Sevillan pojan herätys oli jo ennen meitä, nousin jalkeille samaan aikaan hänen kanssaan ja raotin dormimme pimennysverhoja. Tein meille keittiössä aamiaisen valmiiksi, ennen kuin kävin aamupesulla, pakkasin rinkkani ja puin matkavaatteet päälle. Parilla vaihdolla päädyimme metrolla lentoasemalle, jossa oli aikaa tehdä tuliaisostokset. Lento sujui mukavasti e-kirjaa lukien, koneessa oli hyvin tilaa ja seurakseni sain hiljaisen espanjalaisen (?) pojan. Olimme tehneet eri varauksen, joten Hannu istui taaempana, myös tilavasti jonkun neidin kanssa.
Ei satanut, ei ollut kylmä, kun ulkoistimme itsemme junasta ja kävelimme kotiin. Ei lunta (kuten lähtiessäni vielä oli)! Niin vihreää! Ei koivujen kukintaa! Kieloja! Kerrankin ajoitus osui nappiin. Kotona odotti leikkaamaton, voikukkien peittämä pihanurmi ja siitepölyn peittämä terassi. Latasin ensimmäisen pesukoneellisen pyykkejä ja lähdin kauppaan. Tyhjän jääkaapin täyttäminen tulee niin kalliiksi! Suihkun jälkeen avasin Hannun jo valmiiksi jäähdyttämän skumpan ja tein meille sardellipastaa. Ihanaa kokata omassa keittiössä!
Voi, joko seikkailu loppui, tuumasin hetken hieman pettyneenä, kun heräsin yöllä ja vihdoin tajusin olevani kotona.
Perjantaina sää lämpeni, aurinko paistoi ja heräsin aikaisin tekemään aamiaista. Ruisleipää, kylmäsavulohta, kananmunia, kasviksia, näitä olin kaivannut kuusi viikkoa! Keräsin pihalta kielokimppuja maljakoihin ja ihailin oman omenapuuni kukkanuppuja. Nyt pitää hankkia terassin ja pihan ruukkuihin kukkia, jotta pörriäiset löytävät perille.
Aloitin fillarikauden polkaisemalle Tikkurilaan vaihtamaan Aino-mummun kelloon uuden hihnan. Seuraavaksi voin tuplata matkan, jotta peffa tottuu pyöräilyyn. Avasimme puutarha- ja grillikauden; Hannu ajoi nurmikon ja kantoi puutarhakalusteet pihalle. Grillasimme maissia, grillipaprikoita ja bbq-broileria.
Lauantaina oli tarkoitus päräyttää Hanami-juhlaan Roihuvuoreen Hondalla, mutta sepä ei käynnistynytkään! Lähdimme kaupoille ostamaan uutta akkua, pihakukkia ja viikonlopun ruokia. Siinä kului pari tuntia ja päätimme jättää Roihuvuoren väliin. Hannu jäi huoltamaan Hondaa, minä tein metsälenkin. Ihanan vehreää! Pihalla grillasimme maissia, pekoniparsaa, hoisinkaalia, grillipaprikoita ja chorizomakkaroita. Aperitiiviksi 43-likööriä appelsiinituoremehulla ja vichyllä. It's crazy, it's party!
Otin Hondan liikenteeseen sunnuntaina. Päräytimme Lohjalle, pienet pojat olivat taas kovasti kasvaneet pituutta/korkeutta. Kotimatkalla poikkesimme Maija-Liisalle, joka oli juuri palannut siskonsa synttäreiltä. Hyvä että käytiin, viikon kuluttua hän katoaa taas kesäksi Kreikkaan toiseen kotiinsa. Soili ja Pasi eivät olleet kotosalla, olivat tainneet karata kruisailemaan avoautollaan, kuten kaikki reippaat eläkeläiset tekevät.
Saimme tänään suru-uutisen; yksi kylän vanhimmista ja ystävämme (jo toinen) Matti, oli nukkunut pois huhtikuun loppupuolella. Monet vuodet saimme poimia omenat heidän pihaltaan, ennen kuin tontti puolitettiin ja omenapuut kaadettiin. Hänen hulvatonta, karua huumoriaan tulee isosti ikävä. "Prkl! Nyt on Matti tosi huonona."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti