"Over the (seven) hills and far away"

Aamiaisen (makea "riisipuuro" vaihtui vastapaistettuihin lettuihin) jälkeen tiemme erkavoituivat; minä lähdin tuliaisostoksille (vihdoin viimein) ja päivän kävelylenkille, Hannu käveli omaan tahtiinsa omia teitään. Minulta oli hukassa yksi iso tavaratalo, puolisen tuntia etsittyäni löysin lopulta sisäänkäynnin Fnacin hisseille, tavarataloa kun mainostetaan ainoastaan toiselta puolelta. Urheiluosasto on lopetettu, mutta löysin pari fado-levyä kotiin viemisiksi. 

Baixa-Chiado

Sen jälkeen kävin huvikseni liukumassa Baixa-Chiadon metroaseman ihanan pitkiä liukuportaita. Jätin väliin vakituisen bica-paikkani Largo Luis de Camõesilla ja kävelin Bairro Alton katuja etsien mahdollista illallispaikkaa. Se on aamupäivällä vähän hankalaa, kun kaikki ravintolat ovat kiinni. En löytänyt etsimääni tapaspaikkaa, sen sijaan näin avoimesta ikkunasta vanhan, kauniin rouvan, jonka jollain reissullani kuvasin kissansa kanssa. Pitäisi aina ottaa mukaan paperikuvat kuvaamistani ihmisistä!

Bairro Alto

Bairro Alto 2011

Lissabonista puuttuvat lähes kokonaan turistikaupat, joita Portossa on koko Ribeira täynnä. Rossion aukion lähellä tosin on aasialaisten ylläpitämä basaarikuja, mutta löysin pojille Ronaldo-paidat sattumalta yhdestä Bairro Alton putiikista, jota pitää intialainen, kuten useimpia Lissabonin pikkukauppoja. Seuraavaksi kävelin Miradouro S.Pedro de Alcântaraan, sinnehän kaikki Lissabonin kävelyni lopulta tuntuvat päättyvän. Mustien miesten bändi soitti tasanteella mukavaa bossanovaa.

Jätin muut näköalapaikat väliin, laskeuduin Restauradoresiin, sieltä Martim Moniziin ja puoliltapäivin istahdin varjoon lenkkioluelle. Löysin minulle entuudestaan tuntemattoman, oudon muistomerkin, jonka juurelle on kasattu ikäänkuin hautausmaalta kerättyjä muistolaattoja.

Jätin tälläkin kerralla käymättä Castelo São Jorgen (Hannun mukaan koko linnoituksen ympäristö on nykyisin aidattu ja sinne on sisäänpääsymaksu). 

Siesta

Kävelin Alfamaan, jossa meillä oli lounastreffit Ginja d'Alfamassa. Lupasimme palata iltakahville ja syödä natat, leivonnaiset kun ovat jääneet tällä reissulla kovin vähiin.

Lissabonin hanavesi on nykyään hyvän makuista. Onneksi, sillä vettä näillä helteillä kuluu. Huoneeseemme ei paista aurinko, mutta kun emme saa aikaiseksi ristivetoa, ilma on tukahduttavan kuuma ja avoimesta ikkunasta kuuluvat alkuillan äänet, Taisimme silti torkahtaa hetkeksi.

Siestan jälkeen lähdimme haahuilemaan Alfaman kapeille kujille, kaikki ulkopöydät näyttivät olevan varattuja. Lopulta päädyimme Restaurante Morgadinha de Alfamaan, jossa söimme hyvät bacalao a brasit ja possu-simpukkapataa Alentejon tapaan. Päätimme illan Ginja d'Alfamaan, jonka ulkopöydät myös olivat täynnä, mutta isäntä kantoi meille penkin ja pallin ulos ja joimme kahvit ginjan kera. Söimme myös sen (yhden) sovitun pasteis de natan, vaikka vatsat olivatkin jo pulleina. Hyvästelimme mukavan isäntäparin ja lupasimme palata jonain päivänä.