"Take Me To Church"

Santuario do Senhor Jesus da Pedra

Conchan valmistaman aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään Óbidoksen ulkopuolella sijaitsevaan Santuario do Senhor Jesus da Pedran kirkkoon, joka harmiksemme olikin suljettuna. Palasimme keskustaan, joka alkoi täyttyä päiväturisteista. Otimme pienet vahvistavat ginjatilkat (ginjinha) suklaakupissa ja kävin Igreja de Santa Mariassa, ennen kuin lähdin kävelemään muurin päälle.

Laskeuduin alas luostarin kohdalla ja päätin jättää kävelemättä muurin toisen puolen, joka on kapea ja ruuhkainen, eivätkä näköalat ole siltä puolelta niin hienot. Kävin kirkosta kirjakaupaksi muutetussa Livraria de Santiagossa ja kävelin hiljaisempia kujia myöten lähelle Porta da Vila de Óbidosta kantabaarimme terassille, jossa otimme päiväoluet.

Emäntämme lupasi valmistaa meille illallisen, kuittasimme lounaan paikallisilla juustoilla, hedelmillä ja punaviinillä.

Iltapäivän helteessä lähdimme uudelle yritykselle ja nyt Santuario do Senhor Jesus da Pedra oli avoinna. Sen sisällä soi mieltä herkistävä kirkollinen musiikki. Kirkon alttaritaulun kiviseen ristiin hakattu Jeesus näyttää lähinnä avaruusoliolta tai afrikkalaiselta, nälkäänäkevältä pikkulapselta.

Iltapäiväkahvit joimme Arco da Cadeían ("Vankilan kaari") varjoisalla terassilla. Palasimme viettämään siestaa Argonautaan, jossa emäntämme oli silityspuuhissa.

Conchalla on full house, kun privaattihuonetta asustaa pariskunta Budapestista ja me saimme dormiin kolme italialaista nuortamiestä. Kävipä tuuri; minulla on seuranani neljä karvaista miestä kuorsaamassa. 

Koko tupa hiljeni, kun kaikki torkuimme tunnin verran. Illemmalla pojat lähtivät kylille, me siirryimme alakertaan, jonne saapui myös Conchan puhelias ystävä. Istuimme pöydän ääreen ja herkuttelimme perunamunakkaalla, paistetuilla sienillä, tomaatti-sipulisalaatilla ja juustoilla. Keskustelu siirtyi aiheesta toiseen; Portugalin (ja Suomen) ilmastosta, ruuista ja leivonnaisista politiikkaan. Yön tullen Concha lähti viemään Múta iltalenkille, me siirryimme yläkertaan, jonne myös italiaanot saapuivat kuiskaillen keskenään.

Óbidos, yksi reissujeni parhaista näkymistä