torstai 3. huhtikuuta 2025

Surullinen kevät

Peruin kuukauden vaellusreissun Portugaliin, joten en pääsekään siitepölypakolaiseksi. Heti keskiviikkona alkoivat allergiaoireet.

Viikot tuntuvat pitkiltä, tiistaina luulin olevani jo perjantaissa. Päivät kuluvat puhelimessa, sähköpostissa, jonottamisessa ja kirjaston tulostimella. Käänsin veistä haavassa ja lainasin vuoden vanhan Mondon (etteivät tulosteet rypisty repussa), jossa on juttu Portugalin rannikkoreitistä patikoiden tai pyöräillen. 

 

Hannu oli tehnyt huhtikuulle työlistan, että aika kuluisi nopeammin yksin kotona. Hän aloitti tekemällä keväthuollon Hondalle ja rakentamalla ohjeeni mukaisen suojan kukkapenkille. Viime keväänä puput söivät kaikki tulppaaninalut.

tiistai 25. maaliskuuta 2025

Timo 1960 - 2025 💔

"Ei kahta ilman kolmatta." 

Matti Järvinen "Sameassa vedessä" 🖤

Sameassa vedessä - YouTube   

Kolme kuollutta perheenjäsentä kolmessa kuukaudessa. Yöt ovat aivan hirveitä. En osaa nukkua, yritän levätä, ajatukset kiertävät kehää. Muistettavaa ja tehtävää on paljon, pitävät minut elossa.

Vietimme viikonlopun Lohjalla lapsen- ja koiranvahtina. Kumpikohan oli villimpi? Lenkin ja saunan jälkeen nukuin pitkästä aikaa tosi hyvin. Siitä saan kiittää karvaista "unilelua".

Teimme siskon kanssa treffit Kallioon katsomaan Timon asuntoa. Se on tyhjennettävä ja siivottava, jäähyväisyyskirjeen lisäksi siellä odotti postin tuomana tosi ikävä yllätys.

maanantai 17. maaliskuuta 2025

Tallinna

Käytin Eckerön joululahjan (ilmainen reittimatka, kaveri puoleen hintaan) niin myöhään kuin suinkin, Hannu voi käyttää omansa huhtikuussa. Varasimme tutun asunnon Kalamajasta kolmeksi yöksi.

KurKum

Ilmoitin Marelle, että käymme lounaalla ennen majoittumista. Sää oli aurinkoinen, mutta kovin tuulinen. Laivamatkalla Hannu tutki lounastarjouksia, ja kun uudessa KurKum Kalarannassa oli tarjolla lammasta, suuntasimme sinne. Itselleni valitsin saman annoksen kanalla.

Majoituimme Suur-Patarein asuntoon. Mare kutsui meidät naapuriin kahville ja vaihdoimme kuulumiset. Hetken huilin jälkeen jalkauduimme tuuleen ja kävimme kaupassa. Iltapalaksi tein Espanjan tunnelmissa tapakset ja vietimme illan "kotona" lukien ja musiikkia kuunnellen. Yläkerrasta kuului tuttua pienten jalkojen töminää. Alkoi pyryttää ja naapuritalon pihalla kasvavat lumikellot peittyivät lumeen.

Ülo Sooster

Tiistaina oli lämmin päivä ja menimme omille kävelylenkeillemme. Treffit teimme Restoran Pulliin. Hannu lähti kiertämään Telliskiven, minä suuntasin Kadriorgiin. Olen jo nähnyt Tallinnan tämän hetken näyttelyt, mutta Mikkeli museossa en ole vielä käynyt. Parhaillaan siellä on Ülo Sooster 100 -näyttely. Katsoin myös Johannes Mikkelin (1907-2006) keräämän taidekokoelman, jossa taulujen lisäksi on runsaasti kiinalaisia posliiniesineitä.

Pull

Varasin ikkunapöydän Pullista ja ehdin ottaa lasillisen valkoviiniä, ennen kuin Hannu ilmestyi paikalle. Söimme hyvän lounaan (8,90€), tällä kertaa lohta chilikastikkeella ja munanoodeleilla. Olimme sopineet yhteisistä terassioluista, mutta Hannu oli jo hoitanut sen itsekseen (ja unohtanut käsineensä jonnekin). Hän lähti takaisin Kalamajaan, minä vanhaan kaupunkiin.

Museokortti on siitä hyvä, että kaupungin monet wc:t ovat käytettävissä. Kävin Kiek in de Köökin Neitsetornissa (ja vessassa), sieltä Toompean näköalapaikalla ja rappuja pitkin alas Baltijaaman kautta kotiin.

Lembit

Aamu aukeni aurinkoisena ja tuulisena. Olin luvannut lähteä Hannulle seuraksi Lennu sadamaan (merimuseo). Kiertelimme paikan ajan kanssa, tutustuimme myös Lembit-sukellusveneen sisätiloihin.

Samalla pääsylipulla tutustuimme Suur Tölliin, joka on ankkuroituna satamassa. Ei ollut sielläkään ruuhkaa.

Lore Bistro

Meillä oli Noblessnerissa kolme vaihtoehtoista lounasravintolaa, joista halusin näyttää Hannulle Lore Bistron. Lihapullat on lihapullat, mutta nämä maistuivat erinomaisilta (9,90€).

Hannu puolestaan halusi tarjota minulle glögin Vallibaarissa, mutta vaihdoin sen valkkarilasilliseen, kun kävellessä tuli niin lämmin. Palasimme kaupan kautta kotiin, päikkäreiden jälkeen keitin pullakahvit. Illalla tyhjensin jääkaappia ja tein meille viimeiset tapakset.

Torstaina tiskasin astiat aamiaisen jälkeen ja pyyhin keittiön pinnat. Samalla kuuntelin puhelimesta radiota. Lajittelin vielä roskat pihan kierrätysastioihin, ennen kuin lähdimme ja tipautin avaimen Maren postilaatikkoon. Yhteys oli jossain vaiheessa katkennut, radio hiljentynyt ja niin unohdin puhelimeni keittiöön latautumaan. Huomasin sen terminaalissa, kun olin aikeissa lähettää Marelle kiitosviestin. Hän sanoi Hannulle eilen, ettei ole aamupäivällä kotona, mutta toivoin Jaanin olevan paikalla, vaikkei hän vastannutkaan Hannun puheluun. Hyppäsin taksiin, odottelin pihalla melkein puoli tuntia, mutta oli palattava satamaan ilman puhelinta. Onneksi matka on lyhyt (ei mikään Málaga tai Lissabon), joten sovimme, että teen viikonloppuna päiväristeilyn Tallinnaan. Onnettoman päivän kruunasi Hannun saama 100 euron tarkastusmaksu junassa. Hän osti minun ABC-lippuni HSL:n sovelluksella ja maksoi omansa ratikassa matkakortilla, mutta kortilla sitä ei kuitenkaan näkynyt. Mitkään selitykset eivät auttaneet, lipuntarkastajat pyysivät tekemään valituksen HSL:lle.

Perjantaina oli Irjan siunaustilaisuus Lohjalla. Sama paikka, sama, surullinen tilaisuus. 

Lauantaina olikin hieno ilma, kun lähdin Tallinnaan hakemaan puhelintani. HSL ei pettänyt tälläkään kerralla! Ostin junalipun aseman automaatista, se veloitettiin kortilta, mutta lippua en saanut (pois käytöstä). Lisää kustannuksia tuli satamassa, kun en ollut laittanut varausnumeroa sähköpostistani mihinkään muistiin. Check-in -automaatille ei kelvannut nimi eikä passin numero. Tiskillä check-in maksoi 5€ (Eckeröllä se oli ilmainen).

Tallinnassa kävelin suoraan Marelle, joka oli keittänyt kahvit ja leiponut juustopiiraan. Hän kertoi Tallinnan kulttuuritarjonnasta, johon minulla ei ollut nyt aikaa tutustua. Lounaalla kävin Boheemissa ja vaikka sää oli kaunis, jätin terassit tällä reissulla väliin ja palasin hyvissä ajoin satamaan.

Maaliskuun kirjoja:

Henrik Tikkanen "Kulosaarentie 8". Omaelämäkerran ensimmäinen osa, jossa Henrik Tikkanen kertoo (jopa humoristisesti) elämästään alkaen syntymästään ja päättyen isänsä kuolemaan. Siihen väliin mahtuvat rakkaat isovanhemmat, isän alkoholismi ja vaihtuvat vaimot, sodankäynti ja oman identiteetin etsiminen.

Jari Järvelä "Kosken kahta puolta". Pieni Jari-poika viettää kesälomansa vuoroin Aino-mummin ja Sofia-mummin luona. Mummot asuvat sillan päässä toisistaan, mutta eivät koskaan tapaa toisiaan. Niin syvällä ovat sodan aiheuttamat traumat ja se, että heidän lapsensa - toinen punaisten, toinen valkoisten - aikoinaan rakastuivat ja menivät naimisiin. Kun mummot vuorollaan vierailevat Jarin kotona, taulukin vaihtuu vierashuoneen seinällä, riippuen siitä, kumpi on tulossa yökylään. Vasta Jarin yo-juhlissa mummit ovat samaan aikaan paikalla, liki 80-vuotiaina.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2025

Málaga, Andalusia

Siistin keittiön, pakkasimme tavarat ja menimme alakerran El Puenteen odottamaan taksia. Tyttö ajoi toista reittiä ja kyyti oli edullisempi (30€) kuin tullessa. Taksi vei meidät Velez Málagaan, josta matka jatkui bussilla. Matkalla Helena laittoi viestin, että ovat jossain hoodeilla ja lähtevät junalla Málagaan. Alkoi kuitenkin sataa, joten siirsimme treffit toivottavasti huomiseen.

Cortijo de Pepe

Jäimme kyydistä vanhan kaupungin kulmilla ja menimme varjon alle sateensuojaan. Sää kirkastuikin hetkellisesti ja istuimme aurinkoiselle terassille oluille (yht. 9€ vrt. Canillas 4,40€). Majoittajamme ei ollut vastannut viesteihini ja päätimme pysähtyä tuttuun Cortijo de Pepeen tapaksille. Saimme koodin avainlokkeriin ja puolalaisen nuorenparin avustamina löysimme oikeat avaimet.

Aika ankeaa oli majoittua tilavan, kodikkaan asunnon jälkeen huoneeseen, jonka ikkunat näyttivät riadin kaltaiselle, katosta auki olevalle sisäpihalle. Kotiuduimme ja otimme pienet päikkärit. Vaihdoimme vaatteet ja olimme lähdössä kaupungille, kun sisäpihalla lorisi vesisade. Peruutimme takaisin ja tein meille tonnari-sienimunakkaan. Onneksi kävimme jo tullessa kaupassa. Totesimme tämänkin majapaikan olevan (vertailusta huolimatta) varsin mukava; lämmin, siisti, hiljainen ja hyvä sijainti.

Aamupäivän puolella lähdimme kävelemään keskustaan, Helena laittoi viestiä, että harkitsevat vielä Málagaan tuloa. Tarkoituksemme oli käväistä englantilaisella hautausmaalla, mutta se on (tietenkin!) maantaisin suljettu. Katedraaliin ja Picasso-museoon oli pitkät jonot.

La Esquinita del Chupa y Tira

Halusin löytää jonkun "ukkokuppilan", jossa istua lasilliselle ja tapaksille, Plaza de la Mercedin terassit on jo moneen kertaan koettu. Sellainen löytyi aukion takaa; La Esquinita del Chupa y Tira. Olikin niin kiva paikka, että olisin halunnut viedä Helenan ja Markun sinne lounaalle, mutta he saavat toki vierainamme päättää. Jäimme aukiolle odottamaan ystäviämme, sateen sattuessa kohdalle päädyimme (taas!) läheiseen Cortijo de Pepeen. Paikat saimme yläkerrasta, tapaksia tarjotaan vain alakerran baarissa, joten tilasimme jokainen omat annoksemme.

Cortijo de Pepe

Kahvittelupaikan valitsimme muualta, ulkoterassille pysähtyi juttelemaan kanssamme paikallinen mies, joka on Erasmus-vaihdon ansiosta käynyt nuorten kanssa myös Suomessa. Hän antoi paljon vinkkejä paikallisesta ruuasta ja ravintoloista ja pahoitteli osaltaan Málagan muuttumisesta niin turistiseksi, että paikallisilla on jo ongelmia hintatason kanssa. Hyvästelimme ystävämme ja palasimme kämpille, jossa suihkun jälkeen tein chorizo-juustomunakkaan.

Tiistai oli viikkomme ainoa aurinkoinen ja lämmin päivä. Vedimme laukut Mercedin aukiolle ja istuimme terassille lähtöoluille.
 

Taberna del Pintxo

Parilla edellisellä Málagan käynnillä Taberna del Pintxo jäi väliin, nyt halusin sen terassille kuluttamaan aikaa ennen kentälle siirtymistä. Ilma oli pakkasen puolella, kun yöllä laskeuduimme Vantaalle.

tiistai 4. maaliskuuta 2025

Canillas de Aceituno, Andalusia

Miksi meille käy usein näiden Andalusian valkoisten pikkukylien kanssa niin, että valitsemaamme vuoristokylään on jumalattoman hankala päästä (ilman autoa)? Miksemme voi tyytyä johonkin helppoon ratkaisuun, kuten Nerja, Ronda tms? Mutta veri vetää pieniin kyliin, joissa hyvässä lykyssä on mahdollisuus päästä patikoimaan. Sääennuste lupaili tälle viikolle koleahkoa säätä ja sadekuuroja. Kenttä oli kuitenkin kuiva, kun laskeuduimme Málagaan. Junalipun Málagan keskustaan maksoimme pankkikortilla (1,80€). Hannu oli katsonut etukäteen bussiyhtiö Carlosin suoran yhteyden Canillas de Aceitunoon, mutta unohtuiko viikonpäivien tsekkaus, kun bussi ei kulje tiistaina, ei myöskään sunnuntaina, kun palaamme Málagaan? Bussiaseman info neuvoi meidät yhdeltä lähtevään bussiin, joka kiersi kaikki mahdolliset pysäkit ja jonka päättäri oli Canillas de Albaido. Sieltä matkaa piti jatkaa parikymmentä kilometriä taksilla. Saimme rauhallisen kuskin, joka kaikesta päätellen ei ole aiemmin kurvaillut näillä teillä.

Apartment Bella Roco

Vuosi sitten meillä oli vaikeuksia päästä Cómpetaan, tänään bussimme ajoi monien mutkien kautta Cómpetan kautta Canillas de Albaidoon, siellä tilasimme taksin (40€) Canillas de Aceitunoon. Olimme perillä iltapäivällä, valoisaan aikaan (toisin kuin vuosi sitten), joten nou hätä. Mitä ihmettä; Carlosin bussi ajoi taksimme edellä meidän päättärille! Mistä lie lähtenyt?

El Puente

Majoituimme Apartment Bella Rocoon, joka on vielä mukavampi mitä osasimme odottaa (53€/yö, kaksi makkaria, kaksi parveketta). Jääkaapissa odotti vesipullo ja oluet, jotka nautimme parvekkeella istuen. Alakerran El Puente -ravintolasta tulee niin herkulliset tuoksut, että sinne oli pakko lähteä. Lounasaika oli jo ohi, tilasimne kolmet tapakset jotka jaoimme.

Kiertelimme pienen kylän kujilla ja kurkkasimme sisälle sen muutamiin kauppoihin. Yhdestä saa lihat, toisesta vihannekset, leipomosta aamulla tuoreen leivän. Päädyimme kauppaan, josta ostimme kananmunat, vihannekset, leikkeleet, juuston ja juotavat (unohdin maidon, joten tänään ei ole tarjolla sienimunakasta). Pienen patongin hain naapurileipomosta. Palasimne kämpille, jossa vietimme illan tapastellen ja Paco de Luciaa kuunnellen.

El Saltillo

Keskiviikolle luvattiin 50% sadetta, lähdin nousemaan Puente El Saltilloon johtavaa reittiä, kun kirkonkellot löivät kymmentä.
 

Reitti oli hyvin merkitty kaupungintalolta lähtien. Melko pian ohitin opastetun (kansainvälisen) ryhmän, jonka opas totesi "The lady knows where to go" kai vakuuttaen näin ryhmänsä siitä, että kannattaa maksaa opastuksesta. Kiristin tahtia, ettei tarvinnut kuunnella heidän pölötystään. Ensimmäisen ylämäen jälkeen riisuin juoksutakin reppuun. Reitti (edestakaisin) on karttaan merkitty 8 km/3 tuntia. Laskeuduin riippusillalle parin paussin strategialla yhdeltätoista.

El Saltillo

Netin reittiohje suosittelee sillan ylittämisen jälkeen palaamaan omia jälkiä takaisin, ja polku jatkuukin sillan jälkeen kohtisuoraan vuorenrinnettä ylöspäin. Sillan toisella puolella oli nuoripari, joka lähti hetken matkaa polkua ylöspäin. Itsekseni ihmettelin, miksi naisella oli sateenvarjo (ripotteli hieman vettä). Itseni olin suojannut juoksutakilla ja lippalakilla. Kun käännyin takaisin ja jäin yhteen kohtaan riisumaan takkini pois ja hörppäämään vettä, kuulin miehen puhuvan suomea. Heidän ohittaessaan minut huomasin naisen kantavan vauvaa rintarepussa (siksi sateenvarjo) ja tervehdin heitä. Annoin pariskunnan mennä edellä ja jätin heihinkin taas vähän rakoa. Noustessani polkuun tehtyjä kivirappuja kansainvälinen ryhmä tuli vastaan ja astuin syrjään antaakseni heille tietä. Pian saavutin suomipariskunnan, he kertoivat olevansa Ylivieskasta. Vauva painaa alle 10 kiloa, eli saman verran kuin rinkkani caminovaelluksilla. Toivotimme hyvät loppulomat, kun tiemme erkanivat. Kirkonkellot löivät kahtatoista, kun palasin keskustaan, jonka yhdellä terassilla Hannu odotti minua. Otimme lenkkioluet ja palasimme kämpille suihkuun. Alkoi sataa ihan oikeasti.

Canillas de Aceituno

El Puente

Menimme alakerran El Puenteen lounaalle, harmiksemme mustekalarinkuloita ei ollut tarjolla, mutta muuten ruoka oli hyvää. 

Päikkäreiden jälkeen sade oli lakannut ja lähdimme kylille kävelemään. Kävimme Nuestra Sra. del Rosario -kirkossa ja sytytin kynttilän Irjalle. Haimme yhdestä pikkukaupasta täydennystä ja palasimme kämpille lukemaan ja kuuntelemaan vaihteeksi bluesia. Iltapalaksi tein tonnari-sienimunakasta. Kuivatut supparit pakkasin jo kotona mukaan.

Torstaina sää oli jo parempi ja suostuttelin Hannun lähtemään El Saltilloon. Ainahan voi kääntyä takaisin, jos reitti tuntuu liian raskaalta tai pelottavalta (korkeanpaikan kammoiselle). Otin repun mukaan ja lähdin kuljeskelemaan kylän kujille. Taitaa olla pienin kylä, jossa olemme viettäneet vuosittain muutaman yön! Ilman vaellusreittejä ja kirjoja tekeminen loppuu nopeasti.

Kävin katsomassa kylän näköalapaikat, yhdessä törmäsin lahtelaispariskuntaan. He viettävät täällä viisi viikkoa (!) ja kuluttavat ajan vaelluksilla. Lähetin Hannulle viestin, hän oli päässyt jo sillalle. Pysähtyessäni paikalliset viittoivat minulle, mistä vaellusreitti alkaa. Aurinko alkoi paistaa, kävin kaupassa ja kämpillä vaihtamassa päälleni kevyemmät vaatteet.

Apartment Bella Roco

Palasin keskustaan ja jäin Picota Andaluzian terassille lukemaan mukana kantamaani kirjaa (valkkarilasillinen 1,50). Terassin on vallannut britti-invaasio koirineen. Aurinko peittyi pilviin, vaihdoin paikkaa varjon alle ja hetken kuluttua Hannu liittyi seuraani. Otimme oluet ja menimme menu del díalle Bar Andaluciaan (sekasalaatti, broilerfilee raneilla ja kahvivanukas yht. 10€). Päikkäreitten jälkeen laitoimme ilmastoinnin lämmittämään asunnon, tein tapakset, lueskelimme ja kuuntelimme fadoa.

Perjantaina oli sumuista ja koleaa. Lähdin kuitenkin aamukymmeneltä kävelemään vuorille. Reittimerkit loppuivat yllättäen, tarkoitukseni oli suunnata kohti El Castillejoa, mutta ainoa suuntaviitta osoitti La Maromaan (kartan mukaan 10-11 tuntia). Vastaan tepasteli Terhon espanjanserkku, joka tuli samalla tavalla vinkuen pyytämään rapsuttelua. Nousujohteinen reitti oli leveää tietä, välillä kivikkoista, välillä betonista valettua. Kun alkoi sataa, päätin kääntyä takaisin ja laitoin Hannulle viestin, että haen lenkkioluet tullessani Picota Andaluzia -baarista.

El Puente

Kävin suihkussa ja menimme tapaksille alakerran El Puenteen. Naapuripöydässä istuivat pariskunnat Ruotsista, hetken kuluttua paikan täytti brittiseurue, joka vietti yhden rouvan synttäreitä.

Pyöräytimme pyykit pesukoneen pikapesulla. Päikkäreiden ja iltapäiväkahvien jälkeen ulkoa alkoi kuulua rummutusta. Lähdimme katsomaan, mistä oli kyse ja seurasimme kulkuetta (Peppi Pitkätossua hevosineen!) kaupungintalon aukiollle. Istuimme Picota Andaluzian terassille ja huomasin lahtelaispariskunnan kävelevän aukiolla. He liittyivät seuraamme ja vaihdoimme reissukokemuksia. Malla tiesi kertoa, että kyseessä oli Fiesta del Primavera, joka oli siirretty viime perjantain sateen takia tälle päivälle. Hyvästelimme mukavan pariskunnan, kävimme kaupassa (juuri ennen kuin se sulkeutui) ja palasimme kotiin. Tein tonnari-sienimunakkaan, lueskelimme ja kuuntelimme REM:n ja Claptonin musiikkivideoita. 

Aamuisin kylppärissä kajahtaa linnunlaulu, kun linnut istuvat katolla ilmanvaihtokanavan lähellä. Hannu haki leipomosta lämpimän siemenleivän.

Bar Lo del Leo

Naistenpäivä oli todella sateinen ja kolea. Hautausmaa oli ainoa nähtävyys, jolla en ollut vielä käynyt, lähdin kävelemään sinne aamupäivällä. Hannu lupasi selvittää huomisen taksikyydin. Olin ajatellut kävellä hautausmaalta ylös kohti vuoria, mutta ylhäällä satoi ja tuuli niin kovin, että sateenvarjo kääntyi vähän väliä ympäri. Laskeuduin jyrkkää mäkeä vähän alaspäin ja jatkoin kohti keskustaa poikittaista kujaa, jonka varrella oli näköalapaikkoja, niistä ei ollut iloa näin sumuisella säällä. Laskeuduin kaupungintalolle, siitä kirkolle ja sateensuojassa soitin Hannulle. Sovimme treffit Bar Lo del Leoon, jossa emme olleet vielä käyneet. Otimme lasilliset viiniä, mutta kun sade tuntui vain yltyvän, tuntui turhalta lähteä käymään kämpillä ja tulla uudelleen kastamaan tossuja. Annoimme ajan kulua, seurasimme paikallisten jutustelua ja lopulta tilasimme salaatin, patatas bravakset ja mustekalat. Näin kannatimme jo neljättä kylän baaria. Hannu osti cavan naistenpäivän kunniaksi, palasimme kämpille lämmittelemään ja päikkäreille. Illalla tyhjensin jääkaappia ja tein meille tapakset.