Kanadalaiset kuorsasivat, ainakin rouva. Nukuin taas huonosti, vaikka peitto lämmittikin mukavasti. Muiden jäädessä aamiaiselle lähdin liikkeelle.
Päällystetyn tien loppuessa siirryin metsäpoluille, puro solisi taas vieressä. Yhdessä risteyksessä kadotin camino-merkit ja laskeuduin päällystettyä ajotietä kirkolle, josta merkit ohjasivat Guernicaan. Söinkin aamiaisen vasta siellä.
Tänään en tavannut muita tuttuja kuin italialaisen Andreaksen, joka istui Guernica-replikan edessä. Minulta kului noin tunti hukkaan kaupungissa, kun yritin saada leimaa vaelluspassiini ja etsin camino-merkkejä. Luultavasti kiersin pidemmän lenkin päällystettyä tietä pitkin, ennen kuin löysin camino-merkit.
Sitten alkoikin varsinainen kärsimysten tie! Ylämäkiä jatkuvalla syötöllä, kuraa ja kiviä. Kartassa merkityissä "kylissä" ei ollut mitään palveluja, onneksi sain sentään kahdessa paikassa juomapullon täytettyä. Yhdessä kohdassa olin jatkamassa maantietä pitkin, mutta metsästä pois pyöräillyt mies kertoi, että tämä on camino way. Ei olisi pitänyt kääntyä, siitä tuli vain lisäkilometrejä ja kuraa kenkiin. Käki kukkui! Kävelin koko matkan näkemättä muita vaeltajia. Loppukilometreillä pariskunta käveli vastaani (!), vaikka kello oli jo kolme, päivä kuumimmillaan ja heillä edessä isot ylämäet.
Neljältä saavuin lopulta Larrabetzuun. Totuttuun tapaan otin ensin oluen. Katsoin puhelimesta, voinko palkita itseni hostellilla tai peräti hotellihuoneella. Mitään muuta ei ollut tarjolla kuin alberguen 11 petiä (donativo). Meinasi tulla kiire, mutta onnistuin saamaan pedin itselleni. Emily (uuden brittipojan kanssa), Chris ja intialais-ranskalainen pari olivat jo majoittuneet. Respan rouva kertoi olevansa ikäiseni, nuoriahan tässä vielä ollaan!
Tämä on taas niitä kyliä, joista ruokaa saa vasta kahdeksalta, jos silloinkaan. Söin parit pintxot, ennen kuin kävin vaihtamassa arskat rilleihin. Luxusta; alberguessa on hissi käytössä! Varasin Bilbaosta kahden yön majoituksen hostelista, näin ei ole kiirettä huomenna.
Menin uudelleen ulos, siellä Chris pesuineen etsi ruokapaikkaa.
Tämä päivä onkin mennyt pitkälti leivällä, liityin seuraan ja söin hyvän rapuleivän (pintxo ja tinto verano yht. 4€). Palasin albergueen päivittämään blogiani, ovi sulkeituisikin jo 21.30. Porukat pelasivat vielä korttia, mutta kymmeneltä rouva sammutti valot ja toivotti hyvät yöt. Tänään emme kuulleet Emilyn iltasatua ja -lauluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti