Marraskuun kirjoja:
Rosa Liksom "Väylä"
Olin ajatellut, että aloitan jouluvalmistelut Tallinnan reissun jälkeen. Käsi ei anna myöten siivoamiselle, joten tein liköörinteosta jääneistä kirsikoista hilloa. Kuivattuja sieniä ja hilloja voi antaa joululahjaksi, tänä vuonna en aio lahjoja juurikaan ostella. Rahaa meni jo uuteen telkkariin ja auton vuosihuoltoon. Harmi, etten ostanut kanervia terassille samaan aikaan kuin haudalle. Nyt niitä ei myydä enää missään. Onneksi sain hoidettua kukkapenkit ja istutettua kukkasipulit.
Joulumyyjäiset alkoivat jo marraskuun puolivälissä, niistä poikkesimme Rekolassa. Myynnissä oli mm. Viipurin löytökoirien hyväksi neuleita ja Rekolan Panimon kahvia.
Kalaa teki taas mieli ja paistoin kuhafileet salaattipedille. Lauantai oli niin hämärä päivä, että sytytimme valkoiset paperitähdet makkarin ja olkkarin ikkunoihin. Illalla varasimme majoitukset kevään Andalusian reissulle.
Sunnuntaina oli ensifreffiemme vuosipäivä. Annoin Hannulle lahjaksi kolme yötä Tallinnassa joulukuussa, hän saa hoitaa laivamatkat. Oli kaunis ilma, ja vaikka talven sienikiintiömme onkin jo täynnä, lähdimme lähimetsään keräämään suppareita. Pieniä olivat, ilmeisesti isot on jo kerätty. Toisaalta se takaa sienisadon lumentuloon asti. Osan tuoreista sienistä lisäsin chorizo-papusoppaan (kuten myös viimeiset lipstikat pakastimesta), loput menivät kuivuriin.
Hannu sai kortisonipiikin rasituksesta kipeytyneeseen oikeaan käteensä, minä vedän edelleen Ibumaxia ja Panadolia. En ole luultavasti elämässäni syönyt niin paljon särkylääkkeitä kuin viimeisen kuukauden aikana. Onneksi ei ole verikokeita tiedossa ennen kevättä, maksa-arvot huitelevat taatusti taivaissa. Hannu ripusti terassille lisää ulkovaloja, siihen vedoten laitoin Jouluradion soimaan.
Marraskuun kirjoja:
Matias Riikonen "Iltavahtimestarin kierrokset". Pieni, hidas, rauhallinen "päiväkirja" koulun iltavahtimestarin toistuvista kävelykierroksista öisessä Helsingissä. Kohtaamisia muiden öisten kulkijoiden kanssa, niin ihmisten kuin eläinten. Havaintoja äänistä, väreistä, luonnosta ja vuodenaikojen eroista. Lihallisten olentojen lisäksi havaintoja myös keijuista ja kummituksista. Helsinkiläinen lukija seuraa mielessään tuttuja reittejä ja näkee ne mielessään, vantaalainen olisi tarvinnut kartan, vaikka kantakaupungin tunnenkin jotenkuten. Vaikka en olekaan mikään yönkulkija, tunsin pienen kateuden piston; helppoko se on miehen haahuilla Helsingin yössä pitkin puistoja, kallioita ja merenrantoja. Yritäpä tehdä se yksin, naisena! Mieleen tuli myös omat, päivittäiset parin tunnin kävelylenkkini lähiseudulla. Minäkin kohtaan paljon olentoja; juttelen naapureiden (puheliaana myös vieraiden) kanssa, tervehdin kylän lapset ja koirat ja yritän olla pelästyttämättä pihalla pomppivat oravat ja rusakot. Hyvä työ pitäisi tehdä päivittäin; löytää omistaja löytämilleni lompakoille, korteille ja puhelimille ja ohjata eksyneet perille. Näistä ei tule kirjoitettua blogiin, vaan omilta lenkeiltä palattuamme kerromme Hannun kanssa lenkin sattumukset ja näkyikö tänään Terhoa, Almaa tai Nellaa. 🐕
Minulla oli vielä käyttämättä Eckerö Linen 50%-alennus. Käytin sen niin myöhään kuin tarjous oli voimassa ja lähdin Tallinnaan kolmeksi päiväksi. Etukäteen ajattelin, etten raski olla koko viikkoa, kun niin monta Rekolan Raikkaan jumppatuntia jäisi väliin. Noh, nyt olen käsi kipeänä ja loppuvuoden jumpat on kohdallani peruttu, mutta mistäs tuon olisi arvannut. Menomatkalla sain pöytäseuraksi nuoren kiinalaismiehen, joka oli niin puhelias, etten ehtinyt lukea mitään.
