 |
| Rannikkovaellus E9, Viro |
Viron reissu Hondalla oli taas niin mukava, että aloin heti kotiin päästyämme suunnitella paluuta Viroon. Minun oli valittava Metsävaelluksen E11 ja Rannikkovaelluksen E9 välillä. Molemmat reitit on merkitty läpi Latvian ja päätyvät Tallinnaan. Rannikkovaellusreitti voitti, koska toivon pääseväni uimaan. Vaelluksen aloitan Tallinnasta, kuljen siis "väärin päin" (minulle niin tuttua Espanjan ja Portugalin vaelluksilta). Tarkempi tutkiminen osoitti, että rannikolla ei pitkän päälle ole juurikaan palveluja, joten vaeltaja saa kantaa mukanaan teltan, makuupussin, ruuat, vedet ym. Siis ei minulle! Minä haluan sängyn, suihkun, kaupan ja kohvikin. Ja mahdollisimman kevyen rinkan. Joudun siis Laulasmaan jälkeen suuntaamaan kohti sisämaata ja vaeltamaan pitkän matkaa ajotien laitaa. Onhan siinä se hyvä puoli, että niitä kauppoja ja kohvikkeja löytyy helpommin. Ja jos tulee kovin sateista tai on jalkavaivoja, voin kulkea osan matkasta bussilla.
Virosta (sen enempää kuin Suomestakaan) ei löydy albergue-tyyppisiä yhteismajoituksia ja hostellitkin ovat harvassa. Espanjan ja Portugalin vaelluksiin voi lähteä pienellä budjetilla, kun majoitus maksaa 3-12 euroa/yö ja kolmen ruokalajin illallinenkin irtoaa kympillä. Saksan Mosel Caminon majoitukset olivat 2hh ja kustannukset jaoimme Arjan kanssa. Tallinnan majoituksessa olisin voinut valita dormin, mutta näin korona-aikaan päätin satsata privaattiin. Se onkin matkani yksi harvoista 1hh, muuten majoitun kahden hengen huoneisiin (tai 4h mökkiin).
Pitkästä aikaa kunnon reissumeininkiä! Saan hakea rinkan varastosta, pakata sen ja ottaa käyttöön reissuvihon (jätän läppärin kotiin ja matkablogin kirjoittaminen puhelimella on mielestäni turhan hidasta).
Talven ja kevään aikana minulla oli jalkavaivoja ja epäilen niiden johtuvan vaelluskengistä, jotka olen kaikesta päätellen kävellyt loppuun (vaikka eivät kovin vanhat olekaan). Alennushinnoista oli turha haaveilla, kun kävin ostamassa uudet Salomonit. Ehdin sisäänajaa niitä viikon verran, tuntuvat tukevilta ja kovapohjaisilta vanhoihin verrattuna. Toivottavasti jalkasäryt loppuvat niiden myötä.
Perjantaina kävin leikkauttamassa lyhyen reissutukan, vielä lyhyemmän kuin kuukausi sitten. Nyt meillä on Noelin kanssa samanlainen hiusmalli! Oli vielä hellekeli, toivottavasti ei kesän viimeinen. Grillasimme kasviksia ja Hannu teki hyvää dippiä paahdetuista paprikoista ja fetasta.
Emme ilmoittautuneet Helsingan Keskiaikapäivään, kun lauantaille luvattiin rankkasadetta. Hannu kävikin pihalla aamusuihkussa ukkosen jyristessä ja salamoiden leiskuessa taivaalla. Sateen lakatessa tein vain lyhyen herkistelylenkin.
 |
| Kolmen sipulin pizza? |
Hannu valmisti Napoli-pizzaa, minä pysyin pois keittiöstä ja pakkasin rinkan. Nocando; 8 kiloa, menet sitten yhden tai kuuden viikon vaellukselle. Samat kamat aina mukana (Hannu saa tuoda loput, kuten ennenkin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti