San Sebastián/Donostia

Taisi olla tämän reissun viimeinen chorizo minulle, sain yöllä melkoisen sappikohtauksen kaiken sen rasvan ja mausteiden määrän syötyäni (konjakki lasketaan lääkkeeksi). Aamulla pakkasimme ja kolistelimme yrittäen herätellä yläkerran väkeä. Pelkäsimme, että Ana on unohtanut lähtöaikataulumme, mutta kun hän ilmestyi keittiöön valmistamaan meille aamiaista, hän oli kylmän rauhallinen ja ihmetteli meidän hosumistamme. Kävimme pihalla hyvästelemässä perheen vuohet ja pikkuisen pupun, kissat ja koira loikoilivat sisällä laiskoina.

Steve heitti meidät Logroñoon ja olimme hyvissä ajoin bussiasemalla. Matkalla sinne hän kertoi alueen arabihistoriasta, kristittyjen ja muslimien yhteiselosta. Legendan mukaan kristityt asuttivat omaa aluettaan joen toisella puolella, mutta heidän piti maksaa asumisestaan kalifille. Kunnes kalifi päätti vapauttaa asukkaat maksusta, kunhan hänelle toimitetaan vuosittain 100 neitsyttä. Tätä tapaa noudatettiin viitisen vuotta, nykyisin sen pohjalta vietetään perinteistä juhlaa.

Bussissa oli hyvin tilaa ja varasimme molemmat kaksi istuinta, toisen tavaroille. Olimme puolenpäivän jälkeen perillä ja ostimme saman tien bussiliput Torrelavegaan, josta pitäisi olla jatkoyhteys Santillana del Mariin. San Sebastiánissa vietetään parhaillaan Semana Grandea; kadut ovat täynnä ihmisiä ja tapahtumia. Otimme kalliit oluet yhden kävelykadun varrella, ennen kuin etsimme majapaikkamme. Se löytyi vanhasta kaupungista ennestään tutuilta kulmilta, mutta varaamamme huone Pensión San Telmossa vaihtui yllättäen pieneen luukkuun Pensión San Lorenzossa. Huomiseksi meille luvattiin suurempi huone parvekkeella. Jätimme tavarat huoneeseen ja menimme ruuhkaisille kaduille syömään ensimmäiset (kalliit!) pintxot Beti Jai Berriassa.

Seuraavat pintxot söimme viime reissulta tutuksi tulleessa, autenttisessa baarissa noin puolet halvemmalla. Kävelimme rantaan, harkitsimme hetken uimista, mutta jätimme sen huomiseen ja palasimme Lidlin kautta kämpille suihkuun.

Siestan jälkeen otimme aperitiiviksi Lidlin kolmen euron mainiota Amorany Cavaa tuoreiden vadelmien kera (kun ei mansikoita ollut enää myynnissä). Vanhan kaupungin kadut olivat täynnä ihmisiä, musiikki- ja tanssiesityksiä. Seurattuamme niitä jonkun aikaa tungimme itsemme muiden joukkoon Bar Baztaniin pikkupintxoille.

Semana Granden jokailtainen ilotulitus alkoi 22.45. Kahvit juotuamme palasimme kämpille.

Pieni huoneemme oli yöllä lämmin, mutta hijainen. Tämän kohteen aktiviteetin suoritimme kävelemällä niemen toiselle puolelle ja sieltä ylös päällystettyjä kävelyteitä pitkin Monte Urgullille

Näköala Monte Urgullilta

Museo de San Telmon läpi pääsi näköalatasanteelle, josta näkyi koko San Sebastian. Kävelimme toista rinnettä alas keskustaan, matkaa nopeuttivat lukuisat portaat. Kintut olivat vielä kipeät Islallanan vuorenvalloituken jäljiltä. Otimme oluet Plaza de la Contituciónilla, kävimme kaupassa ja majoituimme toiseen, isompaan huoneeseen Pensión San Lorenzossa. Tyttö oli jo poissaollessamme siirtänyt tavaramme sinne. Kävimme uimassa Playa de la Conchalla, palasimme kämpille suihkuun ja aperitiiville. Tällä kerralla Lidlin tarjouskuoharina oli Arestel Cava (1,85€). Siestan aikana satoi hetken ja tuli kiire kerätä uikkarit pois parvekkeelta.

Havahduimme ulkoa kuuluvaan meteliin, kun kulkueet ohittivat kotikatumme. Illan pintxo-kierrokseen saimme mahdutettua Ttun Ttun Tabernan, Ordizià Tabernan ja Bar Abalarin. Niiden välillä kuuntelimme ulkona rummutuksia ja livebändiä. Päätimme illan taas hyviin kahveihin.

San Sebastian on niin hieno paikka, että tänne pitää luultavasti tulla kolmannenkin kerran. Nyt, kun molemmat kukkulat on valloitettu ja olemme eläneet tämän ruuhkaisen fiestan, voisin kuvitella palaavani tänne joskus sesongin ulkopuolella, kunhan sopivat lennot lähelle löytyisivät.