Vuoden parasta aikaa

Lupaus kesästä, kukkivat omena- ja kirsikkapuut, kielot, lemmikit ja syreenien nuput. Ihan parasta aikaa. Kaikki on vielä vaaleanvihreää. Niin myös siitepöly, joka levittäytyy aivan joka paikkaan. Pajun kukinta tukkii sieraimet ja silmät, kun olen lenkillä. Aloittelen fillarilenkkejä varovasti, että peffa kestää koko kesän ajelut.

Tiistaina luin kirjaa ulkona auringossa ja liotin samalla rakkulaisia jalkojani kuumassa vedessä. Grillasimme vain bbq-broileria salaatin jatkoksi.

Illalla aloin suunnitella kahta Viron reissua; Hondalla maan ympäri (päätimme unohtaa Latvian) ja RMK:n vaellusreitti Hiidenmaalla. Allakka alkaa kesän osalta jo täyttyä. Mietimme saaristoreittiä (Turku, Nauvo ja päiväretki Seilin saarelle) Ahvenanmaalle, mutta majoituksineen muutaman päivän reissu tulisi meille liian kalliiksi ja vaihdoimme sen lennossa mökkiviikkoon Mathildedalissa.

Keskiviikko oli viikon lämpimin päivä. Tein fillarilenkin Nikinmäkeen ja heitin talviturkin Kuusijärveen. Vesi oli ihanan virkistävää, kylmiltäni vedin 220 vetoa (kyllä tuntui alleissa, etten ole pariin kuukauteen käynyt jumpassa). Ensi viikolla voisin korkata Keravanjoen. Tein varauksia Viron reissulle, sieltä sentään vielä löytyy kohtuuhintaisia majoituksia. Naapurin Grete jopa kutsui meidät majoittumaan vanhempiensa luokse, jos se osuu reitille.

Tina Turner 1939-2023 R.I.P.

Long Hua

Hannun silmälasit koteloineen oli varastettu pyörälaukusta, kun hän kävi Nikinmäessä ostamassa vesipullon kaupasta (aina sattuu ja tapahtuu, kun minä olen reissussa!) ja lähdin Tikkurilaan makutuomariksi uusien lasien hankintaan. Kun kerran Tikkurilassa oltiin ja minun on tehnyt jo pitkään mieli sushia, kävimme lounaalla Long Huassa.

Pupujussit piilossa?

Perjantaina sää oli jo viileämpi, tein kävelylenkin Tikkurilaan. Hain vihkisormukseni vuosihuollosta ja vein säästöpossun sisällön Nordean talletus-automaattiin. On kyllä tehty niin hankalaksi (kun ei ole henkilökuntaa paikalla!) että taidan laittaa jatkossa kolikot hillopurkkiin. Hannu kävi sillä aikaa näöntarkastuksessa ja tilasi eilen valitsemamme rillit. Tein kuhaa limoncella-sienikastikkeessa, kyllä oli hyvää! Illalla varasin majoituksia omalle Hiidenmaan patikkareissulleni. 

Loppukevään kirjoja:

Susan Abulhawa "Sininen välissä taivaan ja veden". Tarina palestiinalaisten elämästä ja olosuhteista Gazassa, israelilaisten sotilaiden tappavien luotien ja hallituksen määräysvallan alla. Tarina palestiinalaisperheestä, suvusta ja selviytymisestä kuolemanuhan alla. Isoäiti turvautuu džinneihin, isotätikin näkee ja keskustelee näkymättömien kanssa, oppii jopa lukemaan ja kirjoittamaan kuvittelemansa "Khaledin" avulla. Myöhemmin sukuun syntyy poika, joka edesmenneen tätinsä pyynnöstä nimetään Khalediksi. Pieni poika alkaa hiljalleen "kadota sineen", omaan maailmaansa, džinnien ja kuolleiden sukulaistensa seuraan. Ennen kuolemaansa hän ehtii vielä tavata Amerikkaan äitinsä mukana pienenä tyttönä muuttaneen Nurin, joka palaa Gazaan ja onnistuu kokoamaan suvun ja sen tarinat yhteen.

Leena Pulkkinen "Neiti Steinin keittäjätär". Hurmaava tarina 1920-luvun Paraisilta ja 1930-luvun Pariisista. Paraislaiset siskokset joutuvat jo varsin nuorina kartanolle töihin. Palkanmaksupäivinä heidän äitinsä käy omimassa rahat itselleen. Myöhemmin toinen tytöistä päätyy Pariisiin amerikkalaisen naisparin keittäjättäreksi. Maailmansodan ja Hitlerin uhka leijuu heidän yläpuolellaan, mutta amerikkalaiset uskovat olevansa Ranskassa turvassa, vaikka ovatkin juutalaisia. Parkkinen kirjoittaa samalla lämpimällä huumorilla kuin Katja Kallio romaanissaan "Yön kantaja", joka kertoo Seilin saarelle joutuneista naisista. Sekin tarina liikkui Pariisissa ja Paraisten seudulla.

Nina Gerorge "Pieni kirjapuoti Pariisissa". Ihanan kesäinen (rakkaus)romaani, sopii tähän vuodenaikaan. Kepeä, arvattavissa oleva juoni, laski hieman loppua kohden. Sujuvasti kirjoitettu, luettava, sopivasti huumoria. Ajatus lähtemisestä proomulla jokiajelulle viehätti suuresti. Parasta olivat Provencen maisemat, tuoksut, ruoka ja viinit.

Hanna Apajalahti "Vantaanjoki - tutkimusmatkailijan opas" (2022). Minulla oli niin monta lainakirjaa, että tiesin, etten millään ehdi niitä kaikkia lukea ennen eräpäivää. Tämä varaamani kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta luontopolkuineen, fillarireitteineen ja karttoineen, että kävin suosiolla ostamassa sen itselleni, vaikka olenkin vannonut, etten osta enää kirjoja. Tietokirjat saavat poikkeusluvan.