Kahvin juotuani menin bussiasemalle odottamaan 11.30 bussia, mutta se lähti Sevillaan, kuten arvelinkin. Kävelin lähiravintolaan, siellä alkaisi ruokatarjoilu vasta kahdelta. Ei kun takaisin Carlosiin ja tapaksille! Terassille alkoi kertyä vaeltajia pitämään paussia ennen seuraavaa kohdetta. Yhden jälkeen palasin bussiasemalle. 13.30 bussi Salamancaan saapui 13.50 ja se oli täynnä! Sen perässä tuli toinen bussi, joka oli lähes tyhjä ja pääsin kyytiin. Saavuin Salamancaan vähän kolmen jälkeen ja lähdin kävelemään kohti Albergue Casa La Caleraa. Oli pakko pysähtyä yhden baarin terassille päästäkseni vessaan. Olut 4,70€! Salamancan terassihinnat, nyt pitää unohtaa pikkukylien 1,5 euron oluet ja viinilasilliset.
Pelkäsin jääväni ilman yösijaa alberguesta, kun saavuin sinne vasta neljän hoodeilla. Nou hätä! Edelläni oli vain ranskatar ja yskivä hollantilaispari. Valitsin toisen dormin kuin he, sain alapedin huoneesta, jossa yksi espanjalaisnainen oli jo päikkäreillä. Perässäni tuli pitkä Kristof Saksasta, hänkin sai vielä alapedin. Suihkun vesi oli jääkylmää, onneksi tänään ei tarvinnut pestä hiuksia. Pesukonetta ei ollut käytössä, mutta vanhanaikainen konelinko kuivasi nyrkkipyykkini melko kuivaksi. Rinkat piti jättää pussitettuina alakerran kaappeihin. Kyllähän se vähän auttaa, mutta jos dormeihin viedyissä vaatteissa tai makuupusseissa on bedbugseja, niin siirtyväthän ne huoneisiin.
Lähdin kävelemään vanhastaan tuttuun kaupunkiin, mutta minulta menivät Plaza Mayorit sekaisin. Olin koko ajan Madridissa. Missä ihmeessä olemme syöneet Salamancassa? Luultavasti olemme eläneet tapaksilla, koska muistin ainoastaan viime kevään hotellimme läheisen ravintolan. Löysin sen markkina-aukion, josta vuosi sitten ostin paperista käsintehdyt korvakorut. Nytkin sinne oli levittäytynyt käsityöläisiä eri maakunnista myymään tuotteitaan. Plaza Mayorilla puolestaan oli kirjamarkkinat ja lavalla esiintyivät orkesterit.
Ilona pääsi tänään Lohjalla ripille, ilmeisesti täälläkin vietetään konfirmaatiopäivää, sillä alberguen viereisessä kauniissa puistossa (jossa kävimme viime vuonna) kuvattiin prinsessamekkoisia pikkumorsiamia. Koko kaupunki oli yhtä hulabaloota! Polttariporukoita, naisia kauniissa mekoissaan käsissään kukkapuskat ja miehiä puvuissaan.
 |
| Brooklyn & Co |
Teki mieli pastaa, mutta trattoriat avautuivat vasta kahdeksan jälkeen. Aivan Plaza Mayorin ulkopuolella on Brooklyn & Co, jonka terassille jäin aperitiiville odottamaan keittiön aukeamista puoli kahdeksalta. Aperolista ei ole täällä kukaan kuullutkaan, sitä saan ilmeisesti odottaa Madridiin asti. Tilasin lohikulhon kuskusilla, todella raikas ja hyvä annos. Pelkäsin jo myöhästyväni alberguen aukiolosta, mutta ovi menikin kiinni vasta kymmeneltä.
 |
| Albergue Casa La Calera |
Nukuin yhdestätoista seitsemään lähes yhtäsoittoa. Alakerrassa laulettiin jo syntymäpäivälaulua yskivälle hollantilaismiehelle. Istuin hetkeksi heidän seuraansa, pakkasin rinkkani ja jätin sen alberguen säilytykseen. Kahdeksan jälkeen kaikki poistuivat, jotta vapaaehtoiset pääsivät aloittamaan siivouksen. Ihanat Cindy (Kanadan kiinalaisia) ja Alicia! Vain Kristof palasi Madridin kautta kotiin, me muut jäimme vielä Salamancaan.
 |
| SantaGloria |
 |
| Men from Viana do Castelo |
Lähdin etsimään sopivaa aamiaispaikkaa. Oli ihanaa kävellä sunnuntain hiljentämillä kaduilla ja kujilla, jotka paikallinen L&T oli jo ehtinyt puhdistaa. Plaza Mayorin ylihintaiset terassit eivät kiinnostaneet - hollantilaispari istui jo yhden kahvilan terassilla - vaan palasin hieman takaisinpäin ja jäin leipomokahvila SantaGlorian terassille kahville ja Ibericokinkulla täytetylle siemensämpylälle. Vitriini oli täynnä ihanan näköisiä pullia! Kahville saapui myös nuoria, jotka vaatetuksesta päätellen olivat juhlineet koko yön ja vasta menossa kotiin nukkumaan. Jatkaakseen juhlia taas illalla.
Dormikaverinani ollut espanjalaisnainen näkyi halaavan minulle entuudestaan tuttua hollantilaisnaista ja menin tervehtimään. Jose (kummallisia nimiä hollantilaisilla naisilla; Joyce onkin Jose ja Leni on Lenny) kertoi, että eilen hän ei nähnyt yhtäkään tuttua, tänään heitä tulee vastaan yhtenään. Niin minuakin; kahvit juotuani huomasin läheisessä pöydässä istuvan ne kaksi pitkää miestä, jotka kävelivät edelläni Camino Naturalia (ja oletin heidän olevan hollantilaisia). He ovatkin Portugalista! Kertoivat olevansa Euroopan Urheilukaupungiksi 2023 valitusta Viana do Castelosta, jonne minäkin Camino Portuguésilla vaelsin. Toinen miehistä sitoi ranteeseeni kaupungin sinivalkoisen nauhan. Enköhän minä nyt ole Viana do Castelon kunniakaupunkilainen!? Toisella oli vatsavaivoja syötyään aiemmin kalaa, olin kuullut kahden hollantilaisen sairastuneen syötyään myös kalaruokia.
 |
| Paavi tupakkatauolla? |
Katedraali avautui 11.00 ja kävin pyytämässä viimeisen leiman vaelluspassiini. Kysyin, paljonko sisäänpääsymaksu on pyhiinvaeltajille (Porton, Coimbran, Burgosin, Zamoran ja monen muunkin kaupungin katedraaleihin pääsee vaelluspassilla ilmaiseksi tai parilla eurolla). Yhdeksän euroa! Otin pari kattokuvaa, sipaisin kaulassani ketjussa roikkuvaa äidin rippiristiä ja poistuin paikalta.
 |
| Albergue Revolutum Hostel |
Puolenpäivän hoodeilla kävin alberguessa hakemassa rinkkani. Carlos oli juuri kirjautumassa sisään, muut kokkaavat herrasmiehet vielä tulossa tai jossain kaupungilla. En ihan ymmärtänyt, hän puhuu vain espanjaa tai saksaa. Jätin rinkkani Albergue Revolutum Hostelin säilytykseen ja lähdin lounaalle. Respa antoi summittaiset ohjeet, mistä se pahuksen sammakko saattaisi löytyä. Tosin sanoi sen olevan jo niin kulunut, ettei sitä välttämättä sammakoksi tunnista. Tai näin ainakin ymmärsin. Jäin kävelykadun varrelle Meson El Churrascon terassille himoitsemalleni pastalle (haaleaa ja kuivaa, mutta katkaravut olivat hyviä). Kirjouttauduin hosteliin ja pääsin dormiin, jossa oli jo luxemburgilainen pyöräilevä Alexandra. Perässäni tuli pitkähiuksinen mies, jonka varusteista päättelin motoristiksi. Saksalainen Dennis kertoi ajavansa Suzukilla ja viettävänsä Espanjassa 4-6 kuukautta. Meillä oli käytössä pieni parveke, siirsin sinne kenkäni ja pikkupyykkini, muut tekivät saman esimerkkiäni noudattaen. Oveemme koputettiin ja Doris huikkasi, olenko paikalla. Olin suositellut hänelle tätä paikkaa ja hän varasi viereisen privaattihuoneen. Sovimme tapaavamme myöhemmin. Suihkun ja huilin jälkeen lähdin vielä nauttimaan alkuillan auringonpaisteesta. Muistin, etten ollut jättänyt edelliseen albergueen mitään maksua (donativo) ja kävelin vielä kerran katedraalin taakse. Enkä vieläkään löytänyt sitä sammakkoa!
 |
| Käärijä-faneja? |
Olin jo pitkään haikaillut Aperol spritzeriä ja nyt sain sen oman hostelini baarista (jopa alennuksella, jos olisin muistanut käyttää saamani kupongin). Laitoin Dorikselle viestin, että istun terassilla (Espanjan) äitienpäivän drinkillä ja hän liittyi hetken kuluttua seuraani, kuten myös jossain läheisessä hotellissa asuva yskivä hollantilaispariskunta. Nämä olivat tammikuussa viettäneet 50v-hääpäiväänsä. Kerroin Dorikselle, että miehellä on synttäri ja tämä lauloi kauniisti onnittelulaulun.
 |
| Albergue Revolutum Hostel |
 |
| Brooklyn & Co |
Doris lähti illalliselle, lontoolainen Rob etsimään auki olevaa kauppaa. Jäin nauttimaan Aperoliani hollantilaisten kanssa, ennen kuin minäkin lähdin vielä syömään jotain. Muistin väärin, että Brooklyn & Co:n listalla olisi ollut burritoja. Tilasin kanaburgerin, jonka hyvä sämpylä muistutti kovasti helsinkiläisen Mama's Pita Barin hampurilaissämpylää.
Palasin kämpille Plaza Mayorin läpi kävellen, aukiolla bändi soitti jazzia. Olimme saaneet dormin yhteen yläpetiin uuden asukkaan. Huone oli tunkkainen ja kysyin, sopiiko että avaan parvekkeen oven. Ei sopinut ja yritin sitten nukkua ilmastoinnin huristessa koko yön. Dennis saapui terassikierrokseltaan ja kehui jouluisia ledivalojani. Sanoin, että minun jälkeeni kaikki vaeltajat pakkaavat seuraavan kerran ledivalot mukaan.
 |
| Rock! |
Tarkistin Booking.comin varauksesta, että hintaan sisältyy aamiainen. Laskeuduin raput kellarin aamiaishuoneeseen, jossa Doris olikin jo kahvittelemassa, Rob tuli hetken kuluttua istumaan pöytäämme ja he alkoivat yhdessä pohtia seuraavien kohteiden majoituksia. Yläpedin portugalilainen motoristipoika istui yksinään, kävin juttelemassa hänen kanssaan pyöristä ja matkoista. Syötyäni menin pakkaamaan tavarani. Alexandra oli samoissa puuhissa ja samalla juttelimme. Tyttö oli polkenut Luxemburgista Espanjaan Via de la Platalle, jatkaa sitä Santiagoon, sieltä Pyreneitten yli Ranskaan ja E1:stä kotiin. No huh! Tosin hän mainitsi, että saattaa vielä jatkaa E1:stä Skandinaviaan. Dennis oli herännyt aamiaiselle, jätimme kumpikin käyttämättä jääneet juomalipukkeet hänen sängylleen. Luulin jo hukanneeni toisen korvatulpan ja rinkassa hakaneulalla kiinni olleen Ukraina-rusetin, mutta löysin molemmat. Ei siis kirjattavia tappioita vieläkään! Vein avaimeni respaan, vastaan kävellyt Dennis nappasi minut karhunhalaukseen.
Olin hyvissä ajoin rautatieasemalla, kävin tsekkaamassa lähtölaiturin ja jäin tien toisella puolella olevan kahvilan terassille kuluttamaan aikaa. Muistin edelliskerrasta, että viini oli huonoa ja tilasin tintoveranon. Tässäkin paikassa siihen lorautettiin vermuttia mausteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti