Loja - Castillo - Güemes 15 km

Ibumaxilla jatketaan!

On se hyvä, etten ole katolinen, muuten olisivat vihkisormukset jumittuneet oikean käden sormeen!

Aamuvarhaisella joku yläkerran asukas kopisteli kengät jaloissa huoneessaan. Claudia oli varannut aamiaisen (12€) itselleen, mutta tarjoilu alkaisi vasta kahdeksalta, silloin minä jo lähdin. Pitkä hollantilaismies kulki edelläni, muita ei näkynyt.

Söin kolmen euron aamiaisen baarissa ennen Castilloa. Olisi pitänyt pyytää sieltä leima vaelluspassiin, kaikki ohittamani kirkot olivat kiinni.

Reitti oli tosi mukava ja hyvin merkitty, tein vain pari pientä harharetkeä.

San Miguel de Meruelon jälkeen päätin välttyä pidemmältä (+6 km) matkalta ja isommalta nousulta ja kävelin loppukilometrit pitkin maantietä, jota käyttivät lähinnä fillaristit.

Ihan oli kuin Bromarvissa; meidän mieleinen moottoripyörätie. Loppukilometreillä viihdytin itseäni soittamalla puhelimesta Led Zeppeliä ja Hozierin biisiä "Take me to churc". 

Güemes näytti yhtä hiljaiselta ja tyhjältä kuin Norten muutkin pikkukylät. Kirkon vieressä oli kuitenkin avoinna oleva ravintola. Istuin terassilla, kun kuljetusautot toivat ruokatarvikkeita keittiöön. Olisi loistava paikka, mutta 1,5 kilometrin matka vuorelta alas ja taas ylös ei houkutellut. Onneksi alberguessa on tiedossa dinneri. Mutta vasta kahdeksan hoodeilla.

Viimeinen puuskuttava mäki ylös ja saavuin Albergue Cabaña del Abuelo Peutoon. Onpa hieno paikka! Pääsin heti valitsemaan petini ja pääsin suihkuun. Pyöritin kaikki pyykkini koneessa, kolikoita ei ollut tarpeeksi kuivaajaan ja ripustin vaatteet pihalle kuivumaan.

Tero Vesterisen Belgian serkku Iif on myös täällä! Soitin hänelle Vesterinen yhtyeen "Onnellinen mies" -kappaleen. Iif halusi tietää, mistä se kertoo. "Niin minäkin ja komea on mies!" hän totesi nauraen. Iif päätti jäädä tänne vapaaehtoiseksi puutarhuriksi, kun on niin hieno paikka eikä hänellä ole mitään aikataulua. Lucky man!

Pääsin jo yhdeltä majoittumaan, ensimmäisenä tähän dormiin. Myöhemmin sinne saapui Pavel, saksalaistyttö Sarina, nuori poika Kanadasta ja sveitsiläinen levoton mies, joka rouskutti koko ajan pähkinöitä sängyssään. Ei taida mies tietää, että syöminen dormissa on kielletty (bed bugs). Kakkos- ja kolmoskerroksen yläpedit jäivät tyhjiksi. Mila majoittui naapuridormiin, Angel jonnekin (tytöt olivat jo palanneet kotiin ja töihin). Ulkona oli taas lämpimämpää kuin sisällä. Olisin sulkenut ikkunat, mutta Sarina valitti, että sisällä haisee pahalta. Totta tosiaan, jonkun miehen jalkahiki (vaikka tossut jätettiin ulos)! Olisivat hyvin voineet jakaa dormit erikseen naisille ja miehille, kun kerran tilaa oli.

Alberguessa on laajat yhteistilat niin ulkona kuin sisällä. Kaikesta päätellen tänne on kokoontunut ryhmiä eri puolilta maailmaa meditoimaan ja filosoimaan.

Ennen illallista kokoonnuimme "kappeliin" kuuntelemaan abuelo Ernesto Peuton (89v) juttuja alberguen historiasta, hänen filosofian ja teologian opinnoistaan ja lukuisista matkoistaan. Hän on pappi, eikä ole vieläkään jäänyt eläkkeelle. "Kappelin" idean sen malliin hän oli saanut Suomen Lapista, tarkoittaen ilmeisesti kotaa. Juttua riitti (käännettynä espanjasta englanniksi) niin pitkään, että väsyneimpiä/nälkäisimpiä alkoi heikottaa. Meitä on alberguessa kymmeniä, 13 eri kansallisuutta. Viime vuonna tänne oli majoittunut yhteensä 22 suomalaista, olemme listan häntäpäässä.

Vihdoin saimme ruokaa (sisältyy hintaan, donativo), hyvää kasvissosekeittoa ja minun niin toivomaani pastaa.

Vaari ei vieläkään malttanut lopettaa puhumistaan, vaikka moni toivoi jo pääsevänsä nukkumaan.