"Anna mä meen tekee leimoja (vaellus)passiin..." Bess
Kaikki on jo kerrottu.
Suunnittelin vaeltavani 500 km kolmessa viikossa (plus 2-3 lisäpäivää), mutta Espanjan vallannut hillitön helle ja pitkät päivämatkat ilman palveluja pakottivat lyhentämään päivämatkoja (jos se vain oli mahdollista) ja turvautumaan välillä bussikyytiin. Sen olin toki luvannutkin itselleni. Helle ja rinkan paino aiheuttivat jalkoihini rakkoja jo ensimmäisinä päivinä, mitä ei ole ennen tapahtunut. Jos minä tai kukaan meistä vaeltajista olisi arvannut tämän hellejakson, olisin jättänyt lämpimät vaatteet ja sadeviitan kotiin. Tai fiksuna ihmisenä lähettänyt ne Sevillasta Salamancaan, olinhan varannut sieltä etukäteen viimeisen yön majoituksen. No minä sentään selvisin, kuulin (ainakin) yhden vaeltajan kuolleen näihin helteisiin.
Tälläkin vaelluksella parasta oli kansainvälisten ihmisten kohtaaminen. Ja yksin vaeltaminen. Paitsi että olin ajatellut miettiväni tulevaisuutta hiljaa itsekseni, mutta Via de la Plata ei anna siihen mahdollisuutta, on se sen verran fyysisesti raskasta, jokapäiväistä suorittamista. Osasin olla itselleni armollinen ja lopetin vaeltamisen ennen rankkoja nousuja ja siirryin loppumatkan bussilla Salamancaan, koska halusin viettää tuossa kauniissa kaupungissa kaksi viimeistä yötä ennen treffejä Hannun kanssa. Siellä osasinkin pysähtyä, nauttia kahviloissa istumisesta, haahuilusta ja antaa aikaa itselleni.
Yhteinen loma Ávilassa, Segoviassa, Toledossa ja Madridissa oli hieno! Hannulla oli patoutunut puheripuli, joten blogini päivittäminen ja lukeminen jäi kahviloihin karkaamiseen tai kotiin. Kuitenkin opimme nauttimaan yhteisistä lepohetkistä terasseilla, päikkäreistä ja myös toisistamme erkavoitumisesta, kun minä halusin lähteä yksikseni haahuilemaan. 💝
Pakkauslistani oli sama kuin ennenkin, mutta nyt kaikki pitkähihaiset ja -lahkeiset (ja sadeviitta) olivat tällä reissulla täysin turhia. Olisin säästänyt itseni kahdelta ylimääräiseltä kilolta, jos olisin jättänyt ne kotiin. Kristallipallo käyttöön ensi keväänä!
Pyrin elämässäni saattamaan asiat loppuun - siksi minua tulee ikuisesti harmittamaan, etten kunnolla oppinut ajamaan moottoripyörää. Mutta en ehkä sittenkään vaella Camino Via de la Plataa loppuun (Santiagoon), vaan vaihdan sen ensi keväänä johonkin lyhyempään, vaihtelevampaan caminoon. Tai ainakin sellaiseen, jossa voin vaeltaa lyhyempiä, valinnanvaraisia päivämatkoja.
"Ellei ihminen marssi samaa tahtia tovereidensa kanssa, se ehkä johtuu siitä, että hän kuulee jonkun toisen rummun äänen. Antakaamme hänen astella kuulemansa musiikin mukaan, vaikka sen tahti olisi millainen ja kuuluisi kaukaakin." Henri David Thoreau (suom. Antti Immonen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti