Kyselin Duoccarin tyypeiltä neuvoa ja täällä ollaan! Lähdin aamupäivällä vain kahvin juotuani kävelemään kohti Sierrallanaa (4,5 km), mutta jäin kylän ulkopuolella yhdelle levennykselle liftaamaan. 74v Sergio keräsi minut kyytiinsä ja vei minut päivystyksen ovelle asti. Hän kertoi olleensa töissä tässä Peijaksen kokoisessa sairaalassa. Istuin eri odotussaleissa, kävin haastattelussa, sitten röntgenissä ja lopulta jonotin toimenpidehuoneeseen. Kaveri totesi viestillä, ettei minua kai muuten saa pysymään aloillani. Saakohan täältä jostain leiman vaelluspassiin? Tai ruokaa, en ehtinyt syödä aamulla mitään. Sosekeittoa osastoilla? Huvitti, kun minua kutsuttiin joka paikkaan kahdella etunimelläni. Olettivat tietenkin, että toinen etunimeni on ensimmäinen sukunimeni, kuten täällä on tapana.
Vai että pieni paketti! Pari tuntia odotettuani pääsin kipsattavaksi ja siinähän meni koko käsivarsi pakettiin. Nyt tuleekin hienot rusketusrajat! Pyysin leimaa ja tädit tekivät töitä, kunnes löysivät jostain toimistosta sairaalan leimasimen. Vaelluspassini kiersi kädestä käteen. Tätä leimaa ei (toivottavasti!) monella ole.
Tädit tilasivat minulle taksin ja vilkuttivat vastaanottotiskin lasin takaa, kun poistuin sairaalasta. Jäin kyydistä Aracelin lähellä ja kuski lähetti kuitin sähköpostiini. Ehkä vakuutus korvaa sen, jos vielä tulee lisäkuluja? Sairaalakäynti hoitui EU-Kelakortilla.
Kävin huoneessani vessassa, ennen kuin lähdin lounaalle. Henkilökunta kokoontui taas voivottelemaan kättäni ja lupasi auttaa tarvittaessa. Kävelin luostarin lähellä olevaan Casa Cossioon ja tilasin jotain helposti vasurilla syötävää; pasta-kanakeittoa ja (ensimmäiset!) sardiinit salaatilla. Ruokaa odotellessa juttelin australiaistrion kanssa, vanhempi rouva oli jo aiemmin kävellyt alkupään Irunista, tällä kerralla hän jatkoi Santanderista alkaen nuorenparin kanssa.
Tiesin hollantilaisdaamien saapuvan tänään Santillanaan ja siinähän nuo seisoivat aukiolla, kun tulin maksamasta laskuani. Otettiin yhteiskuvat ja todettiin, että ehkä tapaamme vielä illalla. Kävelin Arcanseliin ja Coral teippasi käteni muovikassiin. Suihkun jälkeen tuntui, etten ehkä sittenkään jaksa enää lähteä mihinkään. Coral lupasi selvittää minulle huomiset bussiyhteydet Burgosiin. Oli vähän kummallinen ilma, toivottavasti yöksi tulee ukkonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti