Santillana del Mar

Aamulla oli pilvistä ja tihkutti vettä, oli kaivettava laukuista sateenvarjot ja se ainoa neuleeni, joka oli mukana. Kävelimme bussiasemalle, matkalla joimme aamukahvit sämpylän ja tortillan kera. Bussiasemalla oli perinteinen härdelli, kun ihmiset etsivät oikeaa bussia. Mitään laiturinnumeroita ei ollut. Meille etsiminen oli sikäli helppoa, että Alsan busseja ei ollut montaa ja toinen niistä lähti Torrelavegaan, tosin vähän myöhässä. San Sebastianin jälkeen ohitimme viehättäviä rantakaupunkeja, yhdessä osui silmiin kauppa nimeltä Ikusimakusi.

Hosteria Carmen

Ajoimme Torrelavegaan Bilbaon ja Santanderin kautta, vuoristomaisemat olivat upeita ja tunnelit hieman pidempiä kuin Turun moottoritiellä. Selvittelimme jatkoyhteyksiä Torrelavegassa ja totesimme, että elokuussa olisi pitänyt varata majapaikkojen lisäksi myös bussiliput. Etukäteen suunnittelemamme yhteydet oli jo buukattu täyteen. Maanantaista muodostuu siis una problema grande.

Yritimme selittää bussikuskille, missä kohtaa haluamme jäädä kyydistä ja onnistuimmekin poistumaan lähes Hosteria Carmenin kohdalla. Saimme kauniin huoneen, sen lisäksi on käytettävissä piha-alue ja vanhoilla huonekaluilla sisustettu salonki. Saimme ohjeet, miten oikaista kävelytietä suoraan Santillana del Mariin. 

Santillana del Mar

Minä niin tykkään näistä harmaista kivikylistä! Tosin tämä on tähän aikaan täynnä turisteja eikä juuri mitään alkuperäistä ole jäljellä (toisin kuin esim. Mogarrazissa). Kävelimme kylän ympäri ja kävimme aperitiivilasillisilla (yht. 2,40€), ennen kuin menimme syömään erinomaiset menu del diat Pasaje de los Noblesiin.

Pasaje de los Nobles

Kävelimme peltojen välistä kylätietä takaisin majapaikkaamme. Vanhukset istuivat vielä salongissa, muuten oli hiljaista. Mukava asua talossa, jota vieraiden lisäksi asuttaa myös omistajaperhe. 

Santillana del Mar

Aamiaiselle saimme seuraksi eri-ikäisiä espanjalaisia. Vanha rouva tarjoili maitokahvia, tyttäret (miniät?) kuskasivat astioita ja pyykkejä eestaas. Alkoi sataa. Aamupäivän aikana taivas kirkastui ja kävelimme keskustaan, joka oli täyttynyt viikonlopun turisteista. 

Kävelimme vanhan kaupungin kadut uudelleen, kävimme tapaksilla ja haimme kaupasta kuoharin. Info-pisteessä saimme ohjeet monellekin rannalle, kunnes virkailija ymmärsi, että olemme kävellen liikkeellä ja etsimme lähintä rantaa ja mahdollista polkua sinne. Kotimatkalla alkoi olla jo polttavan kuuma auringonpaisteessa. Hannun syntymäpäivään vedoten (vähäisellä espanjan taidollani) sain puhuttua kuoharin jääkaappiin. Huuhtaisimme hikiset vaatteet, istuimme hetken pihalla ja vetäydyimme siestalle.

Helle ei juurikaan helpottanut, kun lähdimme kävelemään Santillanan keskustaan, mutta varjoisilla kujilla ei ollut enää liian kuuma. Otimme aperitiivit Casa Cossion terassilla, ennen kuin menimme syömään menu del diat Jardin del Marquésiin.

Kahvit ja Veteranot (yht. 5,20€ vrt. Barcelonan konjakkikahvit 23€!) joimme jo kantapaikaksi muodostuneessa El Baruco Ro&Va:ssa. Palasimme Hosteria Carmeniin päätien vartta ja istuimme vilvoittelemassa hetken pihalla. Naapurin puhelias vanha herra toivotti hyvät yöt ja "hasta mañanat".