putkirempan takia. Sitä ennen kävin suihkussa, söin aamiaisen ja tiskasin. Lähdin kävelemään kohti Kadriorgia, sää oli lämmin, mutta sumuinen. Kadriorgin puistossa käveli paljon äitejä lastenvaunuineen ja -rattaineen. Myöhemmin huomasin, että hekin olivat matkalla Kumuun, siellä taisi olla joku taaperoiden tapaaminen. Edellisistä käynneistäni on jo niin pitkä aika, että "Mielessä rajaton universumi - Italian transavantgarde ja Viron viileä ekspressonismi" - näyttelyn lisäksi kiersin perusnäyttelytkin. 5-kerroksen näyttelytila ihastutti varsinkin pieniä vieraita pehmeine kumpuineen ja materiaaleineen. Siellä näytteillä oleva Melanie Bonajon "Kun keho sanoo Kyllä+" -videoesitys läheisyydestä ja koskettelusta tuskin kiinnosti pikkuihmisiä.

Kadriorg

Nop Kohvik

Kumussa kului aikaa lähes pari tuntia. Kävelin sieltä Nop Kohvikiin ankka-nuudelisalaatille. Viehättävä kahvila-puoti, jossa voisi joskus poiketa kakkukahveilla. Lounas oli sen verran kevyt, että hain kaupan salaattipuffetista annoksen iltapalaksi. Päivä alkoi hämärtyä, kävelin vanhan kaupungin läpi kämpille kahvinkeittoon.

Yöllä kuuntelin, kun kamiinan hormi piti meteliä. Arvasin, että torstai tulee olemaan tuulinen päivä. Pakkaskeli, mikä teki kadut liukkaiksi eikä asiaa parantanut aamun hiutalointi. Vain harvojen kiinteistöjen edessä jalkakäytävä oli hiekoitettu.

III Draakon

Torstai piti olla Toompea-päivä. Paikkahan on vanhastaan tuttu, mutta Tapio Mäkeläisen kirjan innoittamana halusin tutustua kukkulan rakennuksiin ja historiaan syvemmin. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi 🇺🇦 torppasi suunnitelmani vierailemalla Tallinnassa juuri tänään. Poliisit sulkivat kaikki Toompealle johtavat reitit ja helikopterit pörräsivät kaupungin yllä. No, onneksi on vielä lomapäiviä jäljellä. Olin jo päättänyt, että Viron makeat glögit saavat riittää, mutta lämpimikseni menin vielä yhdelle III Draakoniin. Mukava keskiaikainen paikka, paras glögi ja myös kallein (7€). Vanhan kaupungin kadut olivat pääosin sulia ja kuivia.

Mere Resto

Lounaspaikaksi olin etukäteen valinnut Mere Reston, koska sen listalla oli kalaa. Ensin ajattelin erehtyneeni paikasta, ravintolan sisustus on kuin yökerhossa (ehkä se onkin). Söin kuitenkin hyvän lounaan (7,70€); ahvenfileet, mustaa riisiä ja punajuuripyrettä. Kotimatkan kävelin Toompean  kautta, sekä poliisit että Ukrainan presidentti olivat poistuneet paikalta.

Hain kaupasta iltapäiväkahville vaniljapullan (0,49€) ja varuiksi borškeiton, jos illalla tulee nälkä. Hetken huilin jälkeen joogatunti, kyllä tuntui jalkalihaksissa, että olen kävellyt mukulakivillä ja liukkailla kaduilla.

Toomas Volkman

Toomas Volkman

Toomas Volkman

Perjantaina ei enää hiutaloinut vaan satoi ihan kunnolla lunta. Ja oli liukasta! Tarkoitus oli kävellä Kopliin, ensin kävin kuitenkin katsomassa Fotografiskan näyttelyt. Yleensä olen vallan ihastunut museon (valokuva)näyttelyihin, mutta tällä kerralla petyin. "World According to Roger Ballen" -näyttelyn taideteokset olivat kuin pahinta painajaista. Tallinnan Fotografiska mainostaa olevansa sallittu lapsille, mutta tämän jättäisin näyttämättä ipanoille. Myös Toomas Volkmanin "Vibe" oli ahdistava. Sen sijaan hänen muotokuvansa miellyttivät, tosin lähes kaikissa oli langanlaihoja nuoria, mutta sellainenhan hän on (tai haluaisi olla) itsekin. Berliiniinkin avattiin syksyllä Fotografiska!

Kopli Köök

Lumipyry ei ollut vielä lakannut, kun lähdin tarpomaan kohti Koplia. Teitä kyllä aurattiin ahkerasti, mutta missään ei ollut hiekoitusta. Matkalla ohitin pari potentiaalia kohvikia kesäreissuille. Sirbi Kohvik on vaihtanut nimensä Bendiksi. Menin Kopli Köökiin lounaalle, tänään tarjolla kanakebabia raneilla (8,00€). Naapuripöydän miehet olivat oppineet suomea; Mitä vitu!

Pyrytti edelleen kun lähdin kävelemään takaisin. Olisin voinut hypätä ratikan kyytiin, mutta matkan voi oikaista Ristikutietä pitkin, samalla sain ihailla Pelgulinnan puutalokaupunginosaa. Vatsa täynnä ohitin kovasti kehutun Ristikheina Kohvikin (Neliapila), ehkä käyn siellä vielä viikonloppuna, kun se on ihan nurkan takana. Lumisade loppui samaan aikaan, kun palasin asuntooni. Laitoin nahkasaappaat kylppärin lattialämmitykselle kuivumaan, samoin pyykkitelineen, johon ripustin koneessa pikaisesti pestyt pyykkini. Kahvit ja päikkärit, illalla lueskelin ja lämmitin borskeiton.

Lauantaiaamuna asunto oli viileä ja arvasin, että ulkona on kylmä. Olin oikeassa; tuuli oli jäätävä. Lähdin kuitenkin kiertämään kävellen Toompeaa, niin lähellä muurinviertä kuin mahdollista. Oli siellä pari opastettavaa turistiryhmääkin palelemassa.

Golden Dragon

Viikonloppuisin ei ole lounastarjouksia, mutta olin valinnut tämänkin päivän ravintolan etukäteen. Laskeuduin vanhakaupunkiin ja menin Golden Dragoniin syömään hyvää bbq-ankkaa.

Kävin vielä Raatihuoneentorilla, josta puiset mökit oli korjattu pois. Vain kuuset valoineen muistuttivat joulusta. Palasin kämpille kahvinkeittoon.

Iltavaatteet jäivät käyttämättä ja iltakuvat ottamatta tälläkin reissulla. Menin peiton alle päikkäreille ja vietin illan kämpillä. Ei niin yhtään tehnyt mieli lähteä ulos palelemaan.

Yläkerrassa kopisteltiin taas ennen kuutta. Muuten talo on äärimmäisen hiljainen, vaikka autoliikenteestä päätellen muissa asunnoissa asuu joukko nuoria. Ei puheen sorinaa, ei edes musiikkia! Viikko kului mukavasti tässä kodikkaassa asunnossa, joka on täydellinen yhdelle, kahdelle käy ehkä viikossa ahtaaksi. Enemmänkin olisin voinut oleskella ulkona, mutta kylmä sää teki laiskaksi. Tuli sentään käveltyä yli 60km, Koplin ja Kadriorgin väliä. Joogattuakin 3-4 kertaa, eli ei ihan joka päivä kuten suunnittelin. Kävin katsomassa Kumun ja Fotografiskan näyttelyt. Luin yhden kirjan, muuten kuuntelin Martikaista ja musiikkia, telkkaria en avannut kertaakaan, katsoin Suomen uutiset Yle Areenasta. Söin mahtavia lounaita, iltaruuat hain Telliskiven Rimistä tai Selveristä. Yhtään olutta en tällä(kään) Viron reissulla juonut. Kesällä sitten!

Ristikheina Kohvik

Ajan kuluksi siistin jälkeni (vaikka maksankin siivousmaksun), vein roskat ja pakkasin vähät tavarani. Yöllä oli satanut lunta ja suolatut jalkakäytävät olivat ihan mössönä. Onneksi Ristikheina Kohvikiin ei ole pitkä matka. Kahvila oli täynnä perheitä ja kaveriporukoita pitkällä aamiaisella. Sain viimeisen vapaan pöydän, niin minun ei tarvinnut istua baarijakkaralla. Puolenpäivän jälkeen väki vaihtui, kun alkoi lounasaika. Tilasin ankkacaesarin, jossa liha oli kauniisti eri astiassa. Parmesanlastuja oli paljon ja yleensä kuivat, mauttomat krutongit oli vaihdettu rapeisiin leipäsiivuihin. Kahvila on todella viehättävä, nyt se oli niin täynnä, että en kehdannut ottaa kuvia.

Aikaa kuluttaakseni tilasin jälkkäriksi Vana Tallinna -kahvin. Kermaa kerrakseen!

 

Tammikuun kirjoja:

Tapio Mäkeläinen "Tapion matkassa Tallinnaan 1 - Toompea, Tõnismäe, Kassisaba, Kelmiküla ja Uus Maailm". Kattava opas karttoineen Tallinnan eri kaupunginosiin (osa 1). Teos on vuodelta 2017, ravintoloiden ja kahviloiden olemassaolot voi tarkistaa netistä.

Juhani Karila "Pienen hauen pyydystys". Hervoton tarina Pelkosenniemen Seiväslampeen viimeiseksi jääneen hauen pyydystämisestä. Itälappilaista mystiikkaa ja mytologiaa minulle outoine sanoineen; letto, luhta, seipit, köpö (käy vähän hitaalla), väkiyö. Ja lappilaistarujen olennot; peijooni, meteli, turvemöröt, raitajalat, jokiraukat (hukkuneet), hittolaiset, kuippanat ja hattarat (riivaajat). Huikea tarina ja hienoa kielenkäyttöä! Lapinjäärien ykstotiset tokaisut; "Pon vojaas!" ja "Tiiäkkö että sulla on peijooni takapenkillä?"

Vuosi 2023 (matkaillen)

Lentohintojen kohottua ei paljon lennelty, mutta sentään enemmän kuin koronavuosina. Lentämiseltä vältyimme kotimaan reissuilla ja Viroa kierrellen. Vuosi oli kaikin puolin mukava ja matkailullisesti antoisa.

Tammikuussa käytimme Eckerön joululahjan ja lähdimme Tallinnaan pariksi yöksi. Majoituksena taas ”toinen kotimme”; Maren kaksio Kalamajassa.

 

Mijas Pueblo

Mijas Pueblo ja Málaga, Andalusia

Helmikuussa oli vuorossa jo perinteeksi muodostunut Andalusia-viikko, tällä kerralla kohteeksi valikoitui Mijas Pueblo. Ja tietenkin pari viimeistä yötä aina mukavassa Málagassa. Siirtymiset menivät sujuvasti, mutta sää olisi voinut olla lämpimämpi.

Maaliskuussa vietimme taas pari yötä Kalamajassa, päivisin kiertelin näyttelyjä ja kävimme hyvissä lounasravintoloissa. Tallinnassa enteili jo kevään tulo.

 

Tervetuloa Sipe!

Suvi ja Sami hoitivat meidän koirakuumeemme ottamalla ihanan, villin koiranpennun. Kuume laski aika rivakasti!

 

Via de la Plata

Camino Via de la Plata, Espanja

Huhtikuussa lensin Málagaan, jossa vietin kaksi yötä, sieltä junalla Sevillaan ja sielläkin kaksi yötä. Aloitin Via de la Platan vaelluksen Sevillasta, tavoitteena päästä Salamancaan, joka on puolivälissä 1.000 kilometrin caminoa. Afrikasta puhaltanut kuuma tuuli teki vaelluksesta tukalan ja jouduin lyhentämään suunnittelemiani päivämatkoja ja turvautumaan välillä bussikyytiin. Ison osan matkasta vaelsin hollantilaisen Margotin kanssa, yksin kulkiessani onnistuin taas eksymään. Salamancassa vietin pari päivää, ennen kuin treffasin Hannun Ávilassa. Sieltä matkasimme yhdessä Segoviaan, Toledoon ja Madridiin. Taas hieno reissu, mutta taidan sittenkin jättää vaeltamatta loput 500 km Salamancasta Santiagoon ja valitsen sen sijaan jonkun helpomman reitin. 

Porvoo

Toukokuun lopun pysyttelimme kotimaassa ja otimme Hondan käyttöön, tehden vain päiväretkiä mm. Porvooseen ja Riihimäen Lasimuseoon. Porvoossa kävimme myös bussi-laivamatkalla.

Karkkilan Rautapäivillä viihdyimme kaksi päivää, majoittuen Ritun mukavaan asuntoon. Hannu luuli, että tämä oli kesän Mysteerimatka, hänen synttärilahjansa etukäteen.

Noblessner

Tallinna tyttöjen kanssa

Juhannusviikolla vein Annan ja Sofian pariksi yöksi Tallinnaan, tämä oli minun synttärilahjani heille. Majoituimme taas Marelle, siellä on tilaa myös kolmelle. Näytin tytöille Kalamajan, Telliskiven ja Noblessnerin, toki kävimme myös Rotermannissa (minä 90 minuutin hieronnassa), Raatihuoneentorilla, Toompealla ja Baltijaamalla.

Heinäkuussa oli Ilonan vuoro päästä kanssani Tallinnaan. Varasin hotellimajoituksen vain yhdeksi yöksi, kun tytöllä ei ollut ikäistään seuraa mukana. Suunnittelin muutaman kilometrin kävelylenkin ja kävimme mm. Nigulisten kirkon näköalatasanteella. Jotain uutta minullekin!

 

Võru

Viro Hondalla

Kesäkuun lopulla suuntasimme 12 päivän moottoripyöräreissulle Viroon. Tein reittisuunnitelman kuuteen kohteeseen, jokaisessa vietimme kaksi yötä. Samoja reittejä kuin ennenkin, mutta pienet paikat Sonda ja Orava/Piusa olivat meille uusia. Niissä meillä oli mainiot majoitukset saunamökeissä. Pärnu ja sen kesänäyttelyt jäivät väliin, joten sinne on suunnattava kesällä 2024!

Kyläravintola Terho

Kesäinen viikko Mathildedalissa

Ajoimme Matildaan Tammisaaren kautta, söimme siellä lounaan ja minä kävin tutustumassa uuteen Chappe taidemuseoon. Fillaritkin otettiin mukaan, mutta vain Hannu teki pyörälenkin, minä tyydyin vaeltamaan Teijon kansallispuistossa. Hyvä uimapaikkakin löytyi grillikatoksen läheltä. Kauppareissulla ajoimme Kemiönsaareen tutustumaan Söderlångvikin kartanoon (rasti ruutuun). Kotimatkalla poikkesimme Teijon Masuuniin ja Salon Veturitalliin katsomaan taidenäyttelyt. Ensimmäisen kerran kävin Karjalohjan kirjastossa, kun Hannu oli huomannut haluamansa kirjan löytyvän sieltä ja minullahan on Lukki-kirjastojen kortti. Sielläkin oli taidenäyttely. Mökkiviikko oli meille niin kallis, että päätimme jättää sesonkiajan suosiolla muille, meille riittävät sienestys- ja jouluviikot. Sen sijaan voimme kesällä hyödyntää Sipoonkorven läheistä sijaintia.

Mysteerimatka Lohjalle!

Pidin salaisuuden loppuun asti ja Hannulle paljastui vasta syntymäpäivänään, että oikea Mysteerimatka suuntautuukin Lohjalle ja Hotelli Gasthauseen. Vietimme Lohjan (700v), Hannun, Onnin ja Noelin synttärit samalla moottoripyöräreissulla.

Kassari

RMK Hiidenmaa

Elokuun loppupuolella lähdin vaeltamaan Hiidenmaalle. Hannu tuli alkumatkalle Tallinnaan ja Haapsaluun jakamaan majoituskustannuksia. Hänen palattuaan kotiin minä rantauduin Hiidenmaalle ja lähdin kävelemään RMK:n reittiä, joka seuraa Hiidenmaan rannikkoa, ilman majoitus- tai ruokailumahdollisuuksia. Ensimmäinen pitkä vaelluspäivä olikin mukavan vaihteleva; metsäteitä, peltoteitä ja meren läheisyyttä. Kärdlassa yövyttyäni oli pakko jatkaa maantien laitaa ja asvaltoituja kävelyteitä pitkin. Mukavia majoituksia, ystävällisiä ihmisiä ja hyvää ruokaa. Vain kerran turvauduin liftiin. Kassarissa vietin kaksi yötä, se on niin minun paikkani. Mantereelle palattuani olin yön Haapsalussa ja yön Tallinnassa. Sää suosi vaellustani, vasta Haapsalusta lähdettyäni vettä satoi aivan Esteristä. 

Karkkila

Syyskuussa teimme Hondalla päiväretkiä, minä jatkoin uimista ja lähdin Ritun kanssa Onni-bussilla Karkkilaan. Päivällä pizzat ja illalla Kino Laikassa ”Kuolleet lehdet” -elokuvan ensi-ilta. Sunnuntaina kävimme vielä Pyhäjärvessä uimassa ennen kotimatkaa.

Syksyllä harjoittelin koiranhoitoa, kun kävin muutaman kerran vahtimassa Sipeä. Kahdeksan päivän hoitoreissulle Hannu pääsi mukaan ja pystyimme jakamaan päivittäiset neljä lenkkiä. 

 

Mathildedalin sienimetsät

Varasimme Mathildedalin mökin viikoksi lokakuussa, että pääsimme taas keräämään talven sienivarastot täyteen.

Marraskuussa aloittelin kotona jouluvalmisteluja, kävin Lohjalla Sipeä hoitamassa ja Helsingissä näyttelyissä. Yhden päiväristeilyn Tallinnaan tein Ritun kanssa. 

 

Tartto

Tarton ja Tallinnan joulutorit

Joulukuun alussa vietimme kolme yötä Tartossa ja kaksi Tallinnassa. Sattui ihanan talviset, aurinkoiset päivät ja Virossa oli enemmän lunta kuin Vantaalla. Siirtyminen hoitui mukavasti junalla matkaten. 

 

Kakola!

Yhteinen joululahjamme oli yö Hotelli Kakolassa. Saimme Annan perhealennuksen, viihdyimme mukavassa hotellissa ja kävimme Turun joulutoreilla.

 

Joulumökkeilyä Mathildedalissa

Jo viidennen kerran vietimme joulun Mathildedalin mökissä, useimmiten olemme myös majoittuneet samaan mökkiin. Menomatkalla söimme lounaan Perttilässä, vierailimme Meerin luona sairaalassa, Suvilla ja Caritalla oven suussa ja veimme kynttilät Honkanummen ja Virkkalan haudoille. Olin toipumassa flunssasta, Hannulla se taisi tehdä tuloaan. Viikko kului taas rauhallisesti ulkoillen, lepäillen, hyvin syöden ja saunoen. Anna ja Sofia kävivät meillä joululounaalla. 

 

Keke Leppälä

Tiitus ja Kerttu kirjoittivat keväällä ylioppilaiksi, Ilona pääsi ripille. Naapuriin syntyi loppuvuodesta kolmas poika. Synttärikutsuja ei Lohjaa lukuunottamatta tullut. Kävimme jonkun kerran leffassa, konserteissa ei taidettu käydä kertaakaan, minä sentään Korsossa Suomi Live -festareilla. Uimisen aloitin toukokuussa ja lopetin sen syyskuussa, fillaroitua tuli aivan liian vähän. Taidenäyttelyissä kävin paljon, kirjojakin tuli luettua 40. Rekolan Raikkaan ohjatuilla tunneilla pyrin käymään 3-4 kertaa viikossa, aina kun se oli mahdollista.

 

Suunnitelmia vuodelle 2024

Itselleni synttärilahjaksi varasin viikon majoituksen Tallinnassa tammikuun alkuun. Hannu saa tulla mukaan osallistumaan kustannuksiin, jos haluaa. Tarkoitukseni on kävellä kaupunkia laidasta laitaan, käydä näyttelyissä, maistella lounastarjouksia ja käydä 90 minuutin hieronnassa. Rekolan Raikkaan jumpat jäävät väliin, otan joogamaton mukaan ja yritän saada itseni joogaamaan päivittäin.

Karkauspäivänä karautamme Málagaan ja Cómpetaan, meille uuteen valkoiseen pikkukylään. Se sijaitsee luonnonpuiston reunamilla, pääsen taas vuoristoon eksyilemään. 

Saimme molemmat Eckerö Linen reittimatkat Tallinnaan joululahjaksi, ne pitää käyttää maaliskuun loppuun mennessä. 

Pääsiäisen haluan viettää kotona, sen jälkeen lennän Lissaboniin. Camino Senda Litoral Portosta Santiago de la Compostelaan on kevyet 300 kilometriä. Siihen vedoten houkuttelin kaverin mukaani. Ei, en Hannua. Vaelluksen ja parin lepopäivän jälkeen treffaan Hannun Portossa ja vietämme parin viikon yhteisen loman Portugalissa.

Viro moottoripyöräillen on tulevankin kesän suunnitelmissa. Muuten kesä kulunee kotimaassa lyhyemmillä mp-reissuilla. Elokuinen Mysteerimatka pitää suunnitella, sille on jo parikin vaihtoehtoa. Sen lisäksi yritän käydä enemmän pyöräilemässä ja vielä useimmin uimassa. 

Ps. Omakotitalon asumiskulut vuonna 2023 olivat 6.720€ vrt. vuosi 2022/5.916€ (esim. 2019/4.520€). Korotuksia on tullut varsinkin sähkön ja lämmitysöljyn hintoihin. Huoltomaksuja meni normit nuohous ja öljypoltinhuolto.

Matildan joulu 2023

Keskiviikkona lähdin lahjaostoksille (helppoa; lapset haluavat vain lahjakortteja) ja jätin Hannun siivoamaan. Torstaina suoriuduin ruokaostoksista, kalkkunan hinta on noussut niin sikamaisesti, että päädyin ostamaan pienen kinkun. Illalla paketoin vähät lahjat, sillä aikaa Hannu pesi kylppärin kaakelit. Katsoimme Areenasta Tähtipölyä-joulukalenterin kaikki viimeiset jaksot. Jätimme suosiolla pakkaamisen perjantaille, kun ei enää tarvitse käydä kaupoissa. Kuinkahan monta kassia autoon ahdettiin? Lisäksi lahjat ja kukat. Sen verran oli vielä aivosumua, että matkalla muistin unohtaneeni kotiin ikkunaan ripustettavat ledivalot, servetit, pienet kangastontut (kuusenoksille) ja punaviinit. Yhtenä jouluna unohdin joululiinan (katastrof!). Veimme kynttilän Honkanummelle, sieltä suunnistimme kurjassa kelissä Lohjalle. Pysähdyimme Perttilän Ismetiin lounaalle ja kävimme katsomassa Meeriä sairaalassa, hän olisi muuten päässyt jouluksi kotiin, mutta siellä podetaan koronaa. Suvilla kävimme vain ovella, Noelin koulussa on ollut norovirus-epidemia. Sipe hullaantui Hannusta, halasi sentään minutkin. Caritallakin kävimme vain eteisessä, en halua tartuttaa hänelle flunssaa, vaikka hän kovasti pyysi meitä jäämään kahville. Hän viettää joulun yksin kotona, kun huono keli pitää sukulaiset kauempana. Vein kynttilät Virkkalan haudoille, sen jälkeen aloitimme matkan kohti Mathildedalia. Ei ollut ruuhkaa, mutta tiet olivat huonossa kunnossa ja päivä alkoi jo hämärtyä. Kun (onneksi!) muistin ne kotiin jääneet punkut, poikkesimme vielä Perniön Alkoon. 

Sisäänkirjautuminen kesti Terhossa pitkään; ensin ei löytynyt mökkivaraustani, eikä löytynyt myöskään avainta. Ilmeisesti edelliset asukkaat olivat vieneet sen mennessään. Saimme vara-avaimen käyttöömme ja alkoi tavaroiden roudaus sisälle. Yllättäen melkein kaikki mahtuivat jääkaappiin ja keittiön kaappeihin, jotain piti sentään jättää terassille kylmälaukkuun. Ehdin pedata sängyn, ennen kuin Ylen joulukalenteri alkoi. Ei vielä jaksettu saunoa pitkään ja minä jätin terassilla vilvoittelutkin väliin. Hannu meni voipuneena aikaisin petiin, minä jäin kynttilänvaloon kuuntelemaan joulumusiikkia. Samalla tutkin edellisvuosien joulumuistiinpanojani. Kovin on samanlaista, sanoisinko perinteistä! Siivous-, ruoka-, kauppa- ja lahjalistojakaan ei tarvitse enää tehdä, riittää kun luen edellisjoulujen listat. Terhossa laulettiin Kauneimmat joululaulut yhdeksältä, mutta me pysyttelimme mökissä.

Särky selässä putosi yön aikana pakaroihin. Olo oli kuin puisella pähkinänsärkijällä. Otin särkylääkkeen ja lähdin aamupäivällä kävelemään hiljaiselle kylänraitille. Kaikki liikkeet olivat kiinni, alpakat on siirretty johonkin talvitalliin. Suojalunta satoi lisää, oli aivan tyyntä.

Paluumatkalla mökille poimin mukaani muutaman kuusenoksan, jotka kuivatin kylppärin lattialla. Koristelin ne ledivaloilla, tonttujen unohduttua kotiin napsin Hannun lahjoista vähän koristenauhaa. Hyvä tuli! Söimme "valmiita ruokia"; bataattivuokaa, lammasnakkeja, perunasalaattia ja vihreää salaattia. Päikkäreiden jälkeen alustin perunalaatikon ja tein anjovismössön. Valimossa hiljennyttiin joulun viettoon, siihen emme taaskaan jaksaneet osallistua. Illalla saunottiin ja maisteltiin Maijalta saatuja lahjajuustoja. Naapurimökki on yllättäen jäänyt tyhjäksi.

Jouluaatto

Sunnuntaina oli pakko ottaa särkylääke, että pääsin liikkeelle. Laitoin perunalaatikon uuniin ja lähdin Jeturkastin lenkille. Polkua ei ollut aurattu, oli raskasta kulkea vähillä eilisillä jalanjäljillä. Aivot käyvät vielä hitaasti; keskellä metsää muistin unohtaneeni lisätä maidon perunalaatikkoon.

Mökille palattuani lisäsin maidon perunalaatikkoon ja annoin sen olla uunissa vielä tunnin verran. Samaan lämpöön lisäsin siivutetut punajuuret, joista tein alkupalan päärynän, Blue Castello -juuston, saksanpähkinän, hunajan ja mustikkabalsamicon kanssa. Toisena alkupalana söimme ruissipsejä anjovismössön kanssa. Tein sitruunasillin tekeytymään ja laitoin kinkun uuniin, ennen kuin menimme päikkäreille.

Kuorrutin kinkun sinappihunnulla ja pankojauholla, jätin sen vielä uuniin ja saunoimme. Nyt jaksoimme jo löylytellä pidempään ja vilvoitella terassilla pari kertaa. Hannu esitti toiveen keitinperunoista ja sillistä sekä uunijuureksista. Hän voi tekaista puffetpöydän, kun on hänen vuoronsa hoitaa jouluateriat, nyt oli tarjolla perunalaatikkoa ja maistiaiset kinkusta. Avasimme lahjamme, toivomani paperiallakan lisäksi sain Hannulta lahjakortin 90 minuutin hierontaan. Tulee tarpeeseen! Hannu ja Sipe saivat minulta kaksi pakettia, muut saivat tyytyä yhteen lahjaan. Yhteinen lahjamme oli uudet tyynyt ja hotelliyö Kakolassa. Itselleni ostin Miki Liukkosen e-kirjan, Elisalta sain valita lahjaksi yhden e-kirjan.

Ilta kului rauhallisesti joulumusiikkia kuunnellen ja Joulumaa-elokuvaa katsoen.

Joulupäivä

Eilinen rämpiminen lumessa teki hyvää kropalle; maanantaina en enää tarvinnut särkylääkettä. Lähdin aamupäivällä kiertämään Matildanjärveä. Metsässä oli sentään jonkunlainen polku, mitä pitkin kulkea. Lunta oli vain muutama sentti ja pari märkää kohtaa, mitkä pystyi kiertämään metsän kautta. Kunnollista jääpeitettä ei järvessä taida vielä olla, ketään ei näkynyt pilkillä tai hiihtämässä. Muutenkin oli vähän porukkaa liikkeellä; ohitin yhden naisporukan ja heidän kaksi koiraa, vastaani käveli loppumatkasta yksi pariskunta. Kyläravintola Terho näyttää olevan joka päivä avoinna. Palasin mökille, Hannu oli jo siellä tehtyään golfkentän lenkin. Joimme kuumat rommikaakaot ja lämmitin taas "valmiita ruokia"; perunalaatikkoa ja bataattivuokaa, lisäksi kinkkua, perunasalaattia ja sitruunasilliä. Päivähuilin jälkeen kahvittelimme (oli pakko palata iltapäiväkahvikäytäntöön, kun päätäni särkee muuten aamuöisin). Illalla saunoimme ja verotimme juusto- ja hillovarastoja. Sain kuvalliset jouluterveiset Hiidenmaan Kassarista. 🤗🇪🇪

Tapaninpäivänä jätin ulkoilut väliin, flunssa oli ottanut vähän takapakkia. Hyvänen aika! Olenko oppinut olemaan itselleni armollinen? Hannu lähti tarpomaan suosittelemaani Matildanjärven kierrosta. Minä kuorin ja pilkoin juurekset peltirosollia varten. Annoin niiden marinoitua öljyssä, soijassa ja siirapissa tunnin verran.

Kuorrutin puoliksi kypsyneen peltirosollin vielä halloumiraasteella ja rouhitulla saksanpähkinällä ja annoin sen olla uunissa, kunnes Anna ja Sofia saapuivat. Samassa uuninlämmössä kuumenivat peruna- ja bataattilaatikko. Kinkun lisäksi oli tarjolla sillejä.

Syötyämme vaihdoimme lahjat, sain Annalta taas ihania tuoksuja ja voiteita. Tytöt eivät jääneet saunomaan, vaan lähtivät ajamaan takaisin Sauvoon, ennen kuin päivä pimeni. 

Keskiviikkonakin oli mukava sää ja lähdin kävelemään Näköalatietä golfkentälle ja Teijontietä takaisin. Laskettelurinteet olivat auki ja niissä oli paljon laskettelijoita. Viereen on rakenteilla kuntoportaat, syksyllä pääsen rääkkäämään itseäni rappuihin, mikäli isot mäet eivät riitä. Löysin (minulle uuden) merkatun luontopolun, se pitää testata lumettomana aikana. Puolenpäivän aikaan pilvet repeilivät ja aurinko paistoi matalalta korkeimpien puiden latvoihin. Yleensä käymme tiistaina tai viimeistään keskiviikkona kaupassa, mutta nyt olin varautunut niin hyvin, että ruokaa riittää kotiinkin vietäväksi, eikä kaupassa tarvitse käydä viikkoon. Lämmitin uunijuureksia ja laatikoita, lisäksi kinkkua ja sillejä. "Tää halloumi ei maistu miltään" sanoo Hannu. Noh, ensi jouluna hän saa hoitaa ruokapuolen ja minä voin esittää mielipiteitäni.  

Torstaina oli taas pilvinen päivä ja oltiin pikkupakkasella. Kiinteistöhuolto oli käynyt jossain vaiheessa lapioimassa pihatien ja raput puhtaiksi. Kävelin kylillä ja lähdin kiertämään Matildanjärven vastapäivään. Sain naamapesun yhdeltä pikkukoiralta, pari muutakin lenkkeilijää tuli vastaan. Myös kaksi varusteista päätellen laavulla yöpynyttä nuortamiestä, jotka väistivät minua yhden puusillan kohdalla. Ja lähtivät siitä kävelemään järvelle, kunnes toinen plumsahti reittä myöten veteen. Eivätkö ne tajunneet, että sillat on nimenomaan niissä kohdin, missä on alla oja tai puro ja virtaavaa vettä!? Sanoin nähneeni kolme pilkkijää järven jäällä, mutta minä en sinne lähtisi, varsinkaan rinkka selässä. Vilkaisin aina sopivilla luodoilla, missä miehet menevät. Niin vain lähtivät oikomaan järven yli vastarannalle. Paluumatkalla Aulikki viihdytti minua pitkällä puhelulla, kiittäen saamistaan kuivatuista sienistä. 

Nyt oli kalapäivä, saimme syötyä myös jouluruokien rippeet pois. Näillä ruokavarastoilla voisimme pysyä mökillä vielä muutaman päivän, mutta huomenna on lähdettävä kotiin ja pärjäämme viikonlopun samoilla eväillä. Illalla saunoimme vielä viimeisen kerran ja söimme taas yhden juuston loppuun.

Jarno Vesala

Perjantaina oli loppusiivouksen aika, iltapäivällä joku muu valtaa "meidän mökkimme" juhliakseen vuodenvaihdetta. Tällä kerralla emme saaneet sieniä, muuten oli taas mukava viikko ja sää suosi ulkoilua. Haimme Perniön Kebabista mukaan Aurajuusto-rullakebabin ja ajoimme Saloon. Kävin Veturitallissa katsomassa Jarno Vesalan vaikuttavan installaation. Kaupassa ei tarvinnut käydä, joten ajoimme suoraan kotiin. Joku joulutonttu oli käynyt kolaamassa pihamme puhtaaksi. Tyhjensimme kassit, laitoin pesukoneen pyörimään ja otimme glögit. Vasta sitten söimme kebabrullan. Ihanaa olla taas kotona!

Katsoimme nauhoitettuna elokuvan "Midsommar" (USA 2019). Perinteistä ruotsalaista juhannuksen viettoa?

Joulun kirja:

Emma Cline "Daddy". Novellikokoelma miehistä, joiden rooli isänä tuottaa heille itselleen epäonnistumisen tunteita.