Kuorsaavat italialaiset pitivät minua hereillä lähes koko yön. Tänäkään aamuna minulla ei ollut mihinkään kiire, mutta muiden herättyä kuudelta en saanut enää unta. Viivyttelin lähtöä melkein kahdeksaan saakka ja pakkasin mukaan jonkun suihkuun unohtuneen nestesaippuapullon, joka oli melkein samanlainen, jonka itse unohdin muutama päivä sitten suihkukaappiin. Antaa vahingon kiertää!
Pääsin takaisin keltaisten nuolten caminoreitille. Harmi vain, että ne ohjasivat minut päällystetylle autotielle. Vasta kylästä poistuttuani tuli mieleen, että minulla olisi ollut hyvin aikaa käydä kahvilla vaikka siinä eilisessä churresceriassa. Yksi mies paimensi tienvarressa lehmälaumaansa laitumelta toiselta. Kun pysähdyin katsomaan (vieläkin harmittaa, etten ottanut kuvaa), hän kysyi "te gusta?" No tykkään, todellakin! Puolimatkassa pysähdyin aamiaiselle camping-alueen kahvilaan. Tarjoilija toi minulle laskun heti ja kertoi laittavansa ovet lukkoon. No, ehkä minulla ei ollutkaan tarvetta käydä vessassa.
Vasta pari viimeistä kilometriä sain kävellä pois ajotien reunasta. Metsäreitti johti suoraan Baños de Montemayoriin ja löysin tienviittojen opastamana Albergue Turisticon. Respa sanoi jotain sinne päin, ettei ole vuoteita vapaana, mutta tarkoittikin, ettei ole mitään naisten dormia, vaan saan petini huoneesta, josta kolme miestä on jo varannut paikan. Eihän se minua haittaa, varsinkaan, kun sain valita sängyn, jossa voin olla piilossa muilta. Taas hyvää tuuriani (kunhan eivät kuorsaa)! Maksu vain käteisellä, 15€ sisältää aamiaisen.
 |
| Bar Carlos |
Lähdin kävelemään kauniin pikkukylän kujille. Nyt ollaan niin korkealla (700 mpy), että ilmakin tuntuu siedettävältä. Tullessa puhalsi vastatuuli pohjoisesta, eipä tarvinnut paljon hikoilla. Jäin Bar Carlosin terassille istumaan. Suosittu paikka varsinkin paikallisten keskuudessa, enkä yhtään ihmettele, niin hyvän näköinen oli tapasvitriini. Terassille saapui myös tuhti tanskalaismies, jonka tapasin eilen. Neuvoin hänelle tien albergueen. Hetken kuluttua hän palasi ja kertoi paikan olevan täynnä. Itsekseni sitä ihmettelin, sillä yksi peti dormissani oli jäänyt vapaaksi. Seuraavaan kylään on vain 3,2 kilometriä, eiköhän sieltä löydy miehelle yösija.
 |
| Albergue Turistico |
 |
| Albergue Turistico |
 |
| Albergue Turistico |
Palasin albergueen suihkuun ja pyykkäämään. Kaikesta päätellen olen ainoa nainen, joten sain naistenhuoneen kokonaan omaan käyttööni. Pesin siellä pyykitkin tulikuumalla vedellä. Alberguella on tosi kaunis puutarha, jossa on pyykkinarut, istuinryhmiä, kukkia, hedelmäpuita, perunapelto ja mansikkamaa. Rakennuksessa itsessään on museo, joka esittelee Via de la Platan historiaa.
 |
| Hotel Alegria |
Tuli mieleen, että kaikki paikat sulkeutuvat siestan ajaksi ja lähdin syömään jotain. Bar Carlos oli jo kiinni, menin Hotel Alegrian ravintolaan. En halunnut menu del díaa (15€), tilasin vain salaatin ja kanaa. No, sitä saa mitä tilaa; kanankoipi ja muutama salaatinlehti. Kävin linja-autoasemalla, joka oli yllättäen auki, mutta ilmeisesti vain siksi, että paikalliset pultsarit pääsivät vessaan. Ei lipunmyyntiä, ei aikatauluja. Palasin kämpille ja yritin torkkua, mutta lähdin hetken kuluttua istumaan puutarhaan ja laskin kävelemäni kilometrit Mapsin avulla. Málagassa 23 km, Sevillassa 30, Via de la Platalla 372. Harmiteltavan vähän jäi uupumaan Salamancasta, kun aika loppuu armottomasti kesken. Seuraavat päivät olisivat olleet todella pitkiä (22 + 30 + 28 + 24 km) ja todella mäkisiä, jopa yli 1.150 mpy.
 |
| Bar Carlos |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti