Ennen tätä vaellusta päätin, että tällä kerralla en porhalla tukkaputkella eteenpäin, vaan pysähdyn nauttimaan maisemista ja mietiskelemään omiani. Varsinkin eilen tämä toteutui, kun pysähtelin vähän väliä "meditoimaan". Tosin en omasta tahdostani vaan pakon sanelemana. Yhdentoista hengen dormimme oli varsin hiljainen, emäntä sammutti valot tasan kymmeneltä. Neljän aikoihin jouduin tuttuun tapaan ottamaan kipulääkettä särkeviin jalkoihin. Muuten olenkin päässyt vähällä, ei rakkulan rakkulaa. 🙏 Eilisen rankan vaelluksen jälkeen luulin, että toiseen varpaaseen on kehittymässä rakkula ja tuntui, että jalan alla on muitakin tyynyjä kuin pohjallisissa. Mutta ei mitään! Tähän asti olen käyttänyt vain yhden laastarin ja senkin sormeen, kun bussimatkalla Iruniin huomasin siinä vuotavan haavan. Mihin lie ottanut kiinni?
Ohitin Lezaman kylän maantietä myöten ja saavuin Zamudioon, jonka kaupungintalolla kävin pyytämässä leiman. Yhtään kahvilaa ei osunut kohdalle, tie nousi vuorille ja vaihtui peltotieksi, sen jälkeen metsäpoluksi.
Piti taas välillä "meditoida" ja jutella vuohien kanssa, kun nousua riitti niin pitkään.
Nousu päättyi kauniiseen ulkoilu- ja retkeilyalueeseen, jossa täytin juomapulloni ja huuhtelin hikiset kasvoni. Viime yön alberguesta tuttu nuoripari oli myös paikalla. Hämmästyin, kun Chris joukkoineen saapui paikalle, hehän olivat kulkeneet edelläni. Ehkä he olivat pysähtyneet jossain baarissa.
Laskeuduin Bilbaoon ja hetken harmittelin, että olin varannut kaksi yötä. Julmetun iso kaupunki! Toisen yön olisi voinut säästää varuiksi ja puolittaa jonkun pidemmän vaelluspäivän. Toisaalta, onhan täällä paljon nähtävää ja löytyy myös hiljaisempia puistoja ja joenvartta, mihin istua vaikka lukemaan.
Hain basilicasta leiman ja menin sen lähibaariin oluelle. Hannu oli laittanut viestin, että on jotain ongelmia ja pitäisi soittaa. Ehdin jo pelätä, että talossa on jotain vikaa, mutta tällä kerralla se olikin auto. Kun jatkoin kohti hostelliani, Chris & co. osui kohdalle. He aikoivat kävellä läpi kaupungin ja majoittua yhdessä isompaan huoneistoon, missä Emily lupasi kokata.
Halusin kunnon ruokaa, en mitään leipäsiä. Menin Plaza Berrialle ja istuin Sorginzulon terassille. Kanaa ei ollut kuin pintxoissa, tilasin patatas bravakset ja mustekalat. Olisi pitänyt älytä pyytää puolikkaat annokset, mutta saihan noihin aikaa kulutettua, kun odotin pääseväni majoittumaan LATROUPE la Granjaan.
Sain alapedin 6h dormista ja siellä oli jo matkan varrella tutuksi tullut saksalaisnainen. Hän oli viettänyt viime yön jossain vuoristossa ennen Larrabetzua. Tänään hänellä oli ollut huonoa onnea; irrallaan juossut koira oli purrut häntä. Lääkäriltä hän sai rokotukset ja lääkkeet. Lisäksi hänellä on ongelmia varpaiden kynsien kanssa, sairastettuaan syövän ne ovat kovin pehmeitä. Hän kysyi, onko minulla mitään desinfiointiainetta, mutta olin jättänyt käsidesinkin Hannun tuotavaksi, minulla on jo rinkassa tarpeeksi painoa, kun kannan kaikki rasvat ja pesuaineet. Kävin suihkussa (meillä on dormissa oma yhteinen wc ja kylppäri) ja torkuin hetken.
Pienen kävelylenkin jälkeen söin ulkona yhden lohipintxon, oli vielä lämmintä ja valoisaa.
Nyt jos koskaan oli tilaisuus nauttia ensimmäinen brandykahvi, onhan huomenna lepopäivä.
Ja hostelin alakerrassa alkoi karaoke!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti