Talvi tuli!

Muutaman järkyttävän tuulisen pakkaspäivän jälkeen saimme lunta tänne Vantaalle ja Helsinkiin. Maailma muuttui heti kauniimmaksi, hiljaisemmaksi ja pakkasesta huolimatta sää tuntui leppoisalta. Hirvittää katsella, kun teinitytöt edelleen kulkevat ulkona tennareissaan nilkat paljaina. Rautatieasemalla näin Novitan Naisten Pankki -langasta tehdyt villasukat, samanlaiset minäkin sain joululahjaksi.

Torstaina menin työkavereitten kanssa töiden jälkeen Riviera-elokuvateatteriin katsomaan Solsidanin. Ennen leffaa ja sen aikanakin saimme nauttia salaateista ja juomista mukavissa nojatuoleissa istuen.

https://www.rivierakallio.fi/

 
Hannun sairausloman aikana omakotiasuminen tuntuu raskaalta, kun kodin sisä- ja ulkotyöt jäävät minun vastuulleni ja vapaa-ajalleni. Onneksi ehdin myös joogatunneille ja ulos nauttimaan talvisäästä. Viikonloppuna eksyin parin tunnin lenkillä Sipoon puolelle ja löysin uusia, mukavia reittejä. Kotimatkalla poimin pajunoksia värikkäiden tulppaanien joukkoon.

Pidin maanantaina vapaapäivän, kävin lenkillä ja tein lumityöt. Iltapäivällä kuskasin Hannun terveyskeskuksen kautta Peijakseen hakasten poistoon. Samalla reissulla kävimme syömässä Koivukylän uudessa nepalilaisravintola Indrenissä.

Viikonloppuna kävin katsomassa äitiä ja ipanoita. Illalla kokeilimme tortilloja Mifusuikale + paputäytteellä, nam! Innostuimme tekemään matkavarauksia; maaliskuussa perinteinen Tallinnan Romantica-paketti ja kesäkuulle lennot Krakovaan. Tähän päädyimme katsottuamme Varsovan lentojen hintoja. Norskin suorat meno-paluulennot Krakovaan maksoivat vain 70€/töö, joten tulee edullisemmaksi ostaa juna/bussiliput paikan päällä, mikäli saamme kutsun Varsovaan. Jos Moselin reissu Arjan kanssa toteutuu, saan ruksattua kolme kohdetta tämän vuoden matkahaavelistasta. 
https://illusiafinland.blogspot.fi/2017/12/matkahaaveet-vuodelle-2018.html
 

Perjantaina kalaa, lauantaina kasvisruokaa ja sunnuntaina vaihteeksi lihaa. Hyvin harvoin teen mitään possusta, mutta nyt kokeilin marinoitua porsaanfilettä uunikasvisten, salvian, sienien ja ilmakuivatun kinkun kera.

Arja sai lääkäriltään huojentavia uutisia ja varasimme heinäkuulle Finskin suorat lennot Frankfurtiin. Nyt alamme suunnitella Moselin vaellusreittejä ja etsiä sopivia majoituksia.

Tammikuun (työpaikan lukupiirin) kirja: Margaret Atwood "Nimeltään Grace". Todellakin kuukauden kirja; 650 sivua! Minä, kuten muutkin, jouduin jonottamaan kirjaa kirjastosta, sillä Atwood on nyt suosiossa vanhoillakin kirjoillaan johtuen elokuvista/tv-sarjoista. Vähän turhan tuhti kirja junalukemiseksi. Pienesti tositapahtumiin pohjautuva tarina vei kyllä mennessään ja kirja oli sujuvaa luettavaa. Ennen lukupiirin kokoontumista en ihan ehtinyt kirjaa loppuun asti lukea, keskusteluissa tuli juonipaljastuksia, mutta se ei estä minua lukemasta hyvää kirjaa loppuun. Saatan tarttua Atwoodiin toistekin.

Uusi vuosi 2018!

Keravanjoki 31.12.2017

Vietimme vuodenvaihteen rauhallisesti, kahdestaan kotona. Hannulla ei ole varaa saada mitään tautitartuntoja ennen leikkausta. Tammikuu tulee kulumaan taas sutjakkaasti töissä käyden. Harmittaa, etten ehdi lainkaan Noelia hoitamaan. Sen sijaan saan hoitaa Hannua hänen kotiuduttuaan Peijaksesta. Hänen toivomuksesta tein perunalaatikkoa ja kalkkunaa.

Ajatukset suuntautuvat kevääseen ja tuleviin reissuihin. Suunnitelmissani on Caminon käveleminen Leónista Santiagoon ja sen jälkeen yhteisen loman viettäminen Portugalissa. Löysin edullisen (75€) TAP:n paluulennon, jonka molemmat ostimme. Toukokuu näyttää olevan suosittua loma-aikaa, joten varasimme majoituksia Portugalista. Vasta myöhemmin huomasin, että olemme Lissabonissa Euroviisujen aikaan! Ihme, että yleensä löysimme noinkin edulliset lennot ja majoituksen (105€/3 vrk). Nyt odottelen Norskin tarjouslentoa Madridiin. Sitten alla olevan matkahaavelistan ensimmäinen kohta alkaakin olla lähellä toteutumista.

Loppiainen tuli ja meni. Ei tarvinnut kantaa kuusta ulos, kun ei meillä ollut edes havuja sisällä. Ensi jouluna voisimme harkita kuusen pystyttämistä terassille, jos tässä mökissä vielä asutaan. Tontut ja muut koristeet saivat poistua vinttikomeroon odottamaan seuraavaa adventtia. Maanantaina pidin vapaapäivän ja kuskasin Hannun Peijakseen lonkkaleikkaukseen. En arvannut lähteä mihinkään kotoa, kun odottelin puhelinsoittoa sairaalasta. Ajankuluksi suunnittelin reitin ja laskin budjetin kevään reissulle, tein myös kartan mahdolliseen Moselin vaellukseen. Illalla en jaksanut enää odottaa, kävelin Peijakseen ja ehdin nähdä Hannun ennen vierailuajan päättymistä. Olihan tuo ihan tolkuissaan.

No niin! Tämän vuoden ensimmäinen matka(suunnitelma) alkaa olla paketissa! Norwegian jatkoi vuodenvaihteen tarjouksia huhtikuulle ja varasin menolennon Madridiin.

Matkahaaveet vuodelle 2018

Hannun tämänhetkisistä liikunnallisista ongelmista johtuen meillä on pitkästä aikaa tilanne, ettei yhtään matkaa tai lentoa ole varattuna. Toki suunnitelmia on pieni pää täynnä ja ainahan on lupa haaveilla! Olen tällä hetkellä pätkätöissä ja luvannut olla apuna tarpeen tullen huhtikuuhun saakka. Silloin toivottavasti pääsen jatkamaan Camino de Santiago de Compostelaa Leónista Santiagoon saakka. Vaelluksen jälkeen voisimme viettää yhteistä lomaa Portugalin puolella, pitkästä aikaa.

Tarkoitus on viettää kesä kotisuomessa, silti toiveissa on palata Saksaan patikoimaan Moselin jokilaaksoja. Toivottavasti vaelluskaverini Arja voi lähteä mukaani.

Treis-Karden

Hannun tuttava kutsui meidät luokseen Varsovaan. Kaupunki ei ensikäynnillä oikein auennut meille, mutta paikallisoppaan johdolla siitä tulisi mielenkiintoinen reissu. Siihen voisi sujuvasti yhdistää Krakovan. Tosin siinä kohtaa minua himottaisi lähteä taas Zakopaneen ja Tatralle patikoimaan.

Krakova

Syksyn tullen haluaisimme monen vuoden jälkeen lentää takaisin molemmille rakkaaseen Kreikkaan. Toisaalta Hannu on tutkinut vuokra-asuntoja pidemmäksi aikaa (noin kuukaudeksi) Etelä-Espanjasta.

Samos

Synttärimatkalleni yksi vaihtoehto oli Sumatra, mutta lopulta valitsin matkakohteeksi Balkanin. Loppuvuodesta, kun taivas paiskoo räntää ja on synkkää ja märkää, olisi ihana lähteä Indonesian helteeseen ja varsinkin Sumatralle, jossa meillä vielä riittää paljon tutkittavaa. 

Lake Maninjau, Sumatra

Todellakin, aina saa ja pitää haaveilla! Joskus unelmat jopa toteutuvat, ainakin osittain.

Ulkoistimme joulun: Tallinna!

Pulcinella

Hannu ehdotti jo syksyllä kahdenkeskistä joulunviettoa Tallinnassa, tietäen, että minä jos kuka olen jouluihminen ja olen viettänyt kaikki joulut kotona. No, kerran lähdimme joulupäivän vastaisena yönä perheen kanssa Kanarialle, mutta aaton vietimme silloinkin perinteisesti. Ilmeisesti Hannu on saanut tarpeekseen kotonaolosta ja kaipaa vähän vaihtelua.
 

Pulcinella

Pari päivää/yötä minun piti sulatella ajatusta. Kun mietin kaikkien ruokien ostamista, kantamista, valmistamista ja vieraiden päivittäistä odottamista erilaisilla kokoonpanoilla (parhaimmillaan perheemme koko on 17, lisäksi vielä tyttärien pari mahdollista miesystävää lapsineen), päätös oli lopulta helppo ja valmis kattaus tuntui erittäin hyvältä ajatukselta. Varasimme Viking Linen + Hotel Palacen joulupaketin. Joulukuun aikana siivosimme ja koristelin kodin, tein bataattivuoat ja paistoin piparit.

Tallinnaan saavuttuamme sää oli aivan kamala ja otimme satamasta taksin. Majoituimme Palaceen, joka on remontin jälkeen vielä entistä parempi. Suihkussa voi kuunnella klassista musiikkia tai mitä sillä hetkellä telkkarista tuleekaan (esim. Porilaisten marssia pytyllä istuessaan). Kävimme Raatihuoneentorilla glögillä ja söimme Pulcinellassa hyvät salaatit ja suussasulavan Romana-pizzan. 

Aattona nautimme Palacen mellevän aamiaisen ja huilailimme aamupäivän. Kuuntelimme telkkarista joulurauhan julistuksen ja lähdimme Raatihuoneen torille. Ostin Hannulle lahjaksi nahkahanskat, ennen kuin tiemme erosivat ja lähdin kävelemään uuden torin kautta Telliskiveen. Ostin Kalevin myymälästä konvehteja ja yhdestä Loomelinnaken auki olevasta puodista itselleni lahjaksi korvikset. Nousin Toompean näköalatasanteille ja kävin Aleksanteri Nevskin katedraalissa. 

Iltapäivän huilailimme hotellilla. Palacen joulupäivällinen oli runsas ja varsin maukas. Minä keskityin alkupaloihin ja jälkiruokaan, Hannun mennessä suoraan asiaan.

Joulupäivänä heräsimme ähkyyn ja yritimme syödä vain kevyen aamiaisen. Luovuimme huoneesta puoliltapäivin, jätin matkalaukun hotellin säilytykseen ja kävelimme Raatihuoneentorille. Koska aikaa oli kulutettavana, lähdin vielä kävellen kiertelemään vanhaa kaupunkia.

Kävimme Karja Kelderissä lounaalla, hain laukun Palacesta ja kävelimme satamaan. Helsingissä odotti vesi/räntäsade ja kotikadut olivat liukkaat.

Tapaninpäivän autoajelu suuntautui Lohjalle. Kävimme äidin luona, haudoilla ja Suvilla, joka evästi meidät joulukinkulla ja Fazerin leipomotuotteilla. Noel oli lähtenyt väliviikoksi mummille hoitoon. Ehdimme takaisin kotiin, ennen kuin alkoi lumipyry, joka yöllä muuttui vesisateeksi. Oli taas likaista ja liukasta. Loppuviikolla Onni ja Sofia tulivat meille kyläilemään. Sofia on jo kasvanut minut kiinni ja molempien (12v.) kengänkoko on 38. Illalla ipanat pelaavat Afrikan tähteä kovilla panoksilla; häviäjä joutuu syömään aamulla kaksi palaa Sirkkaleipää.

Joulua - ja lunta - odotellessa

Meille ei tänä(kään) jouluna kinkkua tule ja kävimmekin syömässä Ikean mainion joululounaan. Menin lauantaina Lohjalle lapsenvahdiksi, kun Suvi ja Sami lähtivät pikkujoulujuhliinsa. Kävimme Noelin kanssa saunassa, iltapalan jälkeen hän kyseli vanhempiensa perään ja kun sanoin näiden tulevan myöhään kotiin, poika alkoi taas sammuttaa valoja. Kun Suvi aiemmin päivällä sovitteli sukkahousuja ja pikkukenkiä, Noel oli puistanut päätään ja sanonut että ei sukkahousuja; selvä merkki, että äiti on lähdössä jonnekin. Sain pidettyä hänet hereillä iltauutisiin saakka, hän nukahti heti, yski vieressäni lähes koko yön ja heräsi jo kuudelta pirteänä poikana.

Sunnuntaina ajoin katsomaan äitiä, joka oli (taas) jätetty yksin nukkumaan pyörätuoliinsa ruokapöydän ääreen. Ilmeisesti hän oli torkkunut siinä aamiaisesta asti, kun essukin oli vielä vaatteiden päällä. Jätin Lohjan joulumarkkinat väliin, kotonakin riitti puuhaa ja aamulla oli taas edessä työpäivä.

Vantaan Energia tarjosi asiakkailleen joulukonsertin Pyhän Laurin kirkossa. Esiintyjinä Korson mieskuoro ja vierailevana solistina Laura Riihimäki. 

Torstaina jäin työpäivän päätteeksi Lääkäriseuran glögikutsuille. Oli mukava tavata aluesihteereitä, eläkkeelle jääneitä työntekijöitä ja Kustannuksen väkeä, joita harvemmin tapaa vuoden aikana. Ruokatarjoilu oli Suomi100-teemalla ja mainiota, kuten aina. 

Lauantaina tein viimeiset lahjahankinnat. Aikaa kului Jumbossa vapaan parkkiruudun etsimiseen. Iltapäivällä Kaisan porukat tulivat meille syömään. Pihla (5v) oli leikannut itselleen lyhyen otsatukan, kun jollain hänen naisidolillaankin on sellainen. Pihla ja Aatos olivat taiteilleet meille hienot tyynyliinat.

Seutulan kappeli

Sunnuntain "lepopäivä" kului lenkkeillen ja siivoten. Illalla menimme laulamaan joululauluja tunnelmalliseen Seutulan kappeliin. Tavanomaisesta Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudesta poiketen tämä sisälsi myös messun ehtoollisineen (olen tainnut käydä ehtoollisella viimeksi, kun Suvi pääsi ripille). 

Passio Keittiö ja Baari

Jouluviikon alkajaisiksi kävimme osaston kesken lounaalla Passio Keittiö ja Baarissa. Ei mitään kinkkua ja lanttulooraa, vaan hyvää gourmet ruokaa. Tiistaina työpaikalla tarjottiin uunissa kypsennettyä joulupuuroa. Keskiviikko oli tämän vuoden viimeinen työpäiväni, illalla saimme glögivieraiksi Susannan ja Jukan, joille tarjosimme flammkuchenia ja muuta sormisyötävää.

Torstaina aikaansain itselleni joulukiireen käymällä lenkillä, jonottamalla kaupoissa, valmistamalla lounaan ja pakkaamalla lahjat autoon. Vihdoin pääsin matkaan kohti Lohjaa. Kävin Pelastusarmeijassa viemässä vaatteita ja puhtaat tyynyt (ostin meille uudet joululahjaksi), poikkesin Janin työpaikalle viemään hänelle Sofian lahjan ja menin Mainiokotiin katsomaan äitiä. Mistähän tuo nimi on keksitty? Äiti istui yksin kyyryssä pyörätuolissaan lähes ruokapöytään nojaten, edessään joulutorttu lautasella ilman mitään juotavaa. Ilmeisesti kukaan hoitajista ei ehtinyt (?) auttaa häntä syömisessä. Kaadoin mukiin kahvia ja lasiin mehua, syötin joulutortun ja lisäksi vielä paloittelemani mandariinin. Kaikki meni ja hyvällä ruokahalulla. Vaatteet oli puettu päälle mitenkuten, paidasta vain kaksi nappia kiinni ja vatsa paljaana. Jatkoin matkaani Caritalle (89v), joka nyt asuu yksinään. Keitin meille kahvit ja juttelimme reilut pari tuntia, ennen kuin matkani jatkui kummitädilleni ja Suville, jonne jätin ipanoitten lahjakassit. Kotimatkalla vältin Jumbosta tulevan ruuhkan ja ajoin kotiin Virkatien kautta. Arvaa, otinko oluen perille päästyäni.

Joulukuun kirjoja:

NoViolet Bulawayo "Me tarvitaan uudet nimet". Afrikkalaistyttö Kulta viettää lapsuuttaan ystäviensä kanssa leikkien ja guavavarkaissa käyden. Koulu on lopetettu opettajan lähdettyä ja vallankumouksen jälkeinen aika on mustille vaikeaa. Kulta pääsee tätinsä luo Amerikkaan, mutta ikävöi perhettään ja ystäviään. Paluuta paperittomana ei ole ja "amerikkalainen unelma" jää kaukaiseksi haaveeksi. 

Emmi Itäranta "Teemestarin kirja". Luin kirjan jo melko tuoreeltaan, nyt toiseen kertaan lukupiirin innoittamana. Hyvin kirjoitettu teos, jonka tapahtumat sijoittuvat Lappiin ja tulevaisuuteen, jolloin ilmastonmuutos on vienyt viilentävät talvet ja puhtaat vedet. Isä opastaa tytärtään jatkamaan suvun kunnioitettuna teemestarina. Elämää hankaloittavat jatkuva kuumuus, veden puute ja kylää valvovat sotilaat, jotka rankaisevat ankarasti vettä liikaa käyttäviä tai varastavia kyläläisiä.

Joulukuu, joulunalusaikaa

Stockmanin jouluikkuna

Anitan tekemä 30 kanan piparkakkukanala

Pikkujouluaattona oli kaunis, aurinkoinen talvikeli. Vietin päivän joulumarkkinoilla Vantaan Naisten Pankin myyntipöydän äärellä. Illalla menimme Mirjalle ja Masalle glögille, saunomaan ja herkuttelemaan.

Auringonpaistetta kesti tasan yhden päivän ja sunnuntaina satoi taas vettä ja tuuli rankasti. Kävin lahjaostoksilla ja paistoin joulupiparit, Hannu toivoi epäonnistuneita, että saisi syödä ne saman tien. Nyt meilläkin on tonttuovi vintin rapussa (jonkun joululehden pahvinen lukijalahja). 

Tallinna

Käytin Viking Linen 3€:n tarjouksen ja vietin päivän Tallinnassa. Tarkoitus oli löytää joku (minulle) uusi ruokapaikka, mutta aikaa säästääkseni suunnistinkin suoraan Rotermann-kortteliin ja TOA:aan syömään. Raatihuoneentorin joulumarkkinoilla nautin kuumaa glögiä ja ostin itselleni nahkahanskat. Satamasta kassiin kertyi mausteita, suklaata, glögiä ja rommia. Laivalta itsenäisyyspäivän ja vuodenvaihteen skumpat.

Löysin uusia lenkkimaastoja, kun seurasin Keravanjokea pitkin metsäpolkuja. Ensimmäisen kerran näin kummallisen luonnonilmiön pensaassa. Hannu epäili sen olevan oksaan tarttunutta kiireisen joulutontun partaa, mutta Roksu arveli höytyvän olevan kuuraa. No, partaa kai sekin on!

Nuoriso-osasto lähti Suvi Teräsniskan konserttiin, me menimme illaksi ja yöksi Lohjalle lastenvahdiksi. Itsenäisyyspäivänä kävimme äidin luona ja Virkkalan hautausmaalla, ennen kotiin lähtöä palasimme vielä Suville ja Samille syömään hyvää kinkkua. Illalla minä valmistauduin Linnan juhliin pukemalla lökäpöksyt jalkaan, sytyttämällä kynttilät ja avaamalla skumpan.

Nyt on marraskuu ja vaarin kaktuskin tietää sen

Lumesta ei ole tietoakaan, vesisateet sulattivat sen ja ilmat ovat olleet enimmäkseen sateisia ja sumuisia. Heti kun saimme autoon nastat alle, sää pysytteli plussan puolella. Pyhäinpäivänä kävimme haudoilla, äidin luona ja Suvilla kahvilla. Onni kyseli Tallinnan reissua ensi kesälle. Ilona ilmoitti, että nyt on hänen vuoronsa päästä mukaan. Illalla odottelimme Halloween-kummituksia, mutta kukaan ei tänä vuonna kolkuttanut oveamme, vaan saimme syödä karkit itse.

Kotona hyödynsin edelleen lehtikaalisatoa ja tein mm. kikhernesalaattia vuohenjuustolla.

Noel oli meillä päivän hoidossa. Vähät lelumme ja vanhat kuvakirjat kelpaavat, ovathan ne vaihtelua kotona olevaan leluvalikoimaan. Vintin raputkaan eivät enää pelota. Sen jälkeen, kun kerroin hänelle, että Onni nukkuu vintissä meillä kyläillessään, poika tulee ylös reippaasti. Hän olisi halunnut ottaa kotiin Prahasta ostamani pienen koristekeinuhevosen, mutta kerroin, että äiti on saanut ihan samanlaisen tuliaiseksi.

Hannu juoksi (kuvaannollisesti) lääkäreissä ja kuvauksissa. Vihdoin hän sai päätöksen lonkkaleikkauksesta, joka näillä näkymin toteutuu alkuvuodesta. Minä yritän pitää itseni kunnossa käymällä ohjatuilla liikuntatunneilla ja kävelylenkeillä. Toivottavasti pääsen talvella hiihtämään. Pienessä kylässämme on melua ja meininkiä; taloja rakennetaan, taloja laajennetaan ja teitä kunnostetaan.

Syyskuun Moselin matkalla Hannu taisi maistaa viittä flammkuchen/tarte flambéeta ja hän halusi kokata sitä kotonakin. Hyvää oli: pellillisen toisen puolen päällyste oli sipulia ja pekonia, toinen puoli minun pyynnöstäni päärynää ja sinihomejuustoa.

Isänpäivänä veimme kynttilän Honkanummelle ja ajoimme Lohjalle äidin luokse, mekin saimme täytekakkua. Kävimme isäni haudalla ja tarjosin Hannulle lounaan Lohjalla.

Helsinki-päivänä kävimme Tuulan kanssa UMO:n päiväkonsertissa Teatteri Savoyssa. Vierailijana oli loistava Severi Pyysalo, joka vibrafonin lisäksi soitti myös rumpuja ja pianoa. Hieno konsertti, jossa kuulimme mm. Pyysalon ja Duke Ellingtonin sävellyksiä. Loppuhuipennuksena ainoastaan pianolla soitettuna "Somewhere over the Rainbow".

Akseli Kala-Kallela "Leikkiviä ankanpoikia rannalla"

Kävin Ateneumissa katsomassa Ankallisgalleria-näyttelyn. Vanhojen suomalaisten taideteosten joukkoon on sijoitettu 12 teosta, jotka matkivat alkuperäistauluja. Koululaiset ja mummojensa mukana Ateneumiin tulevat lapset tutustuvat väkisinkin Suomen taiteen historiaan etsiessään ankkatauluja. Jätin veljekset von Wrightin näyttelyn tarkemman tutkimisen toiseen kertaan ja kiirehdin zumba-tunnille.

Työmatkani varrelta

Perjantaina Hannu huomasi iltapäivällä, että hiljattain autoon vaihdetuista uusista renkaista yksi on tyhjänä. Olimme illalla menossa Espoon kaupunginteatteriin, joten hänen oli vaihdettava tilalle yksi kesärengas. Vierailevan Kulunka Teatron esitys "Solitudes" kertoi leskeksi jääneen vanhan miehen viimeisistä vuosista ja oli liikuttava, lähes surullinen. Aiemmin näkemämme Kulunka Teatron André y Dorine kertoi sekin vanhuksista (ja muistisairaudesta). Takkeja hakiessani kuulin nimeäni kutsuttavan ja tapasin kummityttöni isän pitkästä, pitkästä aikaa.

https://www.kulunkateatro.com/

Noel olisi halunnut tehdä lumiukon, mutta lunta oli vielä liian vähän, se riitti juuri ja juuri täyttämään muovisen kuorma-auton lavan.

Torstaina satoi niin paljon lunta, että saimme tehtyä sekä lumiukon että -lyhdyn. Perjantain +7 asteet ja vesisade sulattivat lumet ja Noelin lumiukon.

Lastenhoito- ja työpäivien väleissä aloittelin joulutouhuja. Hannu pesi jo aiemmin ikkunat ulkopuolelta (ostin hänelle pitkävartisen Sinipiian, niin ei tarvitse kiipeillä), minä pesin ne sisäpuolelta. Vaihdoin keittiönverhot ja sohvatyynyt punaisiin. Tänä vuonna vietämme joulua snadisti, silti haluan siivota ja koristella kotimme joulua varten. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna laitoimme ikkunoille kyntteliköt ja paperitähdet. Siivosin yläkerran (vaikka se meillä onkin todella vähällä käytöllä) ja tein bataattivuokaa vuohenjuustolla. Lauantaina tulivat kyläilemään Maija ja kolme pikkumiestä: Aatos, Antton ja Miska.

Pidin torstaina vapaapäivän ja Noel tuli vaihteeksi meille hoitoon. Sää oli kurja ja keli kurainen, siksi vietimme päivän sisällä. Laitoimme joulukortisteita vinttihuoneisiin ja toimme alakertaan soittimia, joilla Noel harjoitteli joululaulujen soidessa taustalla. Minäkin nukkuisin päiväunet makoisasti, jos aina olisi tuollainen pikkuihminen kainalossa.

Marraskuun kirjoja:

Péter Gárdos "117 kirjettä". Natsien keskitysleireiltä hengissä selvinneitä Unkarin juutalaisia siirrettiin hoitoihin ja kuntoutumaan myös Ruotsiin. Lääkäri lupaa 25-vuotiaalle Miklosille puoli vuotta elinaikaa, tämä päättää käyttää ajan parhaimmalla mahdollisella tavalla ja kirjoittaa 117:lle niin ikään Ruotsiin sijoitetulle unkarilaiselle naispuoliselle juutalaiselle löytääkseen itselleen vaimon. Kirjeisiin vastanneista valikoituu pian nuori Lili, jonka kanssa kehkeytyy kiivas kirjeenvaihto. Kirjan viehättävyyttä lisää se, että tarina on tosi ja kirjeenvaihdon kautta aikanaan syntynyt pariskunnan poika on sen kirjoittanut.

Yrjö Kokko "Pessi ja Illusia". Olen lukenut kirjan jo kerran, nyt se on lukupiirin ohjelmassa ja toinen lukukerta tuo tarinaan syvyyttä ja uusia nyansseja. TV-elokuvakin on ipanoitten kanssa moneen kertaan katsottu, mutta pitäähän sekin katsoa vielä uudelleen.

Mirja Karna "Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä". Odotin lukevani Karnan vaelluskokemuksia päiväkirjanomaisesti, mutta teos onkin romaani, johon on ympätty mystiikkaa, unia/painajaisia, komeita miehiä (päähenkilö päätyy vällyjen väliin kreikkalaisen ortodoksimunkin kanssa!), rakkauksia ja riitoja. Kirjan lopussa petyn vielä siihen, että Santiagon vaellus koskee vain Ranskan osuutta.