Ediger-Eller - Ellenz-Poltersdorf

Lähdimme aamiaisen jälkeen "oikotietä" etsimään Moselsteigiä Ellenz-Poltersdorfiin. Noustuamme hetken matkaa rinnettä ylöspäin Arja kysyi yhdeltä viininviljelijältä, olemmeko oikealla tiellä. Tämän mielestä emme olleet (päättyvä tie) ja palasimme Edigeriin päin, nousimme toista rinnettä ylös viiniköynnösten välistä ja löysimme reittimerkit.

Taivas oli kirkastunut pilvettömäksi ja tunnin kuluttua olimme jo aivan hiessä. Onneksi reitti vei meidät varjoisaan metsään. Ohitimme "Roomalaiset haudat" (kasa kiviä), joten päivän historiapläjäyskin tuli suoritettua. Taiteesta saamme nauttia majapaikoissa, kun jokaisessa näyttää olevan jäljennöksiä Monetin, Van Goghin ym. tauluista. Sielunravintoakin saamme käymällä kirkoissa ja kappeleissa, nyt keskitymme ruumiin kulttuuriin ja kehonhuoltoon. Päädyimme takaisin rinteelle, josta Mosel näkyi alapuolellamme. Pidimme lyhyen eväspaussin ja lähdimme laskeutumaan Nehrenin pieneen kylään. Matkalla poimin kourallisen lähes kypsiä boysenmarjoja.

Peace!

Kävelimme Nehrenin läpi Senheimiin ja meidät ohitti kaksi suomalaista moottoripyörää. Yritimme löytää avoinna olevan kaupan/baarin/ravintolan, mutta camping-alueen jälkeen Senheim oli arkipäivästä huolimatta yhtä kuollut ja hiljainen kuin Moselin muutkin pikkukylät. Juomavesipisteistä on täällä turha haaveillakaan!

Nousimme kirkolle, sen takaa löytyivät Moselsteigin merkit ja alkoi taas hikinen ylämäki viinirinteille. Mosel virtasi koko ajan alapuolellamme.

Mutkan takana emme päässeetkään metsän suojaan, vaan reitti jatkui viiniviljelmien välissä pitkin paahteista hiekkatietä. Yllättäen tien vieressä oli bajamaja, jossa kävin huuhtaisemassa käteni. Matkalla oli useita kivestä tehtyjä kasvokuvia entisistä viininviljelijöistä ja asiaan kuuluvia mietelauseita/sananparsia. Pääsimme pyörittämään onnenpyörää ja punnitsemaan itsemme kivivaa'alla.

Ohitimme Briedernin yläpuolelta (se niistä kylmistä juomista) ja reitti jatkui pitkin aurinkoista tietä läpi viiniviljelmien.

Lopulta pääsimme metsän suojaan, mutta polku oli niin kapea ja jyrkkä, että siitä varoitettiin saksalaiseen tapaan: "Vain omalla vastuulla!"

Huimaavan kapea polku päättyi metsän reunaan, ohitimme vanhan juutalaisen hautausmaan ja päädyimme Burg Metternichiin. Maksoimme sisäänpääsymaksun (2,50€/hlö), nautimme kylmät virvokkeet ja kipusimme linnantorniin ihailemaan hulppeista näköaloista.

Laskeuduimme Belsteiniin, josta lähti lossi Ellenz-Poltersdorfiin. Löysimme Alte Weinstuben Steinfelder Hofin pienestä kylästä helposti ja majoituimme röyhelöisen romanttiseen huoneeseen. Pieni huone ilman parveketta, mutta alakerran oleskelutila ja pihan ulkoterassi ovat vieraiden käytössä.

Meillä ei ollut aavistustakaan joen tämän puolen palveluista ja emäntämme Monica hävisi näkyvistä, joten nopeiden suihkujen jälkeen kiiruhdimme lossille ja Moselin toiselle puolelle syömään Gue Quelle -ravintolan terassille.

Ehdimme vielä tehdä pienen kävelykierroksen kapeilla kujilla, jossa liikkeet jo sulkivat oviaan. Viimeinen lossi meidän puolellemme lähti jo 18.00. Yllättävän varhain Saksassa paikat sulkeutuvat ja kylät/kaupungit hiljenevät. Eivätkö nämä halua panostaa bisnekseen, vai joko rahaa on riittävästi?

Joen toiselle puolelle päästyämme meillä ei ollut mihinkään kiire ja kävelimmekin rantatietä eteenpäin. Sieltähän ne hotelliravintolat ja kahvilat löytyivät ja jäimme yhdelle terassille ilta-aurinkoon kahvittelemaan. Arjaa alkoi jo päivän patikointi väsyttää, olihan takana noin 17 km vaihtelevaa ja välillä rasittavaakin vaellusta. Minä jäin vielä pihalle vilvoittelemaan ja päivittämään blogia.