Alkumatka olikin silkkaa nousua, minun matkani piteni hieman sillä, että palasin noutamaan yhdelle penkille unohtuneen vesipulloni ja toisen kerran, kun Arja huomasi pudottaneensa aurinkolasinsa.
Bärensteigillä ei muita vaeltajia ollut, näimme vain kaksi naista yhdessä polkujen risteyskohdassa. Nämä jatkoivat radanvartta, kun meidän polkumme jatkui pellonreunaa. Sopiviin näköalapaikkoihin oli tuotu leveitä puupenkkejä, joilla huilatessamme seurasimme haukkojen syöksyjä sänkipeltoon.
Arja-ope tietää paljon asioista, hän kertoi kukista, kasveista ja linnuista. Metsäpolulta avautui hieno näköala kaupunkiin. Alas laskeuduttuamme kävimme pienellä hautausmaalla, jossa oli hautoja harvakseltaan.
Otimme linnaravintolan terassilla virvokkeet ja kapusimme vielä portaat näköalatasanteelle, ennen kuin lähdimme laskeutumaan suorinta, aurinkoista reittiä alas kaupunkiin.
Kämpillä suihkut ja siesta. Poissaollessamme siivooja oli käynyt vaihtamassa pyyhkeet ja pedannut sängyt uudelleen. Arja tutki kartasta huomista reittiä ja seuraavan majapaikan sijaintia.
Olimme aiemmin katsoneet keskusaukion laidalla sijaitsevan italialaisravintolan listan meille sopivaksi. Ravintolan avautumista (17.30) odotellessamme Arja vei korttinsa hienoon postilaatikkoon. Ravintolan terassi ei kuitenkaan ollut auki (maanantaisin?), joten jatkoimme matkaa.
Löysimme toisen italialaisravintolan, Da Marcon, jonka terassilla söimme hyvät kanasalaatit.
Teimme vielä iltakävelyn joen toiselle puolelle, josta ei löytynyt mitään mielenkiintoista. Palasimme vanhaan kaupunkiin ja istuimme yhden kahvilan terassille kahville ja omenastruudelille.
Ennen kämpille paluuta etsimme vielä huomisen vaelluksemme alkupään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti