Arjalla oli jalkavaivoja ja hän päätti pitää lepopäivän. Yläpuolelle kohoavat rinteet houkuttelivat minua ja nousin viinirinnettä polkua pitkin kohti Zilleskapellea. Polun reunalla on 14 kivistä reliefiä Ristintiestä. Kappelilla istui vanhempi herra lehteä lukemassa. Hän olisi halunnut jutella kanssani, mutta yhteinen kieli puuttui.
Nousin vielä jyrkkää rinnettä ylös iltaisin valaistulle ristille. Sieltä pääsee kukkulan toista puolta loivempaa polkua takaisin kappelille.
Kävelin kylän läpi ja kävin katsomassa, joko polku Burg Treisille on käytössä. Ei ole. Huvikseni jatkoin Mosel-caminoa loivaa nousua pitkin metsätietä, joka muistutti eilistä kelttiläistä tietä. Ilmeisesti se olisi jatkunut johonkin seuraavaan kylään saakka, käännyin takaisin ja kävelin La Mulan terassille oluelle.
Terassi on motoristien suosiossa ja heillekin näytti olut näin helteellä maistuvan. Sunnuntaista johtuen pyöräilijöitä ja motoristeja oli liikkeellä entistäkin enemmän.
Arja lähti jokilaivaristeilylle Cochemiin, minä palasin kämpille ja pelästytin emäntämme, joka oli siivoamassa kylppäriä. Kävin suihkussa ja yritin huilia, mutta avoimesta ikkunasta kuului niin kova pörinä, että laskeuduin alakerran Oscar'siin caesarsalaatille.
Kävin vielä St. Johanneksen hiljaisessa kirkossa, ennen kuin menin kämpille pikkutorkuille. Arja ilmoitti tulostaan viestillä ja menimme yhdessä turkkilaisen Diclen terassille illalliselle. Aukiolla lapset vielä riehuivat, toivottavasti menevät pian nukkumaan. Suosittelin aikaista lähtöä, sillä heti alkumatkasta meillä on vastassa hikinen ylämäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti