Haabersti - Vääna 18 km

Odottelin aamulla sängyssä lepäillen, että naapurit hoitivat aamutoimensa kylppärissä ja keittiössä. Ennuste lupaili sadetta puoliltapäivin alkaen ja lähdin taas liikkeelle yhdeksältä. Helistin respan kelloa, mutta isäntäväki taisi vielä nukkua. Onneksi kävin jo eilen toteamassa kävelyreitin päättyvän suljettuun porttiin, niin en turhaan lähtenyt yrittämään siihen suuntaan. 

Kävelin pikkuteitä pitkin niin pitkälle, että pääsin ylittämään Tirskeojan pienen sillan kautta. Oli mukava kulkea vehreällä asuinalueella, jossa oli metsää, kauniita pihoja, perinteiseen tapaan rakennettuja taloja ja funkistaloja. Alueelle myös rakennetaan parhaillaan paljon uusia taloja. Harmikseni tämä oli tämän päivän ainoa kaunis kävelypätkä.

Ruoholahti?

Poikkesin välillä maantieltä rantaan toivoen löytäväni jonkun rantapolun. Luccaranna on asuinalue, jossa on sekä omakoti- että kerrostaloja. Mukavan näköinen paikka, mutta kaikki tiet ja polut veivät vain rantaan ja takaisin, eivätkä jatkuneet rannan suuntaisesti.

 

Käänsin veistä haavassa ja nousin rantatieltä katsomaan, minkä näköinen Restoran Lucca on. Tien toisella puolella on suuri Prisma. 

 

Jatkoin maantietä myötäilevää kevyenliikenteenväylää Tabasaluun, jossa oli kauppa, ehkä kahvilakin, mutta oli liian aikaista minun tarpeilleni ja jatkoin matkaa pysähtymättä. Vähänkö harmitti jälkikäteen! Tabasalu oli ennakkosuunnitelmassani ensimmäinen pysähdyspaikka Tallinnan jälkeen. Kun aloin etsiä majoituksia, kaikki edulliset oli jo viety.

Rannamõisa kirkon kohdalla käännyin Liikva-Rannamõisa -tielle, joka jatkui asvaltoituna ja luotisuorana lähes perille saakka. Välillä poikkesin pellonreunaan puskapissalle ja söin viimeisen omenan.

 

 

Osan matkaa oli kävelytietä, osan jouduin kävelemään ajotien laitaa. Välillä tihuutti vettä, otin lippalakin käyttöön ja peitin rinkan sadesuojalla. Kolmen euron sadeviitta on vielä testaamatta (jätin vahvemman ja painavamman kotiin), nyt oli muutenkin hiki. Matkan varrelle ei osunut ainuttakaan kauppaa tai kahvilaa, mutta nouhätä! Booking.comin kuvien mukaan majapaikassani on kauppa, baari ja maksullinen aamiainen. Väänassakin vietetään Viron uudelleenitsenäistymisen 30-vuotisjuhlia, ihmettelen vain, missä ne pidetään, kun täällä ei ole edes ravintoloita.

 

Feyena Külalistemaja

Olin tunnin etuajassa, kun saavuin Feyena Külalistemajaan, mutta pääsin heti majoittumaan. Ei siellä mitään poodia ole, baarista puhumattakaan! Ei ole ollut enää vuosiin! Lähin kauppa on kuuden kilometrin päässä, kertoi minut sisään päästänyt poika. Hänen kaverinsa/kolleegansa olivat lähteneet hakemaan ruokaa ja poika soitti heille kysyen samalla minulta, mitä haluan. Luulin heidän olevan kaupassa ja tilasin tummaa olutta, leipää ja purkin seljankaa, olihan käytössäni hyvä keittiö. Sain siistin, tilavan 2h-huoneen omalla kylppärillä. Kattoikkunan ansiosta tuntuu, että valot ovat jatkuvasti päällä.

 

Pojat olivatkin hakeneet itselleen lämpimät ruoka-annokset. Minulle tuotiin Tumea, kaksi soppaa ja pari palaa tummaa leipää. Poika ei halunnut veloittaa rahaa ruuista! Annoin poikien syödä rauhassa ja menin suihkuun. Keittiö on supersiisti ja viihtyisä, juuri muita yhteisiä tiloja ei olekaan. Kävin syömässä hyvin maustetun keiton. Lopulta tulikin ihan mukava vaelluspäivä, vaikka tiet olivatkin suoria ja kovia, eikä aurinko juurikaan näyttäytynyt. Jalat ovat pysyneet hyvässä kunnossa näin lyhyillä päivämatkoilla, vaikka asvalttia olenkin kävellyt. Eilen tuntunut kireys reisissä ja lonkissa hävisi sekin liikkumalla. 

 

Yritin nukkua päikkärit, mutta kattoikkuna oli niin kirkas, että torkuin vain hetken. Voisiko joku sammuttaa valot! Keitin talon kahvit ja söin jonkun pöydälle jättämän suklaa-piimäleivonnaisen. Respa oli näköjään vaihtunut, ei auttanut mennä enää tyrkyttämään rahoja ruuistani.

Sain pyykit pestyä ja kuivatettua lämpimän pyyhetelineen päällä. Illalla lämmitin itselleni toisen keiton ja istuin keittiössä päivittämässä blogia musiikkia ja Samuli Putron jutustelua kuunnellen.