Oli niin hiljaista, ettemme meinanneet millään nukahtaa. Doris lähti aikaisin, hän aikoo tänään kävellä pidemmälle kuin minä. Olin kuitenkin jo hereillä ja kehotin häntä pitämään huolta sydämestään (Margotin lisäksi toinen, joka kulkee täällä lääkearsenaali rinkassaan). Söin jogurttini ja lähdin normisti 7.30 kun aamu jo valkeni. Eilen löytämäni hiekkatie yhtyi pian caminoreittiin. Ilma oli taas ihana, puoli tuntia käveltyäni oli riisuttava pitkähihainen pois. Kannoin molemmissa käsissä vesipulloja.
Reitti oli todella viehättävä! Lehmälaitumia ja pieniä metsiköitä, jotka antoivat varjoa polulle. Ei paljon mäkiä eikä paljon kiviä. Välillä jokunen lehmä seisoi polulla, mutta ne väistivät puhumalla (tai pelästymällä). Pidin muutaman lyhyen juomapaussin, yhdellä tarkistin Maps.meestä, joko matkaa on jäljellä alle viisi kilometriä. Vielä mitä, se oli kasvanut kuudesta yli yhdeksään. Olin jossain kohtaa valinnut väärän reitin ja olin matkalla kohti Cáparran roomalaista kaupunkia. Siitä lähtien tiekin muuttui kiviseksi ja jalkapohjaa alkoi särkeä. Olisi ehkä kannattanut kääntyä takaisin ja etsiä oikea reitti.
 |
| Albergue Turistico San Blas |
17 km muuttui 25:si, lopulta päädyin Oliva de Plasenciaan ja sen hienoon albergueen. Muuta tässä tuppukylässä ei juuri olekaan. Keittiössä hääräsi kaksi katalaanimiestä, toinen ohjasi minut yläkertaan, jonka toisessa makuuhuoneessa oli yksi sänky pedattuna, olinhan varannut sen Booking.comin kautta (23€). Oma kylppäri ja pieni parveke, jonne viritin pyykkinarun. Olin suihkussa, kun emäntämme huhuili minua. Sain leiman vaelluspassiini ja kävin pikkuruisessa kaupassa. Lounaaksi riitti gazpacho, juustoa, kinkkua ja keksejä. Syötyäni menin nukkumaan, huone pysyi yllättävän viileänä tällä helteellä.
Maps.me kertoi, että täällä on baari, mutta se oli kiinni. Hain jääkaapista kylmän oluen ja menin ulos istumaan. Hiljattain on ollut joku fiesta, kaikki kylän naiset on pistetty virkkaamaan ja käsitöillä on koristeltu aukiot, puut, penkit ja ikkunat. Kun palasin kämpille, katalaanit olivat lähdössä ulos. Ehkä baari aukeaisi seitsemältä? Kun olin syömässä illallistani (toisinto lounaasta), joku mies huhuili saluunanovien takaa ja kysyi huonetta. Kerroin, että emäntä lähti juuri iltakävelylle miehensä kanssa. Ehkä sinne baariin? Mies soitti Angelalle ja sai ohjeet majoittua yläkertaan, onneksi sen toiseen huoneeseen. Ei mikään vaeltaja tai pyöräilijä, vaan keikkatyöläinen, joka kantoi ylös ison sähköllä toimivan kylmälaukun.
Aamulla on taas uudet ongelmat edessä. Aion lähteä Salamancaan, mutta bussi lähtee jostain kauempaa. Ja taksi ottaa tietenkin vain käteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti