Tänäänkään ei ollut mihinkään kiire, bussi Tallinnaan lähtisi vasta 12.15. Söimme jääkaapin tyhjäksi, keitin pari ylimääräistä kananmunaa huomisaamuksi, loput jätin jääkaappiin. Siistin keittiön ja pakkasin rinkan. Tuntui oudolta istua bussissa samalla reitillä, jota vaelsin toiseen suuntaan pari päivää sitten. Vasta Ristissä reitti erkavoitui minun kulkemastani. Ajankuluksi aloin lukea Elena Ferranten kirjaa "Amalian rakkaus", jonka Hannu toi minulle tullessaan.
 |
| Peatus |
Tallinnassa meillä oli tunti aikaa, ennen kuin pääsisimme majoittumaan. Koska sää oli tuulinen, mutta kuiva, ehdotin, että kävelemme Kalamajaan. Hannu tarjosi oluet ja vein hänet tutustumaan Peatukseen.
Terassilla istuessamme huomasin Peatuksen vieressä olevan Margot-vaunun/kontin, joka tekee krepsien ja vohveleiden lisäksi kreikkalaista pikaruokaa. Menimme syömään hyvät girospitat lounaaksi.
 |
| Apartment Kotzebue 8 |
Kävelimme majapaikkaamme Kotzebue-kadulle. Saimme kodikkaan kaksion, mutta luvattua terassia ei pihalla ollut. Tai olihan siellä laudoista koottu alusta ilman kalusteita. Suihkun jälkeen Hannu kävi kaupassa. Valutin kahvin ilman keitintä tai pressopannua. Otimme omppuviiniä aperitiiviksi ja kävelimme lähistöllä olevaan Lumi-aasialaisravintolaan (nyk. Goa Restoran).
 |
| Restaurant Lumi |
Olimme ainoat asiakkaat. Sääli, sillä ruoka oli todella hyvää. Tilaamani viinilasillinen tosin meni vaihtoon, liekö ollut pilalla vai jotain omatekoista? Hymytön tarjoilija sitä kummasteli, mutta toi uuden lasillisen. Tamariinimustekalat, ankkafileet hyvässä soosissa, kasviskatkarapukanariisi ja valkosipuliöljynaanleipä meinasivat viedä kielen mennessään. Suuri suositus!
Ei jaksettu enää lähteä mihinkään, taivas oli seljennyt, mutta ilta oli jo viileä. Palasimme kodikkaaseen majapaikkaamme kirjoittelemaan ja lukemaan. Sytytin taas tuikut ja ledivalot, ilta pimeni ulkona. Oli hiljaista.
Fotografiska ja hieronta
Viimeinen reissupäivä oli minulle lomapäivä. Ulkona satoi vettä, terassit ja kesävaatteet voi unohtaa. Kävelimme aamupäivällä Fotografiskaan, siellä on piakkoin päättymässä yksi hinkumani näyttely. Hannu lähti mukaan, kun ei muutakaan ohjelmaa ollut. Vietimme Fotografiskassa suunnilleen saman verran aikaa kuin kylpylässä; viihdykettä sielulle ja keholle!
Ellen von Unwerthin näyttely "Devotion! 30 Years of Photographing Women" oli tosi hieno! Sen jälkeen katsoimme DeStudio-kollektiivin näyttelyn "Melu". Inhorealistinen kokoelma ei juurikaan minua innostanut, paitsi "Riigipirukas - Political Plums" -teos, jossa puulusikoiden päissä oli kansankokousedustajien kuvat.
Onneksi katsomatta oli vielä ruotsalaisen Helene Schmitzin upea valokuvanäyttely "Thinking Like a Mountain" ja sain mieleni rauhoitettua.
Kuvaaja otti kantaa teollisuuden, esim. kaivostoiminnan vaikutuksesta ympäröivään luontoon. Metsäkuvia katsellessani mietin, että jos unelmani Hiidenmaan mökistä joskus toteutuu, alan kuvaamaan saaren hienoja mäntymetsiä eri vuodenaikoina.
Hannu lähti takaisin Kalamajaan, minä ostin Balti Jaam Turgilta kilon virolaisia punaviinimarjoja, ei heilläkään ole kuivan kesän jäljiltä mustaherukkaa. Sienet haen itse metsästä (kantarellit 18,50€/kilo).
Kävelin keskustaan ja ostin kirjakaupasta muutaman kortin merkkeineen. Suuntasin kulkuni Central Ilusalonkiin puolentoista tunnin kokovartalohierontaan. Antauduin Tatjanan taitaviin käsiin, kun olin ensin näyttänyt varpaankynteni, että näihin ei saa koskea. Harva hieroja käy kiinni pakaralihaksiin, kun jätän kalsarit jalkaan, mutta Tatjana tietää, että kaikki säryt jaloissa ja selässä johtuvat useimmiten kireistä pakaralihaksista. Sain hieronnan myös varpailleni, mutta hieroja osasi varoa kynsiäni. Viimeisillä minuuteilla taisin torkahtaa, Tatjana antoi minun kuorsata rauhassa sen aikaa, kun hän siisti huoneen. Ei voisi juuri paremmin viettää sadepäivää kuin käymällä taidenäyttelyssä ja hierojalla!
Kotimatkalla hain Rimistä iltanapsut ja pikkukuoharin aamuksi huomisen hääpäivän kunniaksi. Vähän harmitti, etten varannut vielä yhtä Tallinnan yötä, toisaalta kiva mennä jo kotiinkin.
 |
| Pulcinella |
Kävin suihkussa ja koska sää oli mitä oli, kellariravintola kelpasi oikein hyvin. Kävelimme Raatihuoneentorin laidalla olevaan tuttuun Pulcinellaan. Onneksi emme ryhtyneet pizzalinjalle, tilasimme Vitello tonnatoa (sitä ei saa kotona, ei ainakaan vielä), mustekalasalaatin ja antipastilajitelman. Hyvää oli ja aivan riittävästi! Palasimme hiljaiseen kotiimme kahvinkeittoon ja (minä) kirjoittamaan kortteja ja blogia, jossa olen edelleen pari päivää myöhässä.
Varpaani pari viikkoa vaelluksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti