Ah, Porto!

Ihanaa olla taas Portugalissa! Ihmiset ymmärtävät englantia (paitsi respamme tyttö) ja aikataulut pitävät kutinsa. Ainoa huono puoli on turistiruuhka, mutta ajankohtahan on oma valintamme. Kun illalla lähdimme syömään ja kävimme etukäteen ajattelemassani ravintolassa, sinne oli tunnin jono. Olin viimeksi Portossa maaliskuussa 2014, silloin piti lähteä aikaisin syömään, sillä ravintolat olivat jo yhdeksältä kiinni asiakkaiden puutteessa. Toiselle Ribeiran lähettyvillä olevalle terassille oli lyhyempi odotusaika ja pöydän saatuamme söimme Bacalao a Brasit. Palasimme ruuhkaisia kujia myöten majapaikkaamme, jossa unta häiritsivät "haukkuvat" lokit.

Aamiaisen (siis pullaa) söimme läheisen kahvilan aurinkoisella terassilla. Kävimme São Benton asemalla ostamassa junaliput Pinhãoon (meno/paluulipuista sai 10%:n alennuksen). Harkitsimme hetken fillareiden vuokraamista, mutta jätimme sen Lissaboniin ja lähdimme kävelemään Douron vartta kohti Ponte da Arrábida -siltaa. Ostin muutamat kortit, ehkä niiden kirjoittamiseen on Pinhãossa aikaa. Pikkupoikien pelipaitojen ostaminen taitaa jäädä Lissaboniin. Paluumatkalla jäimme lenkkioluille terassille, jossa hetken istuttuamme päätimme syödä lounaan. Mustekalarenkaat, perunat, salaatti, oliivit, pullo pirskahtelevaa valkoviiniä ja kahvit yht. 12,95€. Kyllä minäkin voisin eläkeläisenä muuttaa tänne, vaikken mikään toimitusjohtaja olekaan...

Palasimme ruuhkaiseen keskustaan ja kämpille siestalle. Kyllä maistui hanavesi hyvältä tässä helteessä!

Kotikatumme Rua 31 de Janeiro

Kylpyhuoneemme ikkuna on talon varjoisalle puolelle, mikä auttaa huoneen pysymiseen ihanan viileänä. Ilmeisesti siinä on alunperin ollut parveke, mutta se on jossain vaiheessa muutettu privaattikylppäriksi. 

Tälle illalle tuli kaksikin pettymystä; Cozinha dos Lóios oli suljettu omistajaparin loman takia ja Novo Ambiente -ravintola on lopettanut. Piti etsiä joku muu illallispaikka vanhalla tutulla konstilla; hyvällä tuurilla. Olen ennenkin ihmetellyt, miksi Porton ravintolat on helppo löytää ainoastaan Ribeiran alueella, muut ovat piilossa jos niissä ei ole näkyvää terassia. Osuimme sattumalta Restaurante Migalhasiin (Rua Dr. Ricardo Jorge 9), jossa Hannu sai suosittelemani Francesinhan, minä tyydyin lulas-annokseen.

Francesinha

(Mistähän johtuu, että puolet blogini kuvista on ruokia?) Kotimatkalla jäimme vielä vahvoille kahveille, jotka tuskin auttavat unensaantia. Toisaalta; äänekkäät lokit ja kuorsaava vieruskaveri pitävät minut joka tapauksessa hereillä.