Tallinna

Hannu heitti minut aamulla satamaan. Sunnuntaina tiet olivat lähes autiot, terminaalissakaan ei ollut paljon ihmisiä. Eckerön check'in-automaatit eivät toimineet, oli jonotettava virkailijalle. Kuulutukset kehottivat käyttämään maskia, venäläiset siitä viisveisasivat. Laivalla oli hyvin tilaa ja pääsin istumaan mukavaan nojatuoliin ikkunapaikalle. Aloittelin pokkarin lukemista, ehkä pääsen siitä eroon jossain vaiheessa (rinkan paino oli aamupunnituksessa 8,8 kg). Aallokko keinutti laivaa, henkilökunta jakoi oksennuspusseja ja myymälä oli autio, kun poikkesin parfymeriaan. Pienen kuohuviinin juotuani minuakin keinutti mukavasti. 

Tallinnassa oli kaunis, mutta tuulinen sää. Satamassa ei ollut minkäänlaisia koronatarkistuksia, vaikka niillä oli uhkailtu kiristyneiden rajoitusten myötä. En vielä päässyt majoittumaan Fat Margaret's -hotelliin, jätin rinkkani säilytykseen ja lähdin kävelemään vanhaan kaupunkiin.

 Tallinna vanalinna päevad

Tallinnassa vietettiin Vana Linna -päiviä, sunnuntaina kaupungissa oli eri paikoilla musiikkia, nukketeatteria ja muuta ohjelmaa lapsille, myyntikojuja ja mm. vinyylimarkkinat. Kävelin Toompean yli, ajattelin syödä Pööbelin hyvän kanasalaatin, mutta sattumalta osuin Harju Oru Kohvikiin. Olen aina kuvitellut, että kaunis rakennus on hotelli tai jonkun viskaalin edustuskoti. Vielä mitä! Edullinen ja eloisa, paikallisten perheiden suosima ravintola, josta saa hyvää kotiruokaa. Talon takana on pieni terassi. En kehdannut kysyä, kuuluuko hintaan kahvi, kun tyttö veloitti minulta buffetlounaasta vain 4,50€. Olikohan se soppalounaan tai lasten hinta?

Harju Oru Kohvik

Telliskivi

 

Syötyäni kävelin Hirveparkin läpi Telliskiveen. Alkoi sataa ja suojauduin vanhan junavaunun katetulle terassille. Peatus kahvila/ravintolasta löytyy tummaa olutta. Sateen lakattua kävin Selverissä ostamassa aamiaistarpeita.

 

Kalamaja

 

Majoituin 1h-huoneeseeni (3 kerros, ikkuna sisäpihalle) ja kävin suihkussa. Kaupan päälle sain uima-altaan, kun suihkun viemäri ei vedä kunnolla. Oikeasti kellarista löytyy myös sauna ja allas, mutta taitavat jäädä minulta testaamatta. Siistissä huoneessa ei mukavuuksia juurikaan ole, onneksi otin oman mukin mukaan ja pyytämällä sain respasta yhden pikkupyyhkeen jaloille. Vein ostokseni jääkaappiin, keittiöstä ei löydy kahvinkeitintä tai pressopannua. En muistanutkaan, että taisimme viimeksi käyttää maksullista kahviautomaattia. Turhaanko kannan rinkassa kahvinpuruja ja kahvikermaa? No en todellakaan, pitää vain improvisoida!

 

Sabin audiobaar

EKKM - Nykytaiteen museo

Yritin nukkua päikkärit, mutta ulkona paistoi aurinko ja kahvihammasta kolotti. Kävelin vaihteeksi vanhan kalatorin suuntaan, siellä on uusia ravintoloita ja kahviloita. Jäin Sabin audiobaarin tuuliselle terassille kahvittelemaan ja päivittämään reissupäiväkirjaa. Sympaattinen paikka! Tummat pilvet alkoivat uhkaavasti peittää taivasta, kävelin mutkan kautta takaisin hotelliin ja osuin sattumalta EKKM - Nykytaiteen museoon, joka oli ToDo-listallani. Onneksi, sillä se on maanantaisin suljettu. Piha on tosi kutsuva ja museossa toimii myös kahvila-ravintola. Alueella aiemmin sijainneet vanhat kivirakennukset (autotallit?), joiden seiniin oli maalattu hienoja muraaleja, on purettu ja paikalla on nyt parkkipaikka. Ukkonen jyrisi kun palasin hotelliin, söin Hannun tekemät pizzapalat illalliseksi sateen ropistessa ikkunaan. Huomasin ikkunasta, että sateenkaari päätyy suoraan Korsten-ravintolaan, jossa olemme kerran käyneet. Päivän saldo; 7,5 km kaupunkikävelyä ja kolme (minulle) uutta kahvila/ravintolaa. Kuuntelin Chris Cornellia, tutkaillen samalla karttoja ja sääennusteita. Heinäkuun Viron reissulla hikoilimme helteessä, nyt taidan kastua päivittäin. Pahimmalta näyttää tiistai, jolloin aloitan vaellukseni. Ja loppumatkalle luvataan koleaa keliä, kun Hannu liittyy seuraani. Pitäisikö pyytää tuomaan paksumpia vaatteita? Seuraavan majapaikkani lähettyvillä näyttää olevan vain pari kallista ravintolaa, kauppoja en löytänyt lainkaan. Taidankin syödä lounaan jo matkalla, jos sopiva kohvik sattuu kohdalle.

Kalamaja - Patarei - Noblessneri - Karjamaja -Kopli - Kalamaja (12 km)

 

Yksin kävellessään löytää aina uusia, jänniä paikkoja. Lähdin etsimään Rannikkovaellusreitin alkupäätä ja kävelin rantaa seuraten Kopliin saakka, mutta en löytänyt ensimmäistäkään E9-merkkiä, vaikka välillä kuljin takaperin tai vilkuilin olkani yli.

 

Uutta ja vanhaa rakennustyyliä

Patarei

Kävelin ensin Patarein vankilamuseon ohi, pitääkin muistaa laittaa Marelle viesti, että olen Tallinnassa. Jatkoin Lennusadaman ja Noblessnerin läpi. Rantaan on rakennettu mustia "igluja" vuokrattaviksi, monilla on oma terassi, josta pääsee uimaan. 

Noblessneri

Kalaranna vaihtui Tööstusetiehen ja kuljin läpi Karjamaan (rannan puolelta). Se voisi joskus toimia mukavana paikkana majoittua, varsinkin jos olisi fillarit mukana. Poikkesin Kopli Kalmistuparkiin ja luulin olevani hautausmaalla, mutta kauniissa puistossa onkin lasten leikkipaikkoja. Ilmeisesti se on ollut aiemmin hautausmaa, koska sinne on rakennettu Kopli Kalmistupargi Memoriaaltähis - vesiallas, jonka pohjalla on ihmisfiguureja.

Saavuin Kopliin niin aikaisin, että Kopli Köök ei ollut vielä avoinna. Kävin kuitenkin katsomassa Marati 5:n, jossa sijaitsee Põhjala Tehas. Mahtava vanha tehdasalue! Siellä on ollut joskus kumiteollisuutta, nyt pihalle on pystytetty kevyitä "lasiakvaarioita" terasseiksi, alueella on laatikkoviljelyä, pieniä pajoja ja innovaatioyrityksiä. Kävelin teollisuusalueen läpi johtavan tien loppuun, sitä pitkin ei päässytkään Koplin "keskustaan". Lähdin seuraamaan junakiskoja, jotka johtivat metsään. Tyhjistä viinapulloista päätellen alanmiehet viettävät siellä aikaansa. Ratasillan vieressä on polku ylös Koplitielle, mutta se oli niin jyrkkä ja sateesta liukas, etten lähtenyt edes yrittämään.

Põhjala Tehas

 

Kävelin  Maratia pitkin Koplille ja ratikkapäättärille. Sen kohdalla on Derevyashka Retro-Baar, josta saa tummaa olutta (toisin kuin vinon talon Sirbi Kohvikissa). Nilkka oli alkanut uudelleen vihoitella, paussi teki sillekin hyvää. Pelkäänpä, että siinä on jonkinasteinen marssimurtuma, eikä tämä mukulakivillä tai asvalttiteillä kävely ainakaan paranna asiaa.

Kävelin takaisin Kopli Köökkiin ja suoraan sen kauniille terassille. Hetken kuluttua sain seuraa David Bowien näköisestä nuorestamiehestä, hiekkalaatikon laidalla istui pari äitiä pikkulasten seurassa syömässä salaattiannoksiaan.

 

Kopli Köök

Kun kävin maksamassa laskuni, huomasin vasta silloin, kuinka viehättävä ravintola on myös sisältä. Luultavasti olisi voinut tilata edullisen päivän lounaan, mutta minä olin jo etukäteen valinnut itselleni maissikanaa punaviinirisotolla. Mustajuuri oli niin hyvää, että sitä pitää kokeilla kotonakin.

 

Kopli Köök

Põhjala Tehas viettää 3.9. Maailma rahvaste köök -iltatoria (liput ennakkoon netistä).

 

 

Takaisin Kalamajaan kävelin suorinta tietä, ratikkaradan viertä. Varuiksi hain Selveristä juustoa ja aamujogurtin, jos en viitsi enää illalla rasittaa jalkojani. Vasta kotimatkalla muistin, että minun piti käydä katsomassa Fotografiskan näyttelyt. Taitaa sekin jäädä reissun loppupäähän. 

 

Kilometrejä kertyi 12 ja tuli nähtyä uusia, mielenkiintoisia paikkoja. Kämpillä kävin suihkussa, ulkona ripotteli vettä ja menin päikkäreille. Kävin valuttamassa itselleni kahvin, join sen 2-kerroksen parvekkeella. Vasta siellä huomasi, kuinka kova Põhja pstn liikenteen meteli on, varsinkin iltaruuhkan aikaan. Siitähän me saimme kärsiä, kun viimeksi majoituimme kadun puolelle ja helteessä oli pakko nukkua ikkunat auki. Söin iltapalan ja seurasin samalla iltauutisia ja uusintaa Kustavista. Hienoa, kun Areena näkyy Virossa! Ulkona sade yltyi.