Emme saaneet millään konstilla varattua etukäteen bussilippuja Burgosista Palenciaan. Eilen joku bussiasemalla tiesi kertoa, etteivät Alsan bussit mene Palenciaan, tänään aseman infon nainen sanoi, että sinne ei mene busseja lauantaina. Hannulla oli taas kamala kiire lähteä asemalle, hyvä kun ehdin tehdä meille aamiaisen, siistiä paikat ja pakata omat tavarani (maalarinteippirulla löytyi yllättäen Hannun toiletlaukusta). Olimme bussiasemalla tuntia aikaisemmin, ennen kuin Alsan bussi lähtisi Valladolidiin (olimme varautuneet jo palaamaan sieltä jollain konstilla Palenciaan). Ostin liput automaatista ja menimme ulos kahville. Kun bussi saapui, kävimme kysymässä, voiko se jättää meidät Palenciaan. Tottakai! Itse asiassa siellä tuli parikin bussin kyytiin. Matkalla katsoin VOF:in seuraavan jakson. Kaupungissa poliisit vartioivat liikenneympyröissä ja osa kaduista oli suljettu. Taas oli joku hyväntekeväisyysjuoksu menossa. Huh, sanoi hän, kun auttoi rinkan selkääni. Hah, sanoin minä, joka olin yksin kantanut sitä jo lähes kuukauden.
Minulla oli majapaikka hieman hukassa, sillä etsin Maps.meellä Hostal Aldaa, Hannu puolestaan Hotel Aldaa. Teimme noin kilometrin turhan lenkin, siitäkös hän hikisenä kilahti, vaikka kirjauduimme hotelliin tuntia ennen virallista check-inniä! Kävimme suihkussa ja jalkauduimme kaduille.
Kantabaariksi muodostui Bar Alaska (meille BarAlaska), jossa taisimme poiketa ensimmäisenä päivänä kolmekin kertaa. Kävelykadulla oli taas meneillään joku hyväntekeväisyysjuoksu, jota paidoista päätellen paikallinen poliisilaitos sponsoroi.
Palasimme kaupan kautta hotelliin päikkäreille. Iltadrinksut otimme BarAlaskan terassilla, jossa saimme paikat vanhan herran pöydässä. Hän taas uteliaana kyseli käteni kohtaloa. Sama juoksuporukka, joka päivällä istui terassilla, näytti päät pyörryksissä jatkavan iltaa. Ja vessaan on tosi tiukat kierreportaat!
Palasimme hotelliin ja sen keittiöön, jossa paistoin tuoreet, kapeat vihreät parsat pannulla voissa, suolassa ja sitruunamehussa. Sen lisäksi ei tarvittu kuin siemenleipää ja hyvää valkkaria.
Sunnuntaina ei ollut mihinkään kiire, Día aukeaisi vasta 9.30. Hannu haki minulle empanadan ja itselleen tietenkin jonkun pizzaleivän. Kahvia olisi ollut keittiön automaatissa, mutta jätimme molemmat kahvin juomisen johonkin kahvilaan. Lähdimme omille kävelyillemme, minä katedraalin kautta joenrantaan, Hannu juna-asemalle selvittämään seuraavaa siirtymää. Istuin Café Solin aurinkoiselle terassille maitokahville, pyysin myös lasin vettä, sillä olin unohtanut juomapulloni hotelliin. Samalla luin mukana kulkevaa pokkaria. Niin kaunis kaupunki, tämäkin! Ja täällä kuuluu klak, klak, klak; haikaroita kirkkojen katoilla.
Treffit teimme puoliltapäivin BarAlaskan hoodeille. Se on näin sunnuntaina suljettu, poikkesimme jo löytämilleni baari/ravintolakaduille ja istuimme lenkkioluelle yhdelle aurinkoiselle terdelle. Hetikös henkilökunta laski varjon alas! Kerroin, että olemme Suomesta. Haa, haluatte aurinkoa! Ja nosti sähköisesti varjon pois auringon edestä.
Olin bongannut Maria Cristinan (hotelliravintolan) ja menimme sinne lounaalle. Molemmille pihvit, leipäkori, pullot vettä ja viiniä ja kahvit yht. 26,50. Tiedä sitten, mistä se 50 senttiä tuli, mutta varsin kohtuullista kahdelta. Halusin vielä aurinkoon istumaan ja lukemaan, Hannu lähti hotelliin pyykinpesuun.
Istuin hetken katedraalin aukiolla lukemassa ja palasin hotelliin suihkuun. Oikeastiko tuo haluaa, että halkaisen kalloni, kun jättää huuhtomatta ammeesta saippuavedet? Tuskin, mutta joskus/usein tuntuu, että pärjäisin paljon paremmin ilman miestä. 🤔 Ja minun olisi pitänyt pyytää anteeksi, kun menin kritisoimaan hänen käyttäytymistään! What???
Kävimme päikkäreitten jälkeen aperitiiveilla katedraalin aukion baarissa. Ukkonen rymisteli ympärillä, taivas ei kuitenkaan laskenut sadetta päällemme. Kun palasimme hotelliin, paistoin loput parsat ja leivät pannulla, samalla kuuntelimme Paco de Lucian flamencokitarointia puhelimesta.
Maanantaina varasin junaliput tiistaille Valladolidiin. Toivottavasti lähtöasema on Norte, se on tuossa ihan hoodeilla (ei mainita lipuissa). Olin valvonut lähes koko yön kipeän käteni takia, ehkä olen rasittanut sitä kuitenkin liikaa? Aamiaiseksi sai riittää juotava jogurtti ja tuoremehu, ennen kuin lähdimme omille kävelyillemme. Kävin tsekkaamassa juna-aseman. Puiston läpi kävellessäni ihmettelin paikoitellen olevia märkiä kohtia maassa, kunnes tajusin, että lampun näköisistä tolpista tuli aika ajoin vesisuihku.
Puluilla on puiston laidalla oma tornimökkinsä. Sunnuntaina kävelin joenvartta, tänään radanvartta. Istuin kahvilan terassille aamukahville, kerrankin oli tarpeeksi pieni bocadillo, oikeastaan croissant. Sain tarpeeksi pakokaasuista ja poikkesin pitkälle suoralle, jonka varrella on Keskuspuisto.
Istuin välillä lukemaan ja yritin kipsatulla kädellä kirjoittaa kortteja. Tuli ihan harakanvarpaita. Sitten kun yrität etsiä tupakkikauppaa (postimerkkejä), niitä ei näy missään!
Teimme treffit kävelykadun Monkey Bariin, joka oli Hannulta hukassa, vaikka sen terassilla söimme toissapäivän lounasleivät (kävelykadun ainoa terassi BarAlaskan lisäksi). Terassille ei tarjoiltu, enkä uskaltanut jättää ainoaa aurinkoista pöytää tyhjäksi, olinhan pukenut shortsihameen päälleni, joten kieli kitalaessa odotin häntä saapuvaksi. Olin jo aiemmin rekisteröinyt Casa de la Sepia y el Pulpon ja kävelimme katsomaan sen menú del dían (18€). En todellakaan halunnut syödä koko menúta, minulle riitti alkuruuissa oleva erinomainen lohi-bacalausalaatti, Hannu valitsi pääruan; solomillo roquefortsoosilla ja raneilla. Tähän ei kuulunut viinipulloa, vaan toinen lasillinen laskutettiin erikseen, ilmeisesti myös espressoni (yht. 26€).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti