Kunnon talvi

Onneksi ei luvattu mitään hirmupakkasia, kun lähdin Lohjalle poikien seuraksi. Puin päälleni lämpimän takin ja toivoin, ettei Sipe kaipaa nyt kovin pitkiä lenkkejä.

Lähdimmekin lenkille heti, kun olin siirtänyt tavarani sisälle "mummun huoneeseen". Noelin tultua koulusta keitin itselleni kahvin ja söimme Fazerin laskiaispullat. Tämän vuoden ensimmäinen minulle. Olikin niin sokerinen, ettei ihan heti tarvitse toista syödä. Noel suunnitteli pulkkamäkeen lähtemistä, mutta pysyikin illan sisällä. Harmi, ettei kukaan kavereista ole innostunut luistelemisesta, Noel käy isänsä kanssa kentällä melkein joka päivä. Muistaakseni minä lähdin lapsena aina yksin Virkkalan hiekkamontulle luistelemaan, siellä niitä kavereita oli pilvin pimein ja kotiin lähdin vasta, kun kentän valot sammutettiin.

Lämmitin saunan ja myöhemmin teimme Sipen kanssa vielä iltalenkin.

Noelin lähdettyä aamulla kouluun (mummu pakotti laittamaan hanskat käteen 15 asteen pakkaseen) teimme Sipen kanssa aamulenkin. Ei siinä kylmä tule, kun koira kiskoo innoissaan minua eteenpäin. Ilmankos jalkoja särki koko yön! Aika ihanaa käydä seitsemän hoodeilla lenkillä kimmeltävässä pakkassäässä. Ei sitä kotona tule koskaan tehtyä. Napsautin kahvinkeittimen päälle ja söin oman aamiaiseni. Sipe haki itselleen tyynyn ja huilailimme aamupäivän. Siihen hän on tottunut, kun muut ovat töissä ja koulussa.

Tammikuun kirjoja;

Karin Collins "Tuo aika mieleen palaa". Hanko-sarjan kolmas ja viimeinen osa.

Muistellen vuotta 2016

Syvästock 2016; Ozzy, Elvis ja Pelle

Nythän on kovin trendikästä lisätä somekanaviin vuoden 2016 kuvia. Minä en ole Facessa enkä Instassa, joten muistelen sitä vuotta lämmöllä blogissani, kuvien kera.

Äiti oli vielä kävelykunnossa, vaikka asuikin jo muistisairaiden hoivakodissa. Ipanat olivat niin pieniä, voi että! David Bowie ja Prince menehtyivät. R.I.P.

Taidemuseoissa tuli käytyä paljon, samoin Tallinnassa. Sinäkin vuonna tuli matkailtua aina kun oli lomaa.

 Setenil de las Bodegas

Maaliskuussa teimme jo perinteeksi muodostuneen reissun Andalusiassa. Minä taas pidempään, kun olin enemmän vapaana töistä. Ronda, Olvera, Setenil de las Bodegas, Jeres, treffit Sevillassa, Arcos de la Frontera, Cádizin pääsiäishulinat ja Málaga. Ihana palata nyt kymmenen vuoden jälkeen Cádiziin ja Arcos de la Fronteraan.

Bella Italia! Tein yksin matkan Italiaan; Toscana, Liguria ja hieno Cinque Terre. 

Kesällä tein bussimatkan Viron, Latvian ja Liettuan läpi Puolaan, jossa patikoin Arjan kanssa Tatra-vuorilla. Paluumatkalla jäin kyydistä ja vietin viikon joogaleirin Latviassa.

Heinäkuussa harrastimme myös kotimaanmatkailua; jurttamajoitus Kustavin Lootholmassa ja ikimuistoinen Syvästock 2016 Pertunmaalla Hannun silloisten bändikaverien kanssa.

Syyskuussa kävin Pärnussa nauttimassa kesän viimeisistä helteistä, ennen kuin lähdimme yhdessä Balkanille viettämään synttäreitäni.

Aloitimme reissun Dubrovnikista Željkan luota, jatkoimme matkaa Perastin ja Kotorin kautta kohti Albaniaa, jossa viihdyimme toista viikkoa. Kotiin lensimme Makedonian Skopjesta.

Joulukuussa kävimme Tallinnan lisäksi myös Prahassa.

Matkahaaveet ja -suunnitelmat vuodelle 2026

Viime vuonna oli monta mukavaa matkaa, mutta myös peruutuksia. Nyt lähdemme liikkeelle varovasti, turhia hötkyilemättä, kun elämästä ei koskaan tiedä. Silti voi haaveilla ja tehdä suunnitelmia, ainakin lähikuukausille.

Andalusia

Olemme viettäneet Andalusia-viikkoja keväisin jo kuusi kertaa sen eri pikkukylissä. Parina edelliskertana sää ei ole suosinut ja olen uhannut heivata koko keväisen Andalusian. No can do! Norwegianin tarjouslennot houkuttelevat meidät taas Málagaan, sen lisäksi varasimme majoitukset Cádizista ja Arcos de la Fronterasta. Molemmat tuttuja paikkoja edellisiltä Andalusian-retkiltä. Taas tullaan istumaan pitkään busseissa, huoh!

Tallinna

Sain taas Eckeröltä joululahjaksi ilmaisen reittimatkan (kaveri puoleen hintaan) Tallinnaan ja alustavasti varasimme Marelta majoituksen 3-4 yöksi maaliskuun puolenvälin jälkeen.

Camino del Norte

Viime vuoden suunnitelmani lähteä vaeltamaan Fisherman's Trailia peruuntui perhesyistä. Sen jälkeen jalkateräni alkoivat kipuilla (kilometrit kävelty loppuun?) ja olen joutunut vähentämään/lyhentämään kävelylenkkejä. Toivon kuitenkin levon ja jumpan helpottavan kipua niin paljon, että voin keväällä lähteä taas vaeltamaan. Fisherman's Trail olisi ehkä helpompi, mutta kalliimpi vaihtoehto ja tilasin Camino del Norte -oppaan. Aika hurjan näköinen profiili, varsinkin kun jalkaterät eivät tällä hetkellä tykkää yhtään alamäkikävelystä. Lopulta varasin Finskin Madridin lennot, ettei hinta karkaa taas käsistä. Hannu seuraa perässä, minulle tulee viiden viikon reissu, hänelle kahden viikon. Kävelen sen minkä koivet kestävät. Loppureissulle pitää keksiä uusia kohteita, sillä olemme kolunneet Madridin provinssin jo aika tarkkaan. Kaupunki itsessään on ihana!

Viro Hondalla

Hannun jokakeväisistä moottoripyöräkuumeista huolimatta olen sinnikkäästi pitänyt Magnan puolta (onneksi se on minun nimissäni!) ja yllyttänyt häntä käymään punttisalilla, että jaksaa pitää pyörän ja minut pystyssä. Tuuli kyseli jo viime vuonna, olemmeko tulossa Hiidenmaalle, mutta ei, silloin pyörimme vain mantereella. Tänä kesänä haluan taas saarille, siihen on helppo liittää Haapsalu ja Pärnu. Museokortti vinkumaan!

Synttärimatka Balkanille?

Niin haluaisin syksyllä Sarajevoon, mutta saa nähdä. Tallinnasta lentäisi edullisesti Albaniaan, se olisi yksi vaihtoehto, mutta pitkä matka Bosniaan. Željkaa olisi ihana käydä tapaamassa, muuten on Kroatiaa nähty jo tarpeeksi.

Kotimaan retket

Päiväajelut Hondalla eri kaupunkeihin, Hannun mysteerimatka elokuussa, joku kesäinen ryhmäleiri, koiranhoitoa Lohjalla, Turku/Tampere, Salonsaari? Näitä pitää miettiä kesän tullen. Unohtamatta sieniviikkoa Mathildedalissa. Joulu onkin mietinnän paikka, kun halvin vuokraviikko Mathildedalissa on perjantaista perjantaihin ja jouluaatto on torstaina. Ehkä raskimme varata joulun perään myös viikonlopun?

Vuosi 2026 on korkattu

Siis ei tullut tipatonta tammikuuta, ei edes Hannulle. Muuten pitää kyllä keventää, kun lenkitkin jäävät niin lyhyiksi. Olen iltaisin jumpannut jalkoja, tehnyt syväkyykkyjä ja silloin tällöin aurinkotervehdyksiä. Kävely tekee edelleen kipeää, tuskin tässä uskaltaa vaelluksista haaveilla. Tammikuu alkoi kovilla pakkasilla, olikin hyvä syy pysytellä sisällä, pataruokia ja keittoja kokaten.

Loppiaisen jälkeen sururyhmän kokoontumiset jatkuivat. Ennen tapaamista kävin katsomassa Artsin näyttelyn "Peilissä katoavan ajan varjot", jossa on näytillä eri taiteilijoiden eri tekniikoilla tehtyjä töitä. Tammikuussa jatkuivat myös lukupiiri ja Rekolan Raikkaan jumpat. Vähänkö harmittaa, että joulukoristeet pitää laittaa pois. Tuntuu, että olemme niin vähän aikaa nauttineet joulukodistamme. Sinnikkäästi pidän koristeet ainakin Nuutinpäivään saakka.

Ennen kuin riisuin joulukodin, kutsuin Ritun meille glögille, sosekeitolle ja tuhoamaan kanssamme joulusta jääneet piparit ja juustot. Samalla katsoimme viime vuoden reissukuvat.

Mitä tästä voisi päätellä? Torstain pilatestunnilla oli paljon varpaillenousuja, lisäksi tein pari lyhyttä kävelylenkkiä ja illalla vielä fyssarin määräämiä jalkaharjoitteita. Yöllä oli pakko nousta ottamaan särkylääkettä, ensin 600mg Ibumaxia, sitten 1000mg Panadolia. Perjantaina kävelin vain kaupalle, illalla kaikki fyssarin määräämät harjoitukset. Yöllä yksi Ibumax. Lauantaina liikuin vain autolla enkä.jumpannut lainkaan; ei leposärkyä. Pitääkö siis asettua filtin alle sohvan nurkkaan ja pysyä siinä? 

Pakkanen lauhtui, vielä olisi hyvä hetki sulattaa pakastin. Mutta se on täynnä! Tammikuu onkin oiva ajankohta hyödyntää jo olemassaolevia ruokia/tarvikkeita. Varsinkin, kun lämmitysöljylasku on 2.300€. Sosekeittoa riittää pariksi päiväksi, sen lisäksi otin sulamaan pari possunfilettä ja tein niistä wokin. Sekaan kuivattuja sieniä, vietnamilaiset wokkivihannekset, valkosipuli- ja punakaalisilppua, pähkinöitä ja kuivattuja yrttejä. Unohtamatta chilikastiketta, hoisinia ja soijaa.

Tammikuun uudet ruokasuosikit; munanuudelit ja pinaattikaali (pak-choi), joita käytin ensimmäisen kerran elämässäni. Jatkossa tungen niitä joka paikkaan; wokkiin, salaatteihin ja patoihin.

Areenassa parasta juuri nyt:

La Singla, dokumentti kuurosta flamencotanssijasta.

RSO:n konsertit Musiikkitalossa.

Fire of Love, dokumentti ranskalaispariskunnasta, joka tutki ja kuvasi tulivuorenpurkauksia, kunnes yksi sellainen koitui heidän kohtalokseen.

Tammikuun kirjoja;

Nina Lykke "Emme ole täällä pitämässä hauskaa". Jo vuosia sitten parhaan kirjansa kirjoittanut noin kuusikymppinen Knut saa kutsun vuosittaisille Lillehammerin kirjallisuusfestivaaleille. Ilmeisesti peruutuspaikalle, sillä kutsu saapuu viimetinkaan. Ilmainen majoitus, ruoka- ja juomakupongit Knut ottaa ilolla vastaan, mutta kauhistuu, kun lukee ohjelmasta, kuka on samassa paneelikeskustelussa kuin hän. Nainen, joka suositussa kirjassaan mainitsee hänet koko nimellä, kirjoittaen hänen olevansa vanha, impotentti, nuorempia naisia jahtaava sika. Ilmeisesti peittääkseen tosiasian, että on itse kutsunut Knutin hotellihuoneeseensa, vaikka on naimisissa oleva perheenäiti, tuumaa Knut. Mitä jos mieskirjailija kirjoittaisi samoin sanoin naisista? Knutin kaikki energia valuu siihen, mitä muut ajattelevat hänestä. Miten korrektisti pitää käyttäytyä, ettei taas päädy jonkun kirjan sivuille? Kaiken lisäksi paneelikeskusteluun osallistuu myös Knutin ex-vaimon nykyinen aviomies, johon Knutilla on varsin viileät välit.

Clarice Lispector "Tähden hetki". Koillis-Brasilian Alagosiasta Rio de Janeiroon muuttaa alle parikymppinen tyttö ("nordestino"), joka vähäisellä konekirjoitustaidollaan saa työpaikan ja alhaisen palkan. Elämä on yhtä harmaata ja tylsää kuin tyttökin. "Niin mitätön, ettei näe itseään edes peilistä." Hän ei tiedä elämästä juuri mitään, eikä osaa edes unelmoida. Macabéan elämään tuo hetkeksi iloa Olímpico (myös "nordestino"), omahyväinen poikaystävä, joka käyttäytyy tyttöä kohtaan halveksivasti, kunnes jättää tämän ja alkaa seurustella Macabéan ystävän Glórian kanssa. Glória houkuttelee Macabéan ennustajalle, joka lupaa korteista rakkautta ja rikkautta. Vihdoin Macabéa uskoo tulevaisuuteen ja näkee sen värit. Mutta vain hetken.

Anna Soudakova "Mitä männyt näkevät". Orvoksi jääneen Jurin elämäntarina Leningradista Turkuun. Onnellinen lapsuus päättyy Stalinin ajan kyydityksiin, kun vanhemmat haetaan kotoa suoraan vankeuteen ja myöhemmin teloitetaan tuhansien muiden kanssa kauas metsikköön, joukkohautaan ilman nimiä tai muistomerkkejä. Ainoa sisko kuolee tapaturmaisesti. Iloa elämään tuo Tanja, tuleva vaimo, jonka inkerinsuomalaiset sukujuuret oikeuttavat presidentti Koiviston lausunnon ansiosta muuttamaan Suomeen, jossa kaupat ovat täynnä tavaraa, Turusta löytyy kaupungin vuokra-asunto, lapset ja lapsenlapset asuvat lähellä. Järkyttävästä historiasta huolimatta kauniisti kirjoitettu kirja, joka avaa tavallisten venäläisten elämää iloineen ja suruineen.

Ilonan kanssa Tallinnassa

Haimme Ilonan uudenvuodenpäivänä Lohjalta. Jäimme hetkeksi kahvittelemaan, Sipe oli hulluna riemusta; kolmeen viikkoon ei olla nähty! Hannu lähti vielä illaksi bänditreeneihin, söimme Ilonan kanssa tortillat, suihkun jälkeen tyttö majoittui vinttiin. Aamulla oli aikainen herätys, Eckerö lähti Länsisatamasta yhdeksältä. Laiva tuli tupaten täyteen, mutta onnistuimme saamaan vakipaikat.

Minä valitsin perjantaina lounaspaikan, mutta Ilona sai valita ruuan kolmesta vaihtoehdosta: Kalaranna Reston fish and chips tai bbq-ribsit, Mere Reston ankka-annos (ah!) tai Pullin grillattu kanafilé. Hän valitsi viimeisen (8,90). Alkoi pyryttää lunta, kun vedimme laukut Suur-Patareille. Jaan käveli vastaan, hän oli menossa kuntosalille. Mare tuli avaamaan ulko-oven ja kutsui meidät saman tien kahville ja omenapiirakalle. Vaihdoimme kuulumiset (sekä jalkojen kipuilut) ja menimme omaan asuntoomme hetken huilille. No siitä ei tullut mitään ja lähdimme ulos, opastamalleni kävelylle. Ehdotin, että tänään pysymme Kalamajan hoodeilla, huomiseen jäävät Rotermanni ja vanhakaupunki. Laskeuduimme raput Kalarannaan ja koska tuuli oli myötäinen, kävelimme rantatietä Noblessneriin saakka. Kävimme katsomassa Shishin myymälän ja vertailun vuoksi myös sen outletin. Salmea pitkin Koplille ja Balti Jaama turgille. Hain vähän herkkuja Selveristä ja palasimme kotiin päin toista kautta. Rimistä ostin ilta- ja aamupalaa. Sytytin ledivalot ja kynttilät, söimme iltapalaa ja katsoin Areenasta "Topi ja Sointu lomalla". 

Mare oli pedannut toisen nukkumapaikan olkkarin sohvalle, vaikka sanoin Ilonan voivan nukkua kainalossani, kuten muutkin tytöt ovat tehneet. Menimme jo kymmeneltä väsyneinä nukkumaan. Marraskuun lopulla lämmityssysteemi piti öisin meteliä, ihan kuin hiiret olisivat vasaroilla hakanneet pattereita. Mare kertoi kahden eri korjaajan käyneen katsomassa kaasupoltinta, siitä huolimatta kuuma vesi on toisinaan poikki. Meteli oli kuitenkin viime kerrasta hiljentynyt, toki vanhan talon systeemit pitävät jotain ääntä. Hyvin kuitenkin nukuttiin. Ilona puhui taas unissaan. Ei mikään ihme, kun tyttö on koko päivän niin hiljainen. Herätin hänet kymmenen jälkeen, aamupalan syötyään lähdimme shoppailemaan.

Olin luvannut kulkea kiltisti mukana kaupasta kauppaan, jos Ilona tulee yhteenkin näyttelyyn kanssani. Kävelimme suoraan Rotermanniin ja minäkin sorruin ostamaan yhdet olohousut alesta. Ilona löysi itselleen parit neuleet. Harmaata ja beessiä, eikö nuoriso käytä enää värejä?! Kiersimme myös Viru-keskuksen kaupat ja huomasin ostoinnostuksen hiipuneen. Olin ajatellut, että käymme Nigulisten kirkossa katsomassa sen Shishi-koristellun kuusen (näköalatasanteella olemmekin jo käyneet), mutta kun Viru-keskuksen kuusetkin on koristeltu Shishin tuotteilla, jätimme kirkon väliin ja menimme Piparkakkumuseoon (Pipargoogi maania).

Kävimme Raatihuoneentorilla, jonka joulutori on jo lopettanut. Kaikki valaistut pikkukuuset on kerätty ison kuusen lähettyville. Pizzalle menimme vaihteeksi Pulcinellaan, joka sekin on koristeltu jouluiseksi. Italialaisväriä paikkaan toivat naapuripöydän kaksi italialaista herrasmiestä, jotka keskustelivat vilkkaasti ja äänekkäästi. Allora! 

Palasimme kämpille, nukuimme päikkärit ja pysyimme loppuillan sisällä. Katsoin Elämäni biisi Euroviisujakson, oli aivan huikea! Ilonalla on tosi hyvät unenlahjat. Sunnuntaina herätin hänet aamupalalle 9.30, että ehditään pakata ja siistiä asunto. Kerroin Marelle Eckerön joululahjasta, mutta emme vielä sopineet seuraavasta kerrasta. Onneksi Ilona kertoi vasta kotimatkalla kävelevänsä edelleen unissaan (kuten silloin, kun hän oli kanssamme Kopparössä). Muuten en olisi uskaltanut majoittaa tyttöä vinttikamariin, hän kun ei ole vuosiin tottunut kulkemaan rapuissa. 😧 Ehdotin Ilonalle, että hän tulisi meille vielä yöksi, veisin hänet maanantaina Helsinkiin syömään ja Amos Rexin näyttelyyn, mutta hän oli jo sopinut muuta. Saatoin hänet Kamppiin Lohjan-bussiin ja tulin junalla kotiin.

Tammikuun kirjoja:

Salli Kari "Vedestä ja surusta". Omaelämäkerrallinen romaani sairaudesta ja matkasta Islantiin. Nainen on sairastunut rintasyöpään, kuten äitinsä, isoäitinsä ja isän nykyinen vaimo. Isäparka! Alle kolmekymppiseltä naiselta poistetaan toinen rinta, varmuuden vuoksi. Tilalle muotoillaan toisesta reidestä uusi rinta. Leikkauksesta toivuttuaan alkavat sytostaattihoidot. Sen jälkeen nainen lähtee Islantiin, majataloon, jossa on vain muutama nainen. "Suru on kuin kadonnut matkatavara, joka palautuu aina omistajalleen". "Olen selvinnyt säikähdyksellä. Niin kai sanotaan, kun jäädään henkiin. Mutta kuinka selvitä siitä säikähdyksestä?" Hienosti kirjoitettu teos!

Vuoden 2025 jälkimietteet

Vuosi 2025 surren, iloiten ja reissaten

Vuosi 2024 oli surkea, vuosi 2025 oli umpisurkea. Monta perheenjäsentä kuoli ja hautajaisissa olimme neljä kertaa. Kesällä arki normalisoitui ja siihen auttoi mm. Kroatian reissu. Syksyllä vietimme totuttuun tapaan mökkiviikon Mathildedalissa keräten ja kuivaten talven sienet. Joulun mökkiviikolla saimme relata, ulkoilla, saunoa ja syödä hyvin.

Andalusia maaliskuussa

Tällä kerralla kohteeksi valikoitui Canillas de Aceituno. Ei taaskaan tehty reissusta helppoa, vaan perille päästäkseen piti turvautua taksiin tai ”taksiin”. Kohteen valitsin taas vaellusreittien perusteella. Harmi vain, että sää ei taaskaan suosinut. Majoitus oli hyvä, kylä oli kiva, mutta aurinkoa ei juuri näkynyt. Viisi yötä Canillasin kylässä ja loput kaksi tutussa Málagassa.

Tallinna maaliskuussa

Käytimme Eckerön joululahjan, ennen kuin se umpeutuisi ennen pääsiäistä. Majoituimme taas Maren naapuriin, minä kolusin taidenäyttelyitä ja Hannu teki omia kävelylenkkejään. Sain hänet houkuteltua mukaani Lennu Sadaman merimuseoon. Hyödynsimme arkilounaita, iltaisin tein meille tapakset kaupan antimista.

Kevään vaellusreissu Portugalissa; peruttu!

Tarkoitukseni oli lähteä vaeltamaan Fisherman’s Trailia Portugaliin, mutta viikkoa ennen Lissabonin lentoa Timo kuoli ja jäin hoitamaan hänen hautajaisiaan ja kuolinpesän asioita. Vietin viikonloppuja Suvin ja Annan luona ja teimme myös parin päivän reissun Tallinnaan, että sain muutakin ajateltavaa.

Kroatia touko-kesäkuussa

Vahingossa varasin meille lennot 15 päivälle, kun tarkoitus oli viettää Kroatiassa 10 päivää. Hups! Valinnanvaraa siis oli, silti jätimme saaret tällä kerralla väliin, teinhän jo vuoden 2024 kesäkuussa pienen saarihyppelyn. Pääasia oli nähdä Željka ja auttaa häntä tarpeen tullen. Vietimme mennessä pari yötä hänen luonaan ja suuntasimme bussilla kauimmaiseen kohteeseemme, Promajnaan. Saimme mukavan majoituksen, jossa vietimme muutaman yön. Matka jatkui bussilla Tučepiin, siellä viihdyimme muutaman päivän uiden, patikoiden ja hyvin syöden. Seuraava kohteemme - Brist - olikin niin rauhallinen ja ihana, että varasimme sieltä yhden ylimääräisen yön. Patikointia naapurikyliin, uintia vakipaikassa, vakibaari ja pari hyvää ravintolaa. Lähikaupan ja mukavan majoituksen lisäksi ei voi muuta toivoa! Viimeiset kolme yötä vietimme taas Željkan kotona.

Koiraviikko Lohjalla

Perhe lähti heinäkuussa viikoksi Kreikkaan, minä Lohjalle Sipen seuraksi. Onhan hän vieläkin villi ja entistä voimakkaampi, mutta ikään kuin muistaisi, että veti minut viime lokakuussa nurin ja oli nyt hippasen varovaisempi. Sateet loppuivat kuin seinään, kun olin Lohjalla. Vietimme paljon aikaa ulkona ja kävin myös moikkaamassa vanhoja kavereitani lounaan merkeissä. Hannu liittyi pariksi päiväksi seuraamme, vierailimme kummitätini ja Onnin luona. Kävimme keskustassa lounaalla, ennen kuin hän päräytti Hondalla takaisin kotiin.

Mökkimatka Salonsaareen

Hondaakin piti ulkoiluttaa ja varasin meille pari yötä Salonsaaren Lomakylästä. Saimme siistin ja viihtyisän pikkumökin läheltä uimarantaa ja rantasaunaa. Jos ei muuta keksitä tulevina kesinä, niin tänne uudestaan!

Tallinna heinäkuussa

Varasin pari yötä Tallinnasta toivoen, että Sofia lähtisi mukaani. No ei lähtenyt, joten kiertelin museoita, kävin katsomassa upean Da Vinci Genius -näyttelyn ja vilvoittelin helteessä rantapromenadia kävellen.

Hannun synttärimatka Viroon

Honda sai taas kyytiä, kun tein varauksia elokuulle Hannun synttärimatkalle. Lahjaksi minulta hän sai kolmen yön saunallisen majoituksen Tartosta. Suunnistimme Tallinnasta Rakveren kautta Peipsijärvelle ja majoituimme Kuruun pariksi yöksi. Sieltä suunnistimme Kallasten kautta Tarttoon. Synttäri-illallisen tarjosin Aparaatissa. Viljandissakin oli mukava majoitus ja pääsin taas uimaan ja käymään museoissa. Viimeiset yöt vietimme Tallinnassa Maren naapurissa. Sää suosi reissuamme, saaret jäivät väliin, ehkä lähdemme niille ensi kesänä?

Puola, Liettua, Latvia ja Tallinna

Olen jo parille syksylle suunnitellut maata myöten Baltiaan -reissua, nyt oli aika toteuttaa se. Lensimme syyskuussa Krakovaan ja palasimme busseilla Baltian läpi Tallinnaan. Sää oli vielä kesäinen, lähes helteinen, kun vietimme ensimmäiset kolme yötä Krakovassa. Ihana kaupunki, aina vaan! Junamatkat ovat kallistuneet ja teimme kaikki siirtymät busseilla. Varsovassa majoituimme pariksi yöksi Hannun vieraanvaraisen ystävän luokse, nautimme metsän rauhasta ja kävimme myös Varsovan keskustassa. Meille uusi Białystok on viehättävä, käveltävän kokoinen kaupunki. Sieltä lähdimme bussilla Vilnaan kolmeksi yöksi. Missio oli viedä ”rakkauslukko” Uzupiesin ”tasavallan” sillankaiteeseen 20-vuotishääpäivämme kunniaksi. Kaksi yötä tutussa Riiassa kului etsien uusia nähtävyyksiä. Loput kolme yötä vietimme Tallinnassa vielä kesäkeleistä nauttien ja palasimme kotiin syntymäpäivänäni lokakuun alussa.

Mathildedalin sienimetsät

Perinteisesti vietimme lokakuussa sieniviikon Matildassa, PRO:n tutussa mökissä. Kuutena päivänä kolusimme sienimetsiä, joten käveltyäkin tuli. Iltaisin lämpeni sauna ja sienikuivuri pyöri päivisin parikin kertaa. Menomatkalla kävin katsomassa Chappen uudet näyttelyt, kotimatkalla poikkesimme Salon Veturitalliin ja Halikon Kurpitsaviikolle.

Tallinnan joulumarkkinat

Hyödynsimme Eckerön tarjouksen ja lähdimme marraskuun lopulla kolmeksi yöksi Tallinnaan. Houkuttelin Tarun ja Birren varaamaan matkat ja saimme heidät perjantaina luoksemme glögille. Lauantaina teimme treffit vanhaan kaupunkiin, kävimme Vallibaarissa (tietysti!) ja yhteisellä illallisella. Muuten kolusin museoita ja kävelin Noblessneriin, käyden tietenkin Shishin outlet-myymälässä ostoksilla. Kotimatka kului rattoisasti Tarun ja Birren seurassa.

Mökkijoulu Mathildedalissa

Jo seitsemäs kerta! Aikatauluttaminen oli hankalaa, kun menimme mökille jo perjantaina ja jouluaatto oli vasta keskiviikkona. Ratkaisin ongelman niin, että valitsin Hannun voittokinkuksi viiden kilon painoisen, niin se sai rauhassa sulaa ennen kuin maanantaina laitoin sen koko päiväksi uuniin. Paistoin myös laatikot vasta mökillä, joten joulunalushommiksi riittivät kodin siivoaminen ja koristaminen, piparkakkujen ja pikkuleipien paistaminen. Hannu toivoi lumetonta joulua, että pääsisi sienimetsään. No ei ollut lunta, mutta ei ollut sieniäkään. Sunnuntaina saimme Amin ja Roksun luoksemme ruokavieraiksi, tiistaina vietimme Valimossa kylän yhteisen joulunavauksen ja keskiviikkona kävimme Teijon kirkossa aattohartaudessa. Viikon aikana saunoimme, kuuntelimme joulumusiikkia, katsoimme telkkarin joulukalenterit, kävimme kävelemässä (sen minkä kipeä jalkani kesti), söimme hyvää ruokaa ja lepäsimme. Meidän näköisemme joulu! Luovuimme mökistä perjantaina, joka oli Tapaninpäivä ja menimme kotimatkalla Annan ja Aapon luokse kahvittelemaan.

Vuoden aikana vingutin Museokorttia paljon sekä Suomessa että Virossa. Syksyn aikana tuli jumpattua Rekolan Raikkaan tunneilla 3-4 kertaa viikossa. Kipeytynyt jalka esti pidemmät lenkit ja pahoin pelkään, että se tulee vaikuttamaan myös ensi kevään vaellukseen. Konserteissa ja leffassa kävimme jonkun kerran. Kirjoja luin vuoden aikana 41, kiitos kahden lukupiirin. Retkeilimme lähimetsässä ja Sipoonkorvessa, uimisen aloitin Kuusijärvellä vasta elokuun lopulla. Mp-ajeluilla kävimme Lohjalla, Kellokosken ruukissa, Riihimäellä ja Porvoossa. Vietimme paljon aikaa myös kotoillen, kaksin tai ystävien ja naapureiden kanssa. Surkeasta vuodesta tuli lopunkaiken ihan mukava, mutta ensi vuodesta on tultava vielä parempi!

Matildan joulu 2025

Jo seitsemäs kerta! Lähdimme taas "lapsia pakoon". Meitä on kaksi kutsuttavaa, mutta jos me kutsumme koko pesueen puolisoineen, lapsineen ja tyttö/poikaystävineen, meitä on koolla vähintään 20. Eivät mahdu meille!

Kävin aamulla hakemassa Hannun arpajaisvoittokinkun, pakkasimme auton (ruuan määrästä päätellen voisimme viettää mökillä toisenkin viikon), vaihdoimme jouluherkut naapurin kanssa ja rekiretkemme suuntasi tihkusateessa Lohjalle. Vein kynttilät Metsolan ja Virkkalan haudoille ja kävimme Meerin ovella vaihtamassa "joulukukat". Hain joulutortut Hilman Herkusta ja menimme Caritalle. "Hän on kuin kotonaan" totesi Carita, kun jäin keittiöön keittämään kahvit, hänen ja Hannun keskustellessa olohuoneessa ruotsiksi. Hänen mielestään olimme taas liian vähän aikaa, kun hämärtyvään päivään vedoten teimme lähtöä.

Salontie oli hiljainen, mutta kovin sumuinen, kuten on ollut jo monena vuotena joulunalusviikolla. Viimeinen pysähdys ennen Mathildedalia oli Perniössä, kun jaoimme rullakebabin. Hain Terhosta avaimet, Hannu roudasi ylämäkeen mökille tavarat, jotka laitoin paikoilleen. Mökki oli lähes siinä kunnossa, johon sen lokakuun sieniviikon jälkeen jätimme. Kahvin- ja vedenkeitin olivat uusia, samoin lattiamoppi.

Kotiin unohtuneiden tavaroiden lista kasvaa; tomaattiveitsi, pikkutontut kuusenoksiin, Hannun reppu ja puukko (tulentekoon). Ja tonttulakit, taas kerran. Niiden sijaan otin mukaan joogamaton, kun jumppatunteihin tulee melkein kolmen viikon paussi.

Joku oli taas koristellut yhden kuusen polun varrelta. Kolme päivää kävelemättä, jalkaa alkoi heti särkeä, kun lähdin liikkeelle. Kolme valkohäntäpeuraa ylitti hiekkatien, kun kävelin kohti Jeturkastia. Poluilla oli mukavan pehmeä alusta kävellä, vain kallion koloissa oli vesilätäköitä ja maastopyöräilijät olivat paikoitellen myllänneet polut kuraisiksi.

Kävin Jeturkastissa tsekkaamassa sienipaikkani. Vähän löytyi vielä suppareita, nekin sateessa lionneita. Lähdin kävelemään Kariholman keittokatokseen, matkalla Hannu kyseli, onko minulla tikut tai sytkäri, hän oli jättänyt omansa mökille. Kerrankin toivoin, että joku muukin olisi tulentekopaikalla. Onneksi olin ottanut tikut omaan reppuuni. Harmi vain, että kaikki puut olivat kosteita, makkarat olivat enemmänkin savustettuja kuin grillattuja. Kaakao lämmitti ja laitoin Jouluradion soimaan puhelimessa.

"Kyllä kuusenoksia pitää olla" sanoo hän, vaikka unohdinkin tontut kotiin. Katkoin oksia mökin takametsästä, Hannu haki sillä aikaa meille oluet Kyläpanimon myymälästä. Illalla saunottiin pidempään kuin eilen. Terhossa laulettiin Kauneimmat joululaulut, mutta me jäimme mökkiin katsomaan telkkarin joulukalenterit ja tein meille sienimunakkaan päivän saaliista. Naapurimökit pysyivät edelleen tyhjinä.

Sunnuntaina saimme Amin ja Roksun ruokavieraiksi, sovimme jo etukäteen kala- ja kasvistarjoilusta. Aamupäivällä tein anjovismössön ja sitruunasillin ja laitoin uunijuurekset maustumaan. Ami toi tullessaan savulohen, graavilohen, Strömsön silakat, perunagratiinit ja muut herkut. Ehdotin, että he varaavat joskus naapurimökin ja voimme vuoropäivinä valmistaa ruuat.

Maanantain joogaharjoitusten jälkeen laitoin kinkun uuniin ja lähdin kiertämään Matildanjärveä. Oli aivan tyyntä, mittari näytti nollaa. Muutaman kuraisen kohdan jouduin kiertämään metsän kautta. Sumu oli vallannut Matildanjärven, nyt ei pääse pilkille. Kosteus tiivistyi kasvoihin ja silmälaseihin. Matildankierroksen jälkeen jatkoin lenkkiä Muurahaispolulle. Ketään ei kävellyt vastaani, vain pari autoa oli parkkipaikalla. Joimme mökin terassilla glögit, ennen kuin valmistelin bataattivuoan ja päivän lounaan (toisinto eilisestä), jonka kevensin salaatilla.

Loppupäivä menikin kinkkua paistellen. Laitoin viiden kilon kinkun niin mietoon lämpöön, että se oli vasta illalla kypsä. Tulikin mehevää ja mureaa! Sen jälkeen laitoin uuniin vielä bataattivuoat.

Jääkaappi oli täynnä, joten tiistain kauppareissulla ei ostettu muuta kuin tuoretta leipää, luumutorttu, lisää vichyä ja saunaoluita. Naapurimökki pysyi edelleen tyhjänä, muilla parkkipaikoilla oli jo pari autoa. Jätin kävelyt väliin ja tein muutamat aurinkotervehdykset. Hannun tultua lenkiltä söimme lounaan ja levytimme hetken. Torttukahvin jälkeen esivalmistelin perunalaatikon (KK 2017?).

Lähdin edeltä kävelemään satamaan ja Valimolle, jossa pidetään kylän yhteinen joulunavaus. Tällä kerralla muistimme ottaa mukaan toimivat taskulamput. Keli oli tyyni ja kuiva, ei ollut pelkoa liukastumisesta. Satama-alue on saanut koristeeksi entistä enemmän kausivaloja. Väkeä alkoi kertyä, menin edeltä Valimoon varaamaan meille paikat. Sisälläkin oli huurteisen kylmä, olisi ollut tarvetta istuinalusille, jotka suosittelin Suvin tekevän Sipen trimmatusta karvakasasta. Paikka tuli lähes täyteen. Ohjelmana oli naisdueton ja Naskalit-mieskuoron esitykset, yhteislaulua ja Salon seurakunnan joulutervehdys. Mökillä lämmitimme saunan, telkkarissa soivat Kauneimmat joululaulut. Iltapalaksi söimme kinkkuvoikkarit ja Auralla tai skagenilla päällystettyjä keksejä.

Hento lumipeite oli yön aikana piilottanut mustan/vihreän maan. Lähdin kiertämään Jeturkastin lenkin. Tällä kerralla kaksi valkohäntäpeuraa ylitti kävelytien edessäni. Joku oli jo ehtinyt Jeturkastin polulle ennen minua; kahdet jalanjäljet ja yhdet tassunjäljet. Yksi nuorimies sauvakäveli vastaani. Mökillä kuuntelin telkkarista Kauneimmat joululaulut (på svenska) Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Joulurauhan julistuksen jälkeen tein salaatin, keitin perunat ja katoin kalapöydän. Viimeistelin perunalaatikon, joka jäi uuniin kun lähdimme Teijoon.

Parkkipaikka alkoi täyttyä, kun parkkeerasimme auton kirkon kupeeseen. Pieni kirkko (about 150 paikkaa), tuli täyteen ja mattimyöhäiset jäivät seisomapaikoille. Hannu pääsi taas laulamaan tuttuja virsiä! Tästäkin alkaa tulla meille jo yksi perinne muiden joukossa; yhdet Kauneimmat joululaulut, joulumarkkinat, aattovesperi, Matildan joulunavaus, joulusauna ja -ruuat. Mökille palattuamme mietimme, miten edetään. Päikkärit tuntuivat turhalta ajanhaaskaukselta (vaikka väsyttikin, olinhan herannyt jo 6.30). Laitoimme saunan päälle. Aattoillalliseksi söimme kinkkua ja laatikoita. Imelletty perunalaatikko onnistui (ainakin minun mielestäni) tutulla reseptillä hyvin. Joulupukki oli tuonut poissaollessamme lahjat takan eteen ja avasimme ne samalla kun kahvittelimme. Olisi sittenkin pitänyt nukkua päikkärit; seitsemältä minä kuorsasin sohvalla ja Hannu luki kirjaa sängyssä.

Joulupäivän sää oli tuulinen, lämmintä 5-7 astetta. Lähdin kävelemään Tapaninkierrosta. Nyt ei ole lunta eikä jäätä, osa poluista oli vetisiä ja kuraisia. Muuten miellyttävