Adventtiaikaa

Joulunodotusta helpottamaan minulla on kaksi joulukalenteria; Partiolaisten ja Vantaan seurakuntien. Molemmissa ensimmäiset luukut sai avata jo pikkujouluna. Seuraamme myös kahta Joulukalenteri-ohjelmaa; TV2:n "Porokuiskaajan arvoitus" (uusinta) ja Femman "Rauhankadun uudet asukkaat". Molemmat on toteutettu niin hienosti, että niitä on aikuisenkin ilo seurata.

Perjantaina hain Ikeasta lisää kynttilöitä, samalla söimme runsaan joululounaan.

Lauantaina Hannu hoiti ruuanlaiton ja sain nauttia Napoli-pizzaa.

Itsenäisyyspäivänä teimme omat kävelylenkkimme ja Hannu vei kynttilän Honkanummelle. Iltapäivällä paistoin bataattivuoat ja illan pimennyttyä sytytin kaksi kynttilää ikkunalle. Ja mikä parasta; Ylen Linnan jatkot. Viikolla Maija ja Pepe tulivat meille glögille ja sienipiirakalle.

Joulukuun kirjoja:

Olga Tokarczuk "Alku ja muut ajat" (Nobel 2018). Pidän tarinoista, ja varsinkin sellaisista, jotka pohjautuvat kansantaruihin. Tämä kirja oli mielikuvituksen riemuvoitto, kuin kansansatu pienen (kuvitellun) puolalaiskylän erikoisista asukkaista. Henkilögalleria ja luontokuvaukset olivat upeita, läsnä oli kansanperinnettä, kauhutarinaa, uskontoa ja uskomuksia. Hannukin luki kirjan ja kirjaa aloittaessa näimme molemmat painajaisia.

Joulua odotellessa

Uusien koronarajoitusten takia kirjastot sulkeutuvat, Rekolan Raikkaan jumppatunnit perutaan, lukupiiri siirtyy taas Zoomiin, vironkielen kurssi keskeytetään jne. (kapakat kyllä saavat olla avoinna). Näinä synkkinä aikoina saimme onneksi kutsun Masan synttäreille. Lahjaksi teetin hänelle valokuvakirjan yhteisestä Kroatian reissustamme.

Ensimmäistä adventtia edeltävänä perjantaina kävin sienestämässä lähimetsässä. Hannu leipoi sämpylät ja minä tein piparitaikinan.

Maailman paras (yhden astian) piparitaikina

350g siirappia
300g sokeria
500g voita tai margariinia
2 kananmunaa
1 rkl kardemummaa
1 rkl neilikkaa
1 rkl kanelia
½ rkl inkivääriä
1 rkl soodaa
1 dl kermaa
1 kg vehnäjauhoja
150 g perunajauhoja

Mittaa rasva, sokeri ja siirappi teräskulhoon ja sulata aineet hellan levyllä. Sekoita tasaiseksi ja siirrä kulho tiskialtaaseen.
Lisää mausteet, vähän vatkatut munat ja kerma, johon on liotettu sooda.
Viimeiseksi lisätään peruna- ja vehnäjauhot ja sekoitetaan taikina sileäksi.

Anna vetäytyä yön yli kylmässä, leivotaan seuraavana päivänä. Paista 200 asteisessa uunissa noin 8-9 minuuttia.

Halutessasi voit tehdä puolikkaan annoksen tai pakastaa osan taikinasta.

Lauantaina veimme kynttilän Honkanummelle. Paistoin piparit, Hannu viritteli jouluvaloja ikkunoihin. "Neiti tuoksuu taas piparilta." Viikonlopun joulukonsertit (ja -myyjäiset) oli peruttu. Keittiön verhoja vaihtaessani keskityin Jouluradion tunnelmaan. Lomaviikkomme Virroilla peruutettiin viime tipassa, säästyneet rahat käytämme joulunviettoon.

Ennen kirjastokaranteenia kävin lainaamassa loppuvuoden kirjat.

 

 

Karpalo-valkosuklaacookiet

 

125 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

¾ dl muscovado - tai ruokosokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

¼ tl suolaa

1 dl kaurahiutaleita

100 g valkoista suklaata

100 g kuivattuja karpaloita tai puolukoita

¾ dl mantelirouhetta

 

Sekoita sokerit pehmeän voin joukkoon, lisää kananmuna ja vatkaa tasaiseksi. Rouhi suklaa, lisää karpalot, suklaa- ja mantelirouhe taikinaan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muutamassa erässä taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

 

Pyöritä taikinasta palloja, laita ne pellille leivinpaperin päälle ja paina hieman litteämmiksi (taikina ei tartu kylmällä vedellä kastettuihin käsiin). Paista uunin yläosassa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

 

Tänä vuonna vaihdoin valkosuklaan + mantelirouheen Pirkan hasselpähkinä-valkosuklaaseen. Pikkuleivät ovat Onnin herkkua, mutta nyt emme voi tavata, joten tarjosin hänelle reseptiä.

 

Keskiviikkona kävimme ostamassa yhteiset joululahjat; vessanpytyn kannet (!) ja pyykinpesukoneen. Illalla pesin keittiön kaapit, joten joulusiivous on virallisesti aloitettu.
 

Syksystä talveen?

Kutsuimme Mirjan ja Masan meille glögille. Koska adventtiin oli vielä aikaa, en alkanut paistaa pipareita tai koristella kotia jouluiseksi. Vaihdoin vain pöytäliinat punaisiin, sohvahan meillä onkin valmiiksi punainen. Hannu ripusti terassin kaiteelle jouluvalot, kohtahan ollaan kuin Ameriikassa! Teemana oli Baltia-Balkan, tarjolla kreikkalaisia alkupaloja ja čevapeja. Urhoolliset ystävämme katsoivat kaikki tämän vuoden reissukuvat, onneksi niitä ei koronasta johtuen ole kyllästyttävän paljon. 

Viikolla kävin Lohjalla viemässä siskolle sieniä ja lehtikaalia. Hänen hemoglobiininsa on niin huono, että ennen stytostaattihoitoja on vuorossa veritankkauksia Lohjan sairaalassa. Lisää huonoja uutisia; äidin peukalo on hoivakodissa tulehtunut niin pahasti, että se on amputoitava.

Liisa-myrsky raivosi ulkona, kun kävin Tikkurilassa luovuttamassa verta. Illalla hemmottelin itseäni sushilla ja Rieslingillä. Hannu oli bändin "pikkujoulutreeneissä" Hyrylässä. Kaivoin joulukirjani esille ja inventoin jauhot ja mausteet. Kun aamulla heräsimme, maa oli valkoinen.

Ravintola Tammisto

Perjantaina oli siivousvuoroni, mutta verenluovutukseen vedoten ("hui, kun huimaa!") siirsin sen alkuviikolle. Kävimme lenkillä ja lähdimme lounaalle Ravintola Tammistoon. Olin kehunut sitä Maijalle ja niin hän ilmestyikin sinne Pepen kanssa. Tarjolla hyvää lohikeittoa, tandoorikanaa ja possun sisäfileetä.

Ei tullut talvea, lauantaina satoi kaatamalla vettä ja tuuli nousi taas myrskyksi. Tarkoitus oli käydä leffassa, mutta koronarajoituksista johtuen vaihdoimme sen kävelylenkkiin. Pidimme kuitenkin leffaillan ja katsoimme nauhoitettuna hurmaavan "Katukatti Bob" -elokuvan, joka perustuu James Bowenin omaelämänkertakirjaan. Eväät olivat paremmat kuin leffateatterissa!

Sunnuntaina tein punajuuri-vuohenjuustokeittoa. Ohjeissa kehotetaan suojaamaan vaatteet essulla, minä suosittelen lisäksi keittiön muovittamista, varsinkin jos on tapetoinut keittiön seinät, kuten me (onneksi on vesipestävät). Tyyliini kuuluu tuunata reseptit, myös tämän. Lisäsin soppaan jauhoisia perunoita, chilikastiketta ja soijaa. Balsamicoa ei kotoa löytynyt, vaihdoin sen vinegarpähkinöihin.

Kävin lenkillä katsastamassa Rekolan uusittuja kävelyreittejä ja Keravanjoen ylittävää uutta (ei ole vielä avattu) siltaa, joka olisi mielestäni pitänyt rakentaa kauemmas, Matarin uimarannan toiselle puolelle. Nyt siitä ei paljoa iloa tule olemaan, ainakaan pitkänmatkan lenkkeilijöille ja metsissä haahuilijoille.
 

Syksyn kirjoja:

Amos Oz "Juudas". Nuorimies Shmuel jättää opiskelunsa Jerusalemissa kesken ja ottaa pientä palkkaa ja vinttihuonetta vastaan työn vanhan herran keskustelukumppanina. Molemmilla on oma, tiukka näkemyksensä sodanjälkeisen Israelin tilasta, sen johtajista ja eri uskonnoista. Ja tietenkini nössö Shmuel rakastuu samassa talossa asuvaan, parikymmentä vuotta itseään vahempaan, salaperäiseen Ataljaan. Olen lukenut huonosti raamattuni, mutta minua viehätti Ozin versio Juudaksen käyttäytymisestä Jeesuksen ristillä; ehkä hän ei sittenkään ollut suurin petturi vaan uskollisin opetuslapsista. Israelin verinen historiakin on minulle mysteeri ja on sitä edelleen. Hattua täytyy nostaa kääntäjälle, joka on sen tehnyt hebreasta suomen kielelle. Tosin jotkut erikoiset sanakäännökset vähän ihmetyttivät minua; kuivautui, tomertautui, laskeutuu horjakkaasti, ihmettyneitä katseita jne. Hieno kirja!

Kekrin aikaan

 

Tuuli riipii viimeiset lehdet saunakoivusta ja tammesta, kolisuttelee vanhan talon nurkissa.

Viikon aikana kävin kolme kertaa sienimetsässä, saaliina vain päivittäinen annos. Joko niitä ei enää ole, ne ovat peittyneet pudonneitten lehtien alle tai en löydä sieniä auringonpaisteessa. Riittävät kuitenkin hyvin lehti/palmukaalien kanssa uunijuuresten lisukkeeksi ja tortillojen täytteeksi. Pakastamani sienet ovat vielä säästyneet talven varalle. Kahtena syksynä olen kerännyt niin paljon sieniä, että lupasin itselleni ensi syksyksi kuivurin.

Näinä kummallisina aikoina emme ole käyneet yhdessäkään konsertissa tai teatterissa. Leffaan sentään uskaltauduttiin, vuorossa oli Klaus Härön hieno elokuva "Elämää kuoleman jälkeen".

Kylämme pihoilla näkyy jo paljon kausivaloja valaisemassa pimeitä iltoja. Itseäni olen hillinnyt laittamalla vain pienet ledivalot terassilla olevan kanervan päälle. Tosin meillähän palaa ympäri vuoden ledivalot sängynpäädyssä ja verannan katossa. Nyt annoin Hannulle luvan ripustaa valkoisen paperitähden makkarin ikkunaan, se kun ei näy kadulle.

Isänpäivänä Hannu teki kävelylenkin Honkanummelle, minä kävin jättämässä hyvästit lähimetsän sienipaikoille. Koronatilanteen ja varsinkin siskoni syöpädiagnoosin takia meille ei karanteenikouluja käyviä lastenlapsia tai palveluammateissa olevia lapsia kutsuttu. Tiitus lupasi piipahtaa viikolla ja Hannu sopi Kaisan kanssa lounastreffit.

Pizza Napoli

Hannun kokkausvuorolla sain merellistä pizzaa napolilaisella pohjalla.

Syksyn kirjoja:

Mia Kankimäki "Naiset joita ajattelen öisin". Pidin erityisesti kirjan ensimmäisestä osasta, joka kertoo Karen Blixenin elämästä Afrikassa. Totta vai tarua, mutta pohjautunee ainakin suurimmaksi osin faktoihin. Kirjan muut 1800-luvulla reissanneet "yönaiset" olivat minulle tuntemattomia ja ihailin varsinkin Mary Kingsleyn rohkeutta ja sinnikkyyttä tehdä tuohon aikaan hurjia matkoja ja usein aivan yksin. Luin/luen kirjaa puhelimesta e-kirjana, paperiversio olisi varmasti antanut minulle enemmän.

Tehokas Helsinki-päivä

Olen vältellyt julkisen liikenteen käyttöä, mutta kun lähdin lukupiirin kokoontumiseen Helsinkiin, päätin samalla reissulla käydä katsomassa keskustan taidenäyttelyitä.

Magnus Enckell

Magnus Enckell

Magnus Enckell

 

Ensimmäisenä kävin katsomassa Magnus Enckellin laajan ja hienon näyttelyn Ateneumissa. Harva taiteilija on yhtä monipuolinen kuin Enckell. Kokoelmassa on hänen teoksiaan niin kotimaasta kuin Pariisistakin, maisemia, kukkia ja muotokuvia. Kirkkotaiteesta ihmiskehon kuvauksiin, lisäksi paljon piirustuksia ja hahmotelmia.

Baobao

Alkoi olla lounasaika ja Ateneumista poistuttuani katselin entuudestaan tuttujen lounasravintoloiden listoja. Päädyin kuitenkin minulle uuteen, Kasarminkadun Baobaoon. Viihtyisä ravintola, hyvää musiikkia ja mukava henkilökunta. Valitsin kaksi possubaoa, hyviä olivat, mutta voiton vie edelleen Tallinnan Baojaam, sekä maultaan että hinnaltaan.

Giovanni Battista Tiepolo

Giovanni Battista Tiepolo

Domenico Tiepolo

Tyytyväisenä jatkoin matkaa Sinebrychoffin taidemuseoon, jossa on esillä näyttely Tiepolo - Venetsia Pohjolassa. Hienoja olivat, tosin minusta tuntuu, että olen ennenkin nähnyt Tiepolo-näyttelyn samassa paikassa. Ihanan värikkäitä tauluja Enckellin pastellisävyisten ja mustavalkoisten teosten jälkeen.

Ismo Hölttö

Ismo Hölttö

Ismo Hölttö

Pullakahvit nautin Kanniston Leipomon viehättävässä kahvilassa. Korituoli oli vapaana ja istuin lepuuttamaan jalkojani. Omenakanelipulla oli kuin äidin tekemää; sopivasti raa'aksi jäänyt omenapalojen alta. Kolmanneksi taidenäyttelyksi olin valinnut Ismo Höltön valokuvanäyttelyn Hakasalmen huvilassa. Sielläkin olisi voinut istahtaa kahville vaikka ulkoterassille, oli niin lämmin päivä. Höltön näyttelyssä on runsaasti hienoja valokuvia 60-luvun Helsingistä. Taustalla soi sen ajan iskelmät. Näyttely antaa taatusti paljon niille helsinkiläisille, jotka ovat minua vähän vanhempia. Katukuvaukset ja niiden nimet eivät minulle avaudu, mutta henkilökuvat ovat aivan mahtavia.

Doug Aitken

Doug Aitken

Doug Aitken

Vielä oli aikaa lukupiirin kokoontumiseen ja poikkesin Kiasmaan, jossa kapusin 5-kerrokseen katsomaan (ja kuuntelemaan) Doug Aitkenin liikuttavan kauniin Song 1 -videoesityksen, jossa tilaan rakennetun ympyrän sisä- ja ulkoseinälle heijastuu vaihtuvia videoita. Kaikkien taustalla soi eri muusikoiden esittäminä vanha iskelmä "I only have eyes for you". Hieno!

Yliopiston kirjaston kahvilan ovi oli suljettu ja olin hetken pallo hukassa. Etsin kirjaston pääsisäänkäynnin Fabianinkadulta ja sisällä harhailin taas jonkun aikaa, ennen kuin löysin kokoushuoneemme. Onneksi olin varannut aikaa eksyilyyn. 

Aikaa olisi ollut käydä samalla reissulla verenluovutuksessakin, harmittavasti saan luovuttaa vasta parin päivän kuluttua. Jokaisessa taidemuseossa edellytetään maskin käyttöä. Junassa ihmettelin itsekseni maskien vähäistä käyttöä. 

Syyshommia

Kun palasimme perjantaina kotiin, terassin pallohortensia kukki komeasti. Harmi, etten älynnyt leikata kukintoja sisälle maljakkoon, tai edes ottaa kuvia. Seuraavan yön pakkanen vei kukat mennessään.

Lauantain venyttelytunnin jälkeen tein kävelylenkin Tainan palstalle ja juttelin paikalla olevien viljelijöiden kanssa. Nyt minulla on kolmen palstanpitäjän lupa käydä hakemassa lehti- ja palmukaalia. Käytän niitä ruuanlaitossa patoihin, pastoihin, kastikkeisiin, munakkaisiin ja piirakoihin, loput menevät silputtuina pakastimeen talven varalle.

Viikonloppuna oli aurinkoinen sää ja teimme pihahommia. Hannu veti nurmikon vielä ruohonleikkurilla ja haravoimme suurimman osan lehdistä takapihan kompostiin. Puissa on vielä lehtiä, joten haravoitavaa riittää. Lähimetsän sienet jätin toistaiseksi rauhaan.

Kodissamme on koululaisia?

Pihahommien lisäksi Hannulle lankesi ruuanlaittovuoro ja hän teki paprikoita sieni-feta-jauhelihatäytteellä. Vihdoin ryhdyimme myös tekemään opettajan lähettämiä viron tehtäviä.

"Meillä on kylmä!"

Sään suhteen meillä oli hyvä tuuri Meri-Teijon viikollamme. Nyt ilma muuttui sateiseksi ja koleaksi. Hain lähimetsästä sienet piirakkaa varten. Lisäsin siihen lehti- ja palmukaalia, sipuleita, paprikaa, marjoja ja lopun fetan.

Ennen kuin koronarajoitukset taas sulkevat leffateatterit, kävimme katsomassa mainion korealaisen "Parasite"-elokuvan. Päiväleffan jälkeen ehdin vielä keräämään lehtikaalia ja sieniä pastaa varten.

Joulu on taas!

Sunnuntain metsälenkillä kävin keräämässä pussillisen sieniä ja vähän jäkälää, jonka laitoin terassin kanerva-ruukkuun. Pimeässä illassa pikkupojat kolkuttivat ovella, ei kerjäämässä karkkia, vaan myymässä partiolaisten joulukalenteria.

Leffalippu oli samalla tarjouskuponki Ravintola Tammiston lounaalle. Kävimme viikolla testaamassa buffetlounaan; punajuuri-vuohenjuustokeittoa, runsas salaattipöytä, bbq-possua, uunilohta ja kahvin kera sitruunainen jälkkäri. Taidetaan mennä toistekin!

Syksyn kirjoja:

Albert Camus "Rutto". Etukäteen ajattelin, että voi ei, taas näitä satavuottavanhoja teoksia valitaan lukupiiriin. Sain varattua itselleni tämän vuoden painoksen (suomennos Jukka Mannerkorpi) ja kirja olikin aiheestaan huolimatta varsin miellyttävä lukea. Teksti kuljetti mukavasti mukanaan ja tarina oli mielenkiintoinen, pakostakin tuli verrattua sitä tähän pandemia-aikaan. Vähän häiritsi naisten puuttuminen tarinasta tyystin, mutta ei kai tuohon aikaan naisia mainittu kuin äiteinä tai palvelijoina. Vaimotkin oli lähetetty rajan taakse parantoloihin pois ruton jaloista.

Lucia Berlin "Ilta paratiisissa". Berlinin kolmas ja viimeiseksi jäänyt hieno novellikokoelma. Elämänmakuisia, humoristisia (ja traagisiakin) tarinoita, joihin kirjailijan oma värikäs elämä on taatusti antanut aihetta.

Teijon kansallispuisto; Jeturkasti ja mökkiviikon viimeinen sienisaalis

Iltayöstä kuuntelimme hiirten rapinaa välikatossa. Torstaina oli syksyn ensimmäinen kylmä aamu. Lämmitin itseni Jeturkastin muinaispolulla. Käytyäni kivisellä muinaisrannalla käännyin metsään ja johan taas löytyi suppiksia. Olivat aika pieniä, ehkä niitä löytyy vielä jouluviikollakin, jos ei tule lunta. Jatkoin eteenpäin kohti Matildan keskustaa ja löysin vielä paremman paikan, tällä kerralla isoja suppiksia. Sen jälkeen harhauduin jollekin suoalueelle ja toinen vaelluskenkä hörppäsi vettä. Oli pakko nöyrtyä ja palata lähes Jeturkastiin saakka, ennen kuin löysin takaisin kuivalle polulle. No, tulihan taas käveltyä kahdeksan kilometriä.

Jeturkastin muinaisranta

Ruukin Krouvi

Mathildedalin Keskuspuiston pienoisgolf ja kahvila olivat auki näin aurinkoisena päivänä ja porukkaa oli jonossa golfradalle. Meillä oli treffit Ruukin Krouvin aurinkoiselle terassille, jossa oli niin lämmin, että oli riisuttava takki pois. Hannu oli tehnyt omalla tahollaan kävelylenkin ja jättänyt sienet metsään. Ehkä hän arvasi, että putsattavaa tulee ihan tarpeeksi minun sienistäkin. Ison saaliin kerättyäni palkitsin itseni Kaarnalaivan hienolla sieniveitsellä.

Päivän saalis...

...ja lopputulos.

Hannu putsasi kiltisti sienet. Osa meni sienipiirakkaan, osa pakastimeen ja loput jätin tuoreeksi viedäkseni ne huomenna tuliaisiksi. Illalla taas saunottiin.

Perjantaina oli aurinkoinen, kaunis päivä. Olisi ollut hienoa jäädä vielä mökille. Pakkasimme tavarat (mm. 18 pussia pakastettuja ja jonkun verran kuivattuja sieniä) ja siivosimme mökin seuraavia asukkaita varten. Ajoimme Lohjan kautta ja vein Kikille eilen poimittuja sieniä, oman osansa sai myös Matti B.