Oliva de Plasencia - Jarilla 15 km

Volodymyr Zelenskyi in Helsinki today. Slava Ukraini! 🇫🇮🇺🇦🌻💞

Puolenyön jälkeen joku mies koputti oveani ja sanoi, että hänellä on peti varattuna tässä huoneessa. Kehoitin kokeilemaan vastapäistä ovea, jonka takana on jo yksi mies. Ei uskonut minua, vaan ravasi raput moneen kertaan ja taisi käydä herättämässä Angelan, joka asuu vastapäisessä talossa. Tämä puolestaan ei tainnut muistaa, että minä asun oikeanpuoleisessa huoneessa, vaikka oli itse huhuillut minua, kun olin tullessa suihkussa. Heräsin taas ennen kellon soittoa, kävin keittiössä kevyellä aamiaisella ja kerroin katalaani-Antoniolle yöllisestä häiriöstä. Google-kääntäjän avulla tämä tiesi kertoa, että kolme työmiestä on varannut yösijan alberguesta.

Suunnittelin meneväni tänään bussilla Salamancaan ja jatkaa sieltä kävellen Zamoraan (ihana kaupunki!), mutta meni taas niin vaikeaksi, että päätin jatkaa vaellusta kohti Salamancaa niin kauan, kuin aikani riittää. Maps.me ohjasi kohti Jarillaa ensin pitkin pikitietä, sitten motarin yli kohti kukkuloita. Olin taas jossain luonnonpuistossa ja reitti jatkui miellyttävää - välillä kivistä ja mäkistä - luontopolkua pitkin. Aivan kuin olisin kävellyt Tatra-vuorten kauniilla niityillä! Olin pois Camino-reitiltä ja ilman suuntaviittoja, joten oli käveltävä aikalailla koko ajan puhelin kädessä.

Via de la Plata

Viimeiset kilometrit Jarillaan kävelin pitkin vanhaa radanpohjaa, Camino Naturalia. Miespyöräilijä pysähtyi kysymään vointiani ja kertoi olevansa USA:sta. Onko tämä camino? "Sort of", vastasin, eräänlainen sivuraide Caminolle.

 

Hostal Astuaris

Poistuin radanpohjalta ja kävelin Hostal Astuarisiin. Kaikki 1h-huoneet oli varattu, maksoin 2h-huoneesta 40€; oma kylppäri, leveä sänky lakanoineen ja tuplapyyhkeet. Alakerrassa on hyväksi kehuttu ravintola. Eipä tässä pysähdyspaikassa mitään muuta olekaan. Sikäli hyvä, ettei ole muuta tekemistä kuin istua terassilla koivet oikosenaan, syödä suolattuja auringonkukansiemeniä tintoveranon kera ja tuijottaa vastapäistä tuulen heiluttamaa puuta. Ainoa huono puoli on, että tuuli tuo rekkaparkin nostattaman hiekan tuulen mukana suoraan terassille. Saisin huoneeni yhdeltä, sitä odotellessa istuin ulos oluelle ja sain seuraa lierihattuisesta pariskunnasta, joka oli tullut (näkö)tutuksi jo parista edellisestä paikasta. Nämäkin osoittautuivat hollantilaisiksi. Dui dui!

Hostal Astuaris

Ripustin hikiset vaatteeni henkareihin kaappiin, jonka ovet jätin auki. Tuulee niin kovin, että ilma kyllä liikkuu. Kävin suihkussa ja pesin alusvaatteeni ja sukat. Ripustin ne ensin henkareihin valumaan, sen jälkeen avoimen ikkunan eteen roikkumaan. Tuuli hoitaa loput. Söin ravintolassa menu del dían; salaatti, pihvit, puoli litraa talon punkkua ja pieni kahvi 13€. Poistuessani maksoin majoituksen ja päivän laskuni yhteensä 57€. Nukuin päikkärit, joita vain tuulen ryskimä huoneeni ovi hieman häiritsi.

Kävin vielä brandykahvilla hiekkaisella terassilla ja suunnittelin seuraavia päiviä. Aion laskeutua lomamoodiin ja kävellä lyhyet päivämatkat, ennen kuin otan bussikyydin (jos mahdollista) Salamancaan. Ihanaa, minulla oli koko ilta aikaa lukea e-kirjaa omassa huoneessani!

Myöhemmin illalla, kun olin jo sammuttanut valot, tuuli tyyntyi ja hetken satoi vettä.