Kunnon talvi

Onneksi ei luvattu mitään hirmupakkasia, kun lähdin Lohjalle poikien seuraksi. Puin päälleni lämpimän takin ja toivoin, ettei Sipe kaipaa nyt kovin pitkiä lenkkejä.

Lähdimmekin lenkille heti, kun olin siirtänyt tavarani sisälle "mummun huoneeseen". Noelin tultua koulusta keitin itselleni kahvin ja söimme Fazerin laskiaispullat. Tämän vuoden ensimmäinen minulle. Olikin niin sokerinen, ettei ihan heti tarvitse toista syödä. Noel suunnitteli pulkkamäkeen lähtemistä, mutta pysyikin illan sisällä. Harmi, ettei kukaan kavereista ole innostunut luistelemisesta, Noel käy isänsä kanssa kentällä melkein joka päivä. Muistaakseni minä lähdin lapsena aina yksin Virkkalan hiekkamontulle luistelemaan, siellä niitä kavereita oli pilvin pimein ja kotiin lähdin vasta, kun kentän valot sammutettiin.

Lämmitin saunan ja myöhemmin teimme Sipen kanssa vielä iltalenkin.

Noelin lähdettyä aamulla kouluun (mummu pakotti laittamaan hanskat käteen 15 asteen pakkaseen) teimme Sipen kanssa aamulenkin. Ei siinä kylmä tule, kun koira kiskoo innoissaan minua eteenpäin. Ilmankos jalkoja särki koko yön! Aika ihanaa käydä seitsemän hoodeilla lenkillä kimmeltävässä pakkassäässä. Ei sitä kotona tule koskaan tehtyä. Napsautin kahvinkeittimen päälle ja söin oman aamiaiseni. Sipe haki itselleen tyynyn ja huilailimme aamupäivän. Siihen hän on tottunut, kun muut ovat töissä ja koulussa. Iltapäivälenkki oli jo pidempi, oli edelleen ihana talvikeli. Noel kotiutui koulusta heti meidän jälkeemme. Sanoin Sipelle, että kohta isin auto ajaa pihaan ja tämä jäi tapittamaan ikkunasta ulos. Minua odottivat kotona Hannun tekemät täytetyt paprikat.

Perjantaina oli Hannun siivousvuoro. Oli niin kova pakkanen, että menin kirjastoon kuluttamaan aikaa. Iltapäivällä lähdimme kaupoille, ostimme mm. Vantaan kaksi viimeistä perinteistä punaviiniglögiä. Tammistossa oli burgeripäivä, jätimme ottamatta sämpylät ja ranet. Jumbon suutari olisi velottanut 140€ vanhojen Sievien paikkaamisesta, ehkä kuitenkin ostan uudet maiharit.

 

Viikonloppuna oli niin kylmä, että kävimme vain pikaisesti ulkona ja jätin petivaatteet sunnuntaina terassille tuulettumaan. Muuten kuuntelimme Muumit-lukumaratonia Teemalta/Areenasta. Tein inventaarion; minulla on 9/12 Muumi-kirjaa (eivätkö ne kolme puuttuvaa ole Muumi-kirjoja, kun niitä ei maratonissa lueta?). Jos neuloisin, olisi ihanaa samalla kuunnella näitä. Maanantaina kävin kuuntelemassa Uudenmaan Muistiluotsin esitelmän, tiistaina sulatin pakastimen ja iltapäivällä oli vuorossa Pirkko Lahden esitelmä vanhenevasta ikäryhmästä (miten elää hyvä elämä 100-vuotiaaksi).

Keskiviikkona pidin Helsinki-päivän. Kävin katsomassa Elielinaukion Kansalaismuseon näyttelyn, jossa oli esillä muutamia Tapio Wirkkalan Milanon Triennaaliin suunnittelemia lasiesineitä. Hauska sattuma, että edellisiltana katsoin Areenasta "Pohjoismainen design" -sarjasta osan, jossa esiteltiin Wirkkalan lasitaidetta. Kävin myös Taidehallissa, mutta Antti Oikarisen taide ei ollut minun pala kakkua.

Loppuvuodesta kävin katsomassa Design museossa Tove Janssonin Pako Muumilaaksoon -näyttelyn läpi juosten, nyt katsoin sen kaikessa rauhassa. Sekin sopivasti Muumit-lukumaratonin jälkeen. Alakerrassa oli Torille! Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon suunnittelukilpailun finalistit.

Lounaan söin Kaivopihan Base Campissa, mukavan rauhallinen paikka. Lukupiiri kokoontui Musiikkitalon kahviossa ja saimme pienestä kirjasta paljon keskustelua ja eriäviä mielipiteitä.

Tammikuun kirjoja;

Karin Collins "Tuo aika mieleen palaa". Hanko-sarjan kolmas ja viimeinen osa. Hanko on palautettu Suomelle ja on jälleenrakennuksen aika. Paikkoja raivataan ja siivotaan, miehistä on pulaa ja töihin otetaan mukaan myös venäläisiä sotavankeja. Hiljalleen paikalliset palaavat kotikaupunkiinsa ja taloja rakennetaan tuhottujen kotien paikoille niillä materiaaleilla, mitä onnistutaan haalimaan. Ruotsalaiset auttavat lähettämällä työkaluja. Edellisistä osista tutut henkilöt jatkavat elämäänsä Hangossa. Nissen adoptio Ruotsiin peruuntuu ja hän jää asumaan rakastavien isovanhempien luokse. Aino jatkaa paikallislehden toimittajana ja suunnittelee opintojen jatkamista. Disa ja Hugo muuttavat entiseen tullipäällikön taloon, joka on kuin ihmeen kaupalla jäänyt venäläisiltä polttamatta. Elämä lopullista rauhaa odotellessa palaa tuttuihin uomiinsa, vaikka kaikki ovat kokeneet surua, menetyksiä ja muutoksia.

Helmikuun kirjoja;

Frode Grytten "Päivä jona Nils Vik kuoli". Kyytiveneenkuljettaja Nils Vik tietää, että on hänen viimeinen päivänsä. Varhain aamulla hän suuntaa veneensä vuonolle, kyytiin tulee myös jo vuosia sitten kuollut, uskollinen Luna-koira. Nils muistelee elämäänsä ja siihen liittyneitä ihmisiä; rakasta Martaa, heidän tyttäriään ja veljeään. Pitkän päivän aikana rannoilla ja laitureilla vilkuttavat tuttavat, naapurit ja ystävät, joista monet nousevat veneen kyytiin. Illan jo vaihduttua yöksi Nils lopulta tapaa myös Martan. Hieno tarina!

Muistellen vuotta 2016

Syvästock 2016; Ozzy, Elvis ja Pelle

Nythän on kovin trendikästä lisätä somekanaviin vuoden 2016 kuvia. Minä en ole Facessa enkä Instassa, joten muistelen sitä vuotta lämmöllä blogissani, kuvien kera.

Äiti oli vielä kävelykunnossa, vaikka asuikin jo muistisairaiden hoivakodissa. Ipanat olivat niin pieniä, voi että! David Bowie ja Prince menehtyivät. R.I.P.

Taidemuseoissa tuli käytyä paljon, samoin Tallinnassa. Sinäkin vuonna tuli matkailtua aina kun oli lomaa.

 Setenil de las Bodegas

Maaliskuussa teimme jo perinteeksi muodostuneen reissun Andalusiassa. Minä taas pidempään, kun olin enemmän vapaana töistä. Ronda, Olvera, Setenil de las Bodegas, Jeres, treffit Sevillassa, Arcos de la Frontera, Cádizin pääsiäishulinat ja Málaga. Ihana palata nyt kymmenen vuoden jälkeen Cádiziin ja Arcos de la Fronteraan.

Bella Italia! Tein yksin matkan Italiaan; Toscana, Liguria ja hieno Cinque Terre. 

Kesällä tein bussimatkan Viron, Latvian ja Liettuan läpi Puolaan, jossa patikoin Arjan kanssa Tatra-vuorilla. Paluumatkalla jäin kyydistä ja vietin viikon joogaleirin Latviassa.

Heinäkuussa harrastimme myös kotimaanmatkailua; jurttamajoitus Kustavin Lootholmassa ja ikimuistoinen Syvästock 2016 Pertunmaalla Hannun silloisten bändikaverien kanssa.

Syyskuussa kävin Pärnussa nauttimassa kesän viimeisistä helteistä, ennen kuin lähdimme yhdessä Balkanille viettämään synttäreitäni.

Aloitimme reissun Dubrovnikista Željkan luota, jatkoimme matkaa Perastin ja Kotorin kautta kohti Albaniaa, jossa viihdyimme toista viikkoa. Kotiin lensimme Makedonian Skopjesta.

Joulukuussa kävimme Tallinnan lisäksi myös Prahassa.

Matkahaaveet ja -suunnitelmat vuodelle 2026

Viime vuonna oli monta mukavaa matkaa, mutta myös peruutuksia. Nyt lähdemme liikkeelle varovasti, turhia hötkyilemättä, kun elämästä ei koskaan tiedä. Silti voi haaveilla ja tehdä suunnitelmia, ainakin lähikuukausille.

Andalusia

Olemme viettäneet Andalusia-viikkoja keväisin jo kuusi kertaa sen eri pikkukylissä. Parina edelliskertana sää ei ole suosinut ja olen uhannut heivata koko keväisen Andalusian. No can do! Norwegianin tarjouslennot houkuttelevat meidät taas Málagaan, sen lisäksi varasimme majoitukset Cádizista ja Arcos de la Fronterasta. Molemmat tuttuja paikkoja edellisiltä Andalusian-retkiltä. Taas tullaan istumaan pitkään busseissa, huoh!

Tallinna

Sain taas Eckeröltä joululahjaksi ilmaisen reittimatkan (kaveri puoleen hintaan) Tallinnaan ja alustavasti varasimme Marelta majoituksen 3-4 yöksi maaliskuun puolenvälin jälkeen.

Camino del Norte

Viime vuoden suunnitelmani lähteä vaeltamaan Fisherman's Trailia peruuntui perhesyistä. Sen jälkeen jalkateräni alkoivat kipuilla (kilometrit kävelty loppuun?) ja olen joutunut vähentämään/lyhentämään kävelylenkkejä. Toivon kuitenkin levon ja jumpan helpottavan kipua niin paljon, että voin keväällä lähteä taas vaeltamaan. Fisherman's Trail olisi ehkä helpompi, mutta kalliimpi vaihtoehto ja tilasin Camino del Norte -oppaan. Aika hurjan näköinen profiili, varsinkin kun jalkaterät eivät tällä hetkellä tykkää yhtään alamäkikävelystä. Lopulta varasin Finskin Madridin lennot, ettei hinta karkaa taas käsistä. Hannu seuraa perässä, minulle tulee viiden viikon reissu, hänelle kahden viikon. Kävelen sen minkä koivet kestävät. Loppureissulle pitää keksiä uusia kohteita, sillä olemme kolunneet Madridin provinssin jo aika tarkkaan. Kaupunki itsessään on ihana!

Viro Hondalla

Hannun jokakeväisistä moottoripyöräkuumeista huolimatta olen sinnikkäästi pitänyt Magnan puolta (onneksi se on minun nimissäni!) ja yllyttänyt häntä käymään punttisalilla, että jaksaa pitää pyörän ja minut pystyssä. Tuuli kyseli jo viime vuonna, olemmeko tulossa Hiidenmaalle, mutta ei, silloin pyörimme vain mantereella. Tänä kesänä haluan taas saarille, siihen on helppo liittää Haapsalu ja Pärnu. Museokortti vinkumaan!

Synttärimatka Balkanille?

Niin haluaisin syksyllä Sarajevoon, mutta saa nähdä. Tallinnasta lentäisi edullisesti Albaniaan, se olisi yksi vaihtoehto, mutta pitkä matka Bosniaan. Željkaa olisi ihana käydä tapaamassa, muuten on Kroatiaa nähty jo tarpeeksi.

Kotimaan retket

Päiväajelut Hondalla eri kaupunkeihin, Hannun mysteerimatka elokuussa, joku kesäinen ryhmäleiri, koiranhoitoa Lohjalla, Turku/Tampere, Salonsaari? Näitä pitää miettiä kesän tullen. Unohtamatta sieniviikkoa Mathildedalissa. Joulu onkin mietinnän paikka, kun halvin vuokraviikko Mathildedalissa on perjantaista perjantaihin ja jouluaatto on torstaina. Ehkä raskimme varata joulun perään myös viikonlopun?

Vuosi 2026 on korkattu

Siis ei tullut tipatonta tammikuuta, ei edes Hannulle. Muuten pitää kyllä keventää, kun lenkitkin jäävät niin lyhyiksi. Olen iltaisin jumpannut jalkoja, tehnyt syväkyykkyjä ja silloin tällöin aurinkotervehdyksiä. Kävely tekee edelleen kipeää, tuskin tässä uskaltaa vaelluksista haaveilla. Tammikuu alkoi kovilla pakkasilla, olikin hyvä syy pysytellä sisällä, pataruokia ja keittoja kokaten.

Loppiaisen jälkeen sururyhmän kokoontumiset jatkuivat. Ennen tapaamista kävin katsomassa Artsin näyttelyn "Peilissä katoavan ajan varjot", jossa on näytillä eri taiteilijoiden eri tekniikoilla tehtyjä töitä. Tammikuussa jatkuivat myös lukupiiri ja Rekolan Raikkaan jumpat. Vähänkö harmittaa, että joulukoristeet pitää laittaa pois. Tuntuu, että olemme niin vähän aikaa nauttineet joulukodistamme. Sinnikkäästi pidän koristeet ainakin Nuutinpäivään saakka.

Ennen kuin riisuin joulukodin, kutsuin Ritun meille glögille, sosekeitolle ja tuhoamaan kanssamme joulusta jääneet piparit ja juustot. Samalla katsoimme viime vuoden reissukuvat.

Mitä tästä voisi päätellä? Torstain pilatestunnilla oli paljon varpaillenousuja, lisäksi tein pari lyhyttä kävelylenkkiä ja illalla vielä fyssarin määräämiä jalkaharjoitteita. Yöllä oli pakko nousta ottamaan särkylääkettä, ensin 600mg Ibumaxia, sitten 1000mg Panadolia. Perjantaina kävelin vain kaupalle, illalla kaikki fyssarin määräämät harjoitukset. Yöllä yksi Ibumax. Lauantaina liikuin vain autolla enkä.jumpannut lainkaan; ei leposärkyä. Pitääkö siis asettua filtin alle sohvan nurkkaan ja pysyä siinä? 

Pakkanen lauhtui, vielä olisi hyvä hetki sulattaa pakastin. Mutta se on täynnä! Tammikuu onkin oiva ajankohta hyödyntää jo olemassaolevia ruokia/tarvikkeita. Varsinkin, kun lämmitysöljylasku on 2.300€. Sosekeittoa riittää pariksi päiväksi, sen lisäksi otin sulamaan pari possunfilettä ja tein niistä wokin. Sekaan kuivattuja sieniä, vietnamilaiset wokkivihannekset, valkosipuli- ja punakaalisilppua, pähkinöitä ja kuivattuja yrttejä. Unohtamatta chilikastiketta, hoisinia ja soijaa.

Tammikuun uudet ruokasuosikit; munanuudelit ja pinaattikaali (pak-choi), joita käytin ensimmäisen kerran elämässäni. Jatkossa tungen niitä joka paikkaan; wokkiin, salaatteihin ja patoihin.

Areenassa parasta juuri nyt:

La Singla, dokumentti kuurosta flamencotanssijasta.

RSO:n konsertit Musiikkitalossa.

Fire of Love, dokumentti ranskalaispariskunnasta, joka tutki ja kuvasi tulivuorenpurkauksia, kunnes yksi sellainen koitui heidän kohtalokseen.

Tammikuun kirjoja;

Nina Lykke "Emme ole täällä pitämässä hauskaa". Jo vuosia sitten parhaan kirjansa kirjoittanut noin kuusikymppinen Knut saa kutsun vuosittaisille Lillehammerin kirjallisuusfestivaaleille. Ilmeisesti peruutuspaikalle, sillä kutsu saapuu viimetinkaan. Ilmainen majoitus, ruoka- ja juomakupongit Knut ottaa ilolla vastaan, mutta kauhistuu, kun lukee ohjelmasta, kuka on samassa paneelikeskustelussa kuin hän. Nainen, joka suositussa kirjassaan mainitsee hänet koko nimellä, kirjoittaen hänen olevansa vanha, impotentti, nuorempia naisia jahtaava sika. Ilmeisesti peittääkseen tosiasian, että on itse kutsunut Knutin hotellihuoneeseensa, vaikka on naimisissa oleva perheenäiti, tuumaa Knut. Mitä jos mieskirjailija kirjoittaisi samoin sanoin naisista? Knutin kaikki energia valuu siihen, mitä muut ajattelevat hänestä. Miten korrektisti pitää käyttäytyä, ettei taas päädy jonkun kirjan sivuille? Kaiken lisäksi paneelikeskusteluun osallistuu myös Knutin ex-vaimon nykyinen aviomies, johon Knutilla on varsin viileät välit.

Clarice Lispector "Tähden hetki". Koillis-Brasilian Alagosiasta Rio de Janeiroon muuttaa alle parikymppinen tyttö ("nordestino"), joka vähäisellä konekirjoitustaidollaan saa työpaikan ja alhaisen palkan. Elämä on yhtä harmaata ja tylsää kuin tyttökin. "Niin mitätön, ettei näe itseään edes peilistä." Hän ei tiedä elämästä juuri mitään, eikä osaa edes unelmoida. Macabéan elämään tuo hetkeksi iloa Olímpico (myös "nordestino"), omahyväinen poikaystävä, joka käyttäytyy tyttöä kohtaan halveksivasti, kunnes jättää tämän ja alkaa seurustella Macabéan ystävän Glórian kanssa. Glória houkuttelee Macabéan ennustajalle, joka lupaa korteista rakkautta ja rikkautta. Vihdoin Macabéa uskoo tulevaisuuteen ja näkee sen värit. Mutta vain hetken.

Anna Soudakova "Mitä männyt näkevät". Orvoksi jääneen Jurin elämäntarina Leningradista Turkuun. Onnellinen lapsuus päättyy Stalinin ajan kyydityksiin, kun vanhemmat haetaan kotoa suoraan vankeuteen ja myöhemmin teloitetaan tuhansien muiden kanssa kauas metsikköön, joukkohautaan ilman nimiä tai muistomerkkejä. Ainoa sisko kuolee tapaturmaisesti. Iloa elämään tuo Tanja, tuleva vaimo, jonka inkerinsuomalaiset sukujuuret oikeuttavat presidentti Koiviston lausunnon ansiosta muuttamaan Suomeen, jossa kaupat ovat täynnä tavaraa, Turusta löytyy kaupungin vuokra-asunto, lapset ja lapsenlapset asuvat lähellä. Järkyttävästä historiasta huolimatta kauniisti kirjoitettu kirja, joka avaa tavallisten venäläisten elämää iloineen ja suruineen.

Ilonan kanssa Tallinnassa

Haimme Ilonan uudenvuodenpäivänä Lohjalta. Jäimme hetkeksi kahvittelemaan, Sipe oli hulluna riemusta; kolmeen viikkoon ei olla nähty! Hannu lähti vielä illaksi bänditreeneihin, söimme Ilonan kanssa tortillat, suihkun jälkeen tyttö majoittui vinttiin. Aamulla oli aikainen herätys, Eckerö lähti Länsisatamasta yhdeksältä. Laiva tuli tupaten täyteen, mutta onnistuimme saamaan vakipaikat.

Minä valitsin perjantaina lounaspaikan, mutta Ilona sai valita ruuan kolmesta vaihtoehdosta: Kalaranna Reston fish and chips tai bbq-ribsit, Mere Reston ankka-annos (ah!) tai Pullin grillattu kanafilé. Hän valitsi viimeisen (8,90). Alkoi pyryttää lunta, kun vedimme laukut Suur-Patareille. Jaan käveli vastaan, hän oli menossa kuntosalille. Mare tuli avaamaan ulko-oven ja kutsui meidät saman tien kahville ja omenapiirakalle. Vaihdoimme kuulumiset (sekä jalkojen kipuilut) ja menimme omaan asuntoomme hetken huilille. No siitä ei tullut mitään ja lähdimme ulos, opastamalleni kävelylle. Ehdotin, että tänään pysymme Kalamajan hoodeilla, huomiseen jäävät Rotermanni ja vanhakaupunki. Laskeuduimme raput Kalarannaan ja koska tuuli oli myötäinen, kävelimme rantatietä Noblessneriin saakka. Kävimme katsomassa Shishin myymälän ja vertailun vuoksi myös sen outletin. Salmea pitkin Koplille ja Balti Jaama turgille. Hain vähän herkkuja Selveristä ja palasimme kotiin päin toista kautta. Rimistä ostin ilta- ja aamupalaa. Sytytin ledivalot ja kynttilät, söimme iltapalaa ja katsoin Areenasta "Topi ja Sointu lomalla". 

Mare oli pedannut toisen nukkumapaikan olkkarin sohvalle, vaikka sanoin Ilonan voivan nukkua kainalossani, kuten muutkin tytöt ovat tehneet. Menimme jo kymmeneltä väsyneinä nukkumaan. Marraskuun lopulla lämmityssysteemi piti öisin meteliä, ihan kuin hiiret olisivat vasaroilla hakanneet pattereita. Mare kertoi kahden eri korjaajan käyneen katsomassa kaasupoltinta, siitä huolimatta kuuma vesi on toisinaan poikki. Meteli oli kuitenkin viime kerrasta hiljentynyt, toki vanhan talon systeemit pitävät jotain ääntä. Hyvin kuitenkin nukuttiin. Ilona puhui taas unissaan. Ei mikään ihme, kun tyttö on koko päivän niin hiljainen. Herätin hänet kymmenen jälkeen, aamupalan syötyään lähdimme shoppailemaan.

Olin luvannut kulkea kiltisti mukana kaupasta kauppaan, jos Ilona tulee yhteenkin näyttelyyn kanssani. Kävelimme suoraan Rotermanniin ja minäkin sorruin ostamaan yhdet olohousut alesta. Ilona löysi itselleen parit neuleet. Harmaata ja beessiä, eikö nuoriso käytä enää värejä?! Kiersimme myös Viru-keskuksen kaupat ja huomasin ostoinnostuksen hiipuneen. Olin ajatellut, että käymme Nigulisten kirkossa katsomassa sen Shishi-koristellun kuusen (näköalatasanteella olemmekin jo käyneet), mutta kun Viru-keskuksen kuusetkin on koristeltu Shishin tuotteilla, jätimme kirkon väliin ja menimme Piparkakkumuseoon (Pipargoogi maania).

Kävimme Raatihuoneentorilla, jonka joulutori on jo lopettanut. Kaikki valaistut pikkukuuset on kerätty ison kuusen lähettyville. Pizzalle menimme vaihteeksi Pulcinellaan, joka sekin on koristeltu jouluiseksi. Italialaisväriä paikkaan toivat naapuripöydän kaksi italialaista herrasmiestä, jotka keskustelivat vilkkaasti ja äänekkäästi. Allora! 

Palasimme kämpille, nukuimme päikkärit ja pysyimme loppuillan sisällä. Katsoin Elämäni biisi Euroviisujakson, oli aivan huikea! Ilonalla on tosi hyvät unenlahjat. Sunnuntaina herätin hänet aamupalalle 9.30, että ehditään pakata ja siistiä asunto. Kerroin Marelle Eckerön joululahjasta, mutta emme vielä sopineet seuraavasta kerrasta. Onneksi Ilona kertoi vasta kotimatkalla kävelevänsä edelleen unissaan (kuten silloin, kun hän oli kanssamme Kopparössä). Muuten en olisi uskaltanut majoittaa tyttöä vinttikamariin, hän kun ei ole vuosiin tottunut kulkemaan rapuissa. 😧 Ehdotin Ilonalle, että hän tulisi meille vielä yöksi, veisin hänet maanantaina Helsinkiin syömään ja Amos Rexin näyttelyyn, mutta hän oli jo sopinut muuta. Saatoin hänet Kamppiin Lohjan-bussiin ja tulin junalla kotiin.

Tammikuun kirjoja:

Salli Kari "Vedestä ja surusta". Omaelämäkerrallinen romaani sairaudesta ja matkasta Islantiin. Nainen on sairastunut rintasyöpään, kuten äitinsä, isoäitinsä ja isän nykyinen vaimo. Isäparka! Alle kolmekymppiseltä naiselta poistetaan toinen rinta, varmuuden vuoksi. Tilalle muotoillaan toisesta reidestä uusi rinta. Leikkauksesta toivuttuaan alkavat sytostaattihoidot. Sen jälkeen nainen lähtee Islantiin, majataloon, jossa on vain muutama nainen. "Suru on kuin kadonnut matkatavara, joka palautuu aina omistajalleen". "Olen selvinnyt säikähdyksellä. Niin kai sanotaan, kun jäädään henkiin. Mutta kuinka selvitä siitä säikähdyksestä?" Hienosti kirjoitettu teos!