Söimme taas tukevan aamiaisen ja yhdeksältä jätimme Bernkastel-Kuesin taaksemme. Tälle päivälle on luvattu +27 astetta, puin päälleni shortsit ja topin. Arja varustautui pitkin vaattein suojautuakseen aurinkoihottumalta. Rinkka tuntui painavalta, kun jouduin pakkaamaan siihen kaikki vaatteet, lukemiset ja eväät.
Alkoi hikinen nousu auringonpaahteisten viiniviljelysten läpi. Ohitimme pienen juutalaisten hautausmaan, jonne on haudattu kolmisenkymmentä kaupungissa asunutta juutalaista, ennen kuin heidät kaikki häädettiin/tapettiin 1930-luvulla.
Nousua riitti pari kilometriä, alitimme junaradan ja sen jälkeen alkoi miellyttävä alamäki läpi kauniin metsän. Kolme pariskuntaa ja joukko kouluikäisiä lapsia (kesäleirillä?) tuli vastaan.
Laskeuduimme Traben-Trarbachiin, kävelimme keskustan läpi pysyen koko ajan samalla puolella Moselia ja etsimme polun alkupään.
Kun löysimme tutut reittimerkit, istuimme hetken huilille ihailemaan kaunista näkymää joen toiselle puolelle. Alkoi hillitön ylämäki. Seurasimme Moselsteigin (reitti T13) ja Mosel-caminon merkkejä aina vain ylöspäin jyrkkää metsäpolkua.
Olisi pitänyt täyttää vesipullot Traben-Trarbachista, loppumatkasta Arja antoi minulle vettä omasta pullostaan, kun hänellä oli sitä enemmän.
Tasamaalla löytyi jo penkkejä, joilla istuen saattoi ihastella alapuolella olevaa näkymää Moselille.
Saavuimme Starkenburgin kylään, jossa vanhempi rouva jutteli Arjan kanssa. Häneltä olisimme varmasti saaneet lisää vettä, jos olisimme kehdanneet pyytää. Rouva lohdutti, että loppumatka Enkirchiin on varjoisaa alamäkeä.
No ei ihan ollut. Jouduimme vielä puristamaan viimeiset voimat edelleen jatkuvissa nousuissa ja kivirapuissa. Kaiken lisäksi hukkasimme reittimerkit ja kävelimme muutamat ylimääräiset kurvit viininviljelijöiden teillä.
Hetken harkitsimme laskeutumista pyllymäkeä läpi jyrkän viinitarhan, mutta päätimme säästää jalkamme loppumatkalle. Jos loput kahdeksan vaelluspäivää ovat yhtä raskaita kuin tämä ensimmäinen, olemme taatusti timmissä kunnossa kotiin lähtiessä.
Vihdoin päädyimme Enkirchin keskustaan ja löysimme Hotel Loosen. Check-in olisi vasta kolmelta, kävimme viereisessä kaupassa ostamassa kylmiä juomia ja istuimme naapuritalon varjossa olevalle penkille kuluttamaan viimeisen tunnin. Pullopantti on 0,25€, joten pullot ja tölkit palautuvat takuuvarmasti kauppaan. Hetken kuluttua joku rouva tuli kysymään, olemmeko tulossa majoittumaan ja saimme avaimet tien toisella puolella olevaan Gästehaus Looseniin. Odotuksemme ylittyivät, sillä tässä huoneessa on parveke ja jääkaappi, joita hotellihuoneessa tuskin olisi. Kävimmekin heti suihkussa ja pesimme vaellusvaatteet, jotka kuivuivat hetkessä aurinkoiselle parvekkeelle ripustamassani narussa.
Viiden hoodeilla menimme alakerran Bier Kardeniin syömään hyvät ateriat. Sen jälkeen kävelimme vielä camping-alueen ohi joenrantaan katsomaan, löytyisikö sieltä uimapaikkaa. Ei löytynyt, ei ainakaan mitään merkittyä. Etsimme vielä huomisen vaelluksen aloituspaikan, niin ei tarvitse aamulla turhia harhailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti