Helteinen heinäkuu

Oli mukava palata kotiin, varsinkin kun Hannu oli poissa ollessani siivonnut, pessyt ikkunat, hoitanut kukat ja leikannut nurmikon. Arja lähti sunnuntaina takaisin Jyväskylään. Ajoitus oli oikea, sillä maanantaina ainakin lähijunien vuoroja oli peruutettu ja muutenkin liikenne takkuili, kun valtionpäämiehet tapasivat Helsinki 2018:ssa. Helikopterit pörräsivät Vantaan yllä koko sunnuntai-illan ja maanantain.

Sää oli lähes tuskattuvan helteinen, minulla on onneksi ollut aikaa totutella siihen huhtikuun alusta alkaen. Kävelyvaihde jäi taas päälle ja kävin päivittäin lenkillä. Hetken katse harhailee etsien reittimerkkejä. Kävin ihailemassa puutarhapalstoilla kypsyvää satoa ja kukkaniittyjä ja testasin kuntoa täyttömäessä; hyvin meni ylämäki ilman rinkkaa selässäni. Kypsiä boysenmarjoja on turha etsiä, mutta alamäestä poimin suuria keltaisia vadelmia. 

Paljon muuta ei sitten jaksettukaan tehdä. Hannu pakersi K-pyöränsä kimpussa, minä aloitin viinimarjojen poimimisen. Naapurin pikkutytöt tulivat avuksi ja höpöttämään kanssani. Laitoin ensimmäisen herukkaliköörin tekeytymään. Aamuöisin on outoa, kun ei enää kuulu linnunlaulua.

Vaikka emme Saksassa kovin raskaita ruokia syöneetkään, näin helteellä tuntui hyvältä keventää hieman. Sunnuntaina nautimme vielä grilliruokaa, muuten valmistin sieni-pinaattimunakasta, uusia perunoita ja silliä tai salaatteja.

Keskiviikkona ajoin Lohjalle katsomaan äitiä ja ipanoita. Viremainion asukkaat olivat kaikki helteestä apaattisia ja jätin äidin iltapäiväkahvin jälkeen sänkyyn huilimaan. Halukkaasti hän joi mehua, vettä ja kahvia, kun niitä hänelle juotin. Illalla tyhjensin toisen punaherukkapuskan ja tein hyytelöä. Mutta hyytyikö se?

Heinäkuun kirjoja:

Chimamanda Ngozi Adichie "Huominen on liian kaukana". Olen lukenut Adichien kaksi aiemmin suomennettua romaania. Tämä novellikokoelma jatkoi hyvää tarinankerrontaa ja oli mielstäni aivan loistava.

Emmi Itäranta "Kudottujen kujien kaupunki". Jo esikoisteos "Teemestarin kirja" osoitti, että Itäranta on mainio tarinankertoja. Tämänkin kirjan tapahtumat sijoittuvat johonkin toiseen aikaan, toiseen paikkaan. Itäranta on hyvä keksimään nimiä esineille ja asioille, joita ei meidän omassa ajassamme edes ole. Hyvä aikuisten satu.