 |
| Chi |
Koska saisin huoneeni vasta kolmelta, kävin ensin lounaalla Nautica-keskuksen Chi ravintolassa (hyvä Kung pao 11,20€) ja Rimissä ruokaostoksilla. Sää oli mainio ja päätin kävellä Gustav Ernesaks Kadriorgiin. Laitoin ostokseni alakerran jääkaappiin ja tarjousruusut lasipurkkiin, sillä aikaa tyttö siivosi yläkerrassa huonettani. Eipä hän tainnut muuta siivotakaan; käytävän lattiat tuntuivat tahmaisilta, roskikset olivat täynnä ja molemmissa keittiöissä oli likaisia astioita (toki tiskaaminen kuuluu asiakkaille, mutta alakerran keittiössä on pesukone). Huoneeni oli valmis jo kahdelta, kannoin kukat ja laukkuni kahdessa erässä (yhdellä kädellä) yläkertaan. Olikin söpö vinttihuone, mutta julmetun kuuma, kun patteri paahtoi täysillä. Suljin patterin ja avasin ikkunan. Ikkunasta näin, että omenapuissa oli vielä omenia ja kävin hakemassa muutaman. Keittiössä huomasin, että olin unohtanut ostaa leivänpäällyset ja lähdin kävelemään lähimarkettiin, ennen kuin tulisi pimeää. Porukkaa oli runsaasti sunnuntaikävelyllä tai koiralenkillä Kadriorgin puistossa ja Japanilaisessa puutarhassa. Siellä minäkin kiertelin hetken, ennen kuin palasin kämpille kahvittelemaan. Alakerran keittiökin oli tuskastuttavan kuuma, mutta sen patteria en onnistunut pienentämään. Sain taas istua siellä kaikessa rauhassa, mitä nyt tiskatessani naapurihuoneen nainen kävi hakemassa kaapista mysliä itselleen. Ilta kului tansseja telkkarista seuraten.
 |
| Raeapteek |
Maanantaina lähdin vaihteeksi toiseen suuntaan; talon portilta oikealle. Nousin mäen ylös ja löysin itseni Kumun takapuolelta. Seuraava maamerkki oli Torupillin iso Selveri, joka oli lähikauppamme, kun vietimme yhden juhannuksen Tallinnassa. Raatihuoneentori oli yhdentoista aikaan todella hiljainen ja autio, kun päivämatkalaiset eivät olleet vielä saapuneet. Monet museot ovat myös täällä maanantaisin suljettu. Kävin Raekoja apteekin museossa ja ostin samalla Ibumax 400:sta. Hain tutusta kirjakaupasta lisää hauskoja kortteja.
Alkoi olla vilu ja poikkesin Vallibaariin glögille. Siellä oli ilmeisesti vietetty tarjoilijatytön synttäreitä, kukkia oli maljakot täynnä ja tiskillä oli tarjottimilla valmiita leipiä ja kakkua. Eivät tarjonneet minulle.
 |
| Rataskaevu 16 |
Katsoin aamulla tämän päivän lounastarjoukset ja kirjoitin muutaman itselleni ylös. Rataskaevu 16 oli lähinnä ja suuntasin sinne. Sain vapaan pöydän yläkerrasta ja mukava tarjoilijapoika tyrkytti minulle ruokalistoja. Sanoin katsoneeni päivän lounastarjouksen netistä ja poika lähti varmistamaan sen kokilta. Kestää kuulemma, mutta mihinkäs tässä on kiire. Ohitin myös viinilistan ja pyysin glögin. Sekin piti varmistaa chefiltä. Sain aamulla leivottua, todella hyvää leipää maustevoin kera. Päivän lounas kananmaksaa kasviksilla kermakastikkeessa oli suussa sulavaa. Todellakin kannatti mennä, varsinkin kun lasku oli vain 15€! Lähdin kävelemään kohti Telliskiveä ja katsomaan Fotografiskan uudet näyttelyt Shepard Faireyn "Photo Synthesis" ja kokoelmanäyttely "Nude".
 |
| Shepard Fairey |
 |
| Shepard Fairey |
 |
| Shepard Fairey |
 |
| Julia SH, Ruotsi |
 |
| Prue Stent & Honey Long |
Päätin kävellä Fotografiskasta Kadriorgiin, matkalla hain Baltijaaman Selveristä lisää iltapalaa. Kilometrejä kertyi tänään 10, ehkä huomenna hyppään paluumatkalla ratikan kyytiin, onhan tarkoitukseni kävellä aamupäivällä Noblessneriin.
 |
| Baltijaama |
Talo oli tyhjänä, kun pääsin perille. Alkoi olla jo hämärää ja sytytin ledivalot, jotka eilen ripustin uunin kylkeen. Tyhjensin pesukoneen ja laitoin astiat kaappeihin minulle mieleiseen järjestykseen. Tänään oli käynyt joku tehokkaampi siistijä; roskikset oli tyhjennetty, astiat ladottu koneeseen ja käytävän lattiatkin (ehkä) luututtu. Kun istuin iltapalalle, Hannu alkoi pommittaa Málagan lennoilla. Norski oli laittanut lennot alennukseen, tarjous on voimassa vain tänään. Niin sitten tuli varattua yksi kevätviikko Andalusiassa. Nyt pitää enää päättää, että missä.
Tiistainakin sain nauttia aamiaisen alakerran keittiössä omassa rauhassani, kaikki (kaksi) asukkaat lähtivät ulos. Sää oli suttuinen, mutta lämmin. Pakkasin reissuun turhan lämpimiä vaatteita. Kävellessä tulee kuuma ja sisällä on muuten vain kuuma. Nahkahanskoilla huomaa, että oikea käsi on vielä vähän turvonnut. Tänään oli niin lämmintä, etten edes glögiä kaivannut.
Kävelin rantakanttia kohti Kalamajaa ja poikkesin Arkkitehtuurimuseoon, jossa on esillä TAB 2024 - Tallinna Arhitehtuuri Biennaal. Olemme käyneet museossa aiemminkin, mutta emme tajunneet, että näyttelyjä on myös kakkos- ja kolmoskerroksessa. Silloin emme katsoneet kuin alakerran perusnäyttelyt. Yläkerroksista löytyi tietoa ja kuvia rakennustekniikoista, korjausrakentamisesta ja vaihtoehtoisista eristyksistä (heinää, savea, sienten itiöitä!) kautta aikojen. Siellä oli myös näyttely erilaisista aurinko- ja sadesuojista, jotka ovat osallistuneet alan kilpailuun.
 |
| Lore Bistroo |
Lounaan (9,90€) söin Lore Bistrossa, vihdoin viimein. Hauska teollinen interiööri ja tosi hyvät kanakotletit kasviksilla ja cuscuksella. En ole koskaan pitänyt hillosipulista, mutta tähän se sopi. Kun kerran olin hoodeilla, poikkesin Sishi Outletiin ostamaan vähän koristeita. Joulumuori on aikaisin liikkeellä!
Marraskuun kirjat:
Leïla Slimani "Toisten maa 2 - Katsokaa kun tanssimme". Eletään 1960-70 lukujen vaihdetta Marokossa. Amine ja Mathilde ovat tehneet paljon töitä ja saaneet maatilansa kukoistamaan. Sen myötä he ovat vaurastuneet ja saavat usein kutsuja kaupungin seurapiireihin. Mathilde kaipaa vieläkin kotimaataan ja tuntee välillä itsensä tarpeettomaksi ja sivuutetuksi, vaikka tekee yhtälailla työtä kodin ja toimeentulon eteen. Koulussa ahkerasti opiskellut tytär Aïcha on lähtenyt Ranskaan valmistuakseen lääkäriksi, pikkuveli Selim on koulussa laiska ja katoaa hippien matkaan.
Kipeä solisluu ja käsi haittasivat elämää ja olisi ollut hyvä syy taipua valmisruokiin tai kyykyttää Hannua, mutta hän hoiti jo siivoamiset ja muitakin kotitöitä. Lisäksi hänelläkin oli oikea käsi kipeänä. Myötätunnosta, kuka tietää?
Viikolla tein myös Rusasen ohjeella sienipiirakkaa, tuoreen pinaatin vaihdoin basilikaan. Seuraavalla kerralla pitää vähentää suolan määrää. Lisäksi tein vihersalaattia. Mökkireissulta jäi pekonia ja pyöräytin kermaisen sienipastan, johon lisäsin tonnaria ja sinisimpukoita.
Kävin päivittäin kävelylenkeillä, keskiviikkona luovuin lääkärin määräyksestä kantositeestä. Puoli lenkkiä meni käsi vapaana, puolet Napoleonin tyyliin. Illalla katsoimme "Rakkaani merikapteeni" -leffan. Lauantaina veimme havut haudalle ja hoidin pihalla kukkapenkit. Meidän piti lähteä elokuviin, mutta kutsuimmekin Ritun meille katsomaan nauhoitettuja leffoja. Ulkoistin ruuanlaiton Hannulle ja hän teki hyvää Janssonia. Minä paistoin omenapiirakan.
Lähetin alkuviikosta Maisan kautta Peijakseen pyynnön uusia Ibumax 600 -reseptini, kovin tuntuu kestävän. 🤔 Pitääkö sekin ostaa Tallinnasta?
Lääkäri antoi luvan lähteä sienimetsään, kunhan en kompuroi. Hannu sai perjantaina tuulettaa petivaatteet ja viikata lakanat kassiin. Ei se minulle aiheuta hampaiden kiristelyä, vaikka tuuletan ja vaihdan lakanoita viikoittain. 🤔 Lähdimme yhdessä kauppaan, Hannu joutui pakkaamaan autoon korit ja kassit, jotka minä olin täyttänyt. Viime viikolla toivoin Lohjan Alkoon Perinteistä punaviiniglögiä ja kävimme ostamassa pari pulloa. Matkalla Lohjalle muistin, että unohdimme aamulla ostaa saunaoluet ja koukkasimme Lohjan cittariin, jossa Karhun lakuportter oli sattumalta tarjouksessa.
 |
| Welcome to the Toy Box of Albert & Clara |
Kävimme Wi-Boxissa hyvällä lounaalla ja ajoimme Tammisaareen. Halusin käydä katsomassa Chappen uudet näyttelyt. Daniel & Geo Fuchsin hieno valokuvanäyttely "Nature & Destruction" ja "Welcome to the Toy Box of Albert & Clara" sekä Albert de la Chapellen hieno hopeakokoelma "Barokki".
 |
| Daniel & Geo Fuchs |
 |
| Daniel & Geo Fuchs |
Aikataulu piti kerrankin ja hain Kyläravintola Terhosta mökin avaimet neljältä. Hannu sai yksin roudata tavarat autosta ylämäkeä mökille, minä järjestin ne paikoilleen. Tuntui, että vasta hiljattain pakkasimme tavaramme ja lähdimme tästä mökistä kotiin, mutta tosiaan; vietimme täällä viimeksi jouluviikon.
En huomannut kysyä lääkäriltä, saako tällä turvonneella kädellä ja rintakehän toisen puolen peittävillä mustelmilla saunoa, mutta otin riskin. Mehän saunomme mökillä joka ilta, kun omaa saunaa ei ole.
Sienihulluutta ei hillitse edes murtunut solisluu.
Aamutoimien jälkeen lähdimme sienimetsiin omiin suuntiimme. Puin turhaan takin päälleni, jo ensimmäisessä ylämäessä tuli hiki ja viikkasin takin mukana kulkevaan hedelmäpussiin. Vuosi sitten totesin, että Suvin tuomat kannelliset viiden kilon kannelliset rahkapurkit ovat parhaat sienimetsässä. Kevyet kantaa ja jos kompuroi tai tulee sade, sienet ovat turvallisesti kannen alla. Nyt ei auttanut kompuroida ja poikkesinkin heti ensimmäiseen metsään, jossa suppareita löytyi lähes purkin täydeltä. Loput poimin vakipaikoilta, harmikseni piti jättää supparimättäät huomiselle, kun Hannu antoi ukaasin, että saan poimia vain sangollisen päivässä.
Hannu oli palannut jo mökille, kun minä vielä kiersin Matildanjärven, tuli ulkoiltua kolme tuntia. Kohta on vasenkin käteni kipeä, kun kannoin sillä täyden purkin sieniä ja takkini. Hannu laittoi Janssonin kiusauksen uuniin, tasasimme lenkkioluen ja Hannu jäi terassille putsaamaan sienet. Syödessämme ensimmäinen satsi suppareita hurisi kuivurissa. Saunan jälkeen tapastelimme. Yksi juusto ja luumuhillo oli unohtunut kotiin, mutta ovat siellä odottamassa ensi viikonloppua. Kuivuri pyöritti yöllä toisen satsin sieniä.
Unohdin vaelluskengätkin kotiin, sikäli hyvä, ettei Hannun tarvitse solmia nauhoja. Kuivassa metsässä pärjään hyvin Sievin nahkasaappailla.
Sunnuntaina siirryimme talviaikaan ja lähdin kohti sienimättäitä jo yhdeksän jälkeen. Näin ollen Tarjakin (Närhi) pääsi Pekan ja Teron kanssa mukaani korvanapeissa. Eilisestä poiketen tein ensin kävelylenkin, vasta sen jälkeen painuin Jeturkastin metsiin. Siellä ei kovin paljon tarvinnut kävellä, kun suppareita oli joka mättäällä.
Ensimmäinen viiden kilon purkki täynnä kuivattuja suppareita. Ihan kiva! Pyykinpesukone ei pyöritä pyykkejä, vaikka kolmella ohjelmalla yritimme. Minä en voi nyt nyrkkipyykkiä pestä. Mitä laittaa huomenna päälle?
Miia neuvoi käyttämään kylmää turvotukseen, onneksi apu löytyi pakastimesta. Taskumatti mukana kainalossa, practical! Oivat medisiinit, viestitti Tarja B.
Sunnuntai-iltana virisi tuuli ja sade ropisi ikkunoihin. Aamulla oli aurinkoista ja muutaman asteen vähemmän plusasteita, mihin olemme viime viikkoina tottuneet. Siirsimme kauppareissun tiistaille ja lähdimme omiin suuntiimme. Laitoin jo illalla viestin PRO:n varauspalveluun, että pyykinpesukone on rikki. Varauduimme siihen, että saamme pyörittää pyykit jossain naapurimökissä.
Suunnitelmani oli, että tekemällä pidemmän lenkin vältän raput ja jyrkän alamäen Matildanjärvelle mennessä. Noh, ei mennyt ihan niin. Tein kyllä pitkän lenkin metsässä (luultavasti lähes ympyrän) ja palasin Matildankierron lähtöpisteeseen. Onneksi polku oli kuiva ja jaloissa turvalliset Sievit. Päästyäni Matildanjärven toiselle puolelle nousin metsään vakipaikoilleni. Suppareita löytyi taas sangon täydeltä, kilometrejä kertyi 13. Kun palasin mökkitielle, kiinteistöhuollon auto ajoi vastaan. Mikä iloinen yllätys; olivat käyneet meillä tuomassa uuden pesukoneen. Kiitettävän ripeää toimintaa! Hannu jäi terassille putsaamaan sieniä, minä tein lihattoman ja maidottoman sieni-makaronilaatikon. Illalla laitoin kylmäkallen kainaloon siksi ajaksi kun luin kirjaa.
Tiistain vastaisena yönä oli ilmeisesti ollut vähän pakkasta, aamu aukeni aurinkoisena ja tyynenä. Hoidimme viikon ainoan kauppareissun Perniössä heti aamusta, että ehdimme taas metsään. Perniön Alko oli toteuttanut toiveeni ja saimme täydennystä Perinteisen punaviiniglögin -varastoomme. Liukkaita rinteitä ja juurakoita välttääkseni lähdin kiertämään vastapäivään Jeturkastia. Kantoside kädessäni olisin tuntenut sympatiaa Napoleonia kohtaan, mutta kuvissa hänellä on milloin vasen, milloin oikea käsi liivin nappirivin välissä, joten ilmeisesti hän vain poseeraa. Koskaan ennen ei purkki ole näin nopeasti täyttynyt! Mökillä odotti ruoka valmiina (eilistä sienimakaronilaatikkoa, josta tuli heittämällä uusi suosikkimme). Hannu alkoi putsata sieniä ja täytti kuivurin. Illalla taas saunoimme ja tapastelimme.
Hieno sää hemmotteli meitä keskiviikkonakin. Oli lämmintä ja aurinkoista, mutta tuulista. Puinkin päälleni enemmän vaatteita kuin aiempina päivinä, sillä sovimme treffit Kariholman grillipaikalle ja sivuilta avoimessa katoksessa tulee istuessa helposti kylmä. Lähdin tutuille sienimestoille ja purkki oli nopeasti täynnä. Kiersin Matildanjärven, Hannu olikin jo sytyttänyt tulet Kariholmassa. Grillasimme makkarat, syötyäni lähdin edeltä kävelemään mökille, Hannu jäi valvomaan tulet. Hannu putsasi sienet ja laittoi kuivurin hurisemaan, kylppärissä hurisi uusi pesukone pyykit puhtaiksi.
