Kobern-Gondorf - Koblenz

Noitareitti

Huoneemme ikkunat olivat radalle päin ja pitkin yötä kuuntelin raskaiden tavarajunien ajavan ohi. Yllättävän hyvin saimme kuitenkin nukuttua. Gästehaus Alte Kellerein huonehintaan ei kuulunut aamiaista, söimme hedelmiä ja Arjan jakaman kirsikkapiirakan tuoremehun kanssa. Toivorikkaina kävimme aukiolla katsomassa, jos joku kahvila olisi ollut avoinna. Hiljaista oli ja yöllä oli tainnut sataa, kun terassipöydät olivat märkiä. Ilma oli hiostavan lämmin ja riisuimme takit pois.

Alkoi taas hikinen nousu jyrkkää, kapeaa ja kaltevaa polkua pitkin. Seurasimme "noitareittiä", harmi että luuta jäi kotiin, se olisi saattanut helpottaa nousua. Arja olisi jo luovuttanut ja uhkasi kääntyä takaisin. Lohdutin, että tänään on viimeinen vaelluspäivä eikä meillä ole mihinkään kiire.

Ilma oli kostea ja taivas pilvinen, näköalapaikoilla ei paljon kuvia otettu. Pysähdyimme välillä vetämään henkeä ja juomaan vettä. Laen ylitettyämme alkoi loiva lasku pitkin metsäpolkua, joka alempana muuttui metsätieksi. Emme olleet aivan varmoja reitistä ja otin Mapsin käyttöön.

Laskeuduimme Winningeniin ja löysimme leipomokahvilan postista! Söimme hyvät aamiaissämpylät ja matka jatkui läpi kauniin kylän. Oli viimeinen mahdollisuus syödä boysenmarjoja suoraan puskista.

Ennen Gülsiä ohitimme laajan siirtolapuutarha-alueen, jonka tontit olivat synkkiä ja pimeitä, kun suuria, varjostavia puita ei ollut karsittu.

Ylitimme Moselin ratasiltaa pitkin (samanlainen vihreä "ketjusilta" kuin Budapestissa) ja oikaisimme näin yhden joenmutkan. Mapsin rohkaisemina kävelimme läpi Moselweisin lähiön ja päädyimme vihdoin Koblenzin keskustaan.

Kävelimme loputtomalta tuntuvan (tuli jo uskonpuute!) kauppakeskittymän läpi kävelykatua pitkin. Kun olimme varmoja suunnasta, istuimme terassille virvokkeille. 

Ylitimme Moselin uudelleen ja saavuimme Lützelbergin lähiöömme. Löysimme Apartmentcenter Koblenzin, jonka respa oli paikalla ja pääsimme majoittumaan mukavaan huoneistoomme. Alakerrassa on jopa sauna, mutta sille tuskin tulee tarvetta tällä helteellä.

Viimeiselle vaelluspäivälle kertyi matkaa noin 20 km. Päätimme pysyä loppupäivän kotikulmilla ja kävelimme Damaskus Restauranteen mainioille lammasaterioille. Talo tarjosi vielä arabialaiset kahvit. Kotiin kävelimme Lidlin kautta.