Päikkärit, sauna ja iltapalaksi sienimunakas, kuinkas muutenkaan. Hannu vaivasi sämpylätaikinan aamuksi.
Hannu heräsi aikaisin leipomaan sämpylät, taikinassakin oli sieniä. Sää oli pilvinen, mutta sadetta luvattiin vasta illaksi. Jätimme sieniveitset kotiin ja lähdimme omille lenkeillemme. Olin ajatellut kävellä satamaan, mutta Teijon uudet kuntoportaat houkuttelivat ja lähdin golfkentälle päin.
Kävelin golfkentän ohi, siellä oli kolme pelaajaa. Hannun laskujen mukaan kuntoportaissa on 167 rappusta. Portaiden yläpäässä ei ole kunnollista polkua Teijontielle ja kalliokin pitää ylittää, en ottanut riskiä vaan kävelin portaat alas. Rappujen reunaan ei ole maalattu minkään väristä raitaa, joten tekee häijyä kävellä ne alas kaksiteholaseilla (ja toinen käsi pois pelistä).
Hannu oli käynyt satamassa, liikkeiden edustat ja puro olivat saaneet Halloween-koristeita. Tyhjensin kuivurista viimeiset sienet. Viiden päivän saaliiksi saimme kolme purkkia kuivattuja suppareita (= 9 purkkia tuoreita). Ruokaa ja sämpylöitä oli valmiina niin paljon, ettei tarvinnut kokata. Hernekeitto ja chorizo-papupata säästyvät kotiin.
Perjantaina siivosimme mökin ja pakkasimme tavarat. Sataa tihuutteli kun ajoimme Perniöön tankkaamaan auton ja lounaalle Perniön Kebabiin. Rullakebabit olivat taas niin suuret, että puolet lähti kotiin iltapalaksi.
Salon Veturitallissa on hiljattain avautunut "Truly Yours" -kokoelmanäyttely, osa tauluista oli minulle entuudestaan tuttuja. Porukkaa oli museossa paljon, olihan kuun ensimmäinen perjantai ja ilmainen sisäänpääsy.
Ajoimme jonnekin pöndelle kuraista hiekkatietä pitkin katsastamaan Annan ja Aapon tulevan kodin ja tilukset (eivät halunneet sieniä). Sofia tuli moikkaamaan töistä päästyään, hänkin vaati autonpesua vaivan palkaksi. Lupasimme tulla käymään Hondalla sitten, kun peltotie on päällystetty. Kehällä alkoi räntäsade ja kotiin päästyämme maa oli jo valkoinen. Tervetuliaisiksi naapurin pikkupojat toivat meille itsetekemiään suklaaseen dipattuja kakkupalloja. Vaihdoimme sängyn puolia, se olisi pitänyt tehdä heti ensimmäisellä viikolla. Mökillä huomasin, että oli paljon helpompi nousta sängystä vasemman kyljen/käden kautta. Hannu haki meille uuden telkkarin ja pääsen katsomaan nauhoitettuja ohjelmia pois. Pari viikkoa ilman tv:ta, siihen ehti jo melkein tottua (olinhan Lohjalla asuessanikin lähes 10 vuotta ilman sitä). Mökillä avasin useana aamuna radio, ennen kuin muistin, että onhan meillä tv.
Syksyn kirjoja:
Susan Fletcher "Irlantilainen tyttö". Pikkuserkkuni Tuulan suosittelema kirja, jonka vihdoin ehdin varata itselleni. Evangelinen äiti kuolee nuorena ja tyttö lähetetään Walesiin isovanhempien hoiviin. Koulun alettua punatukkaista irkkutyttöä kiusataan ja hän puolustautuu nyrkein ja hampain. Pienen kylän elämä nyrjähtää, kun koulun suosituin, kaunis 12-vuotias Rosie katoaa. Siihen loppuvat Evienkin vaeltelut yksin nummilla ja kukkuloilla ja isoäiti määrää tiukat kotiintuloajat. Lohtua tuovat ystävyys tilalla työskentelevän Danielin ja erakkona ladossa asuvan Billyn kanssa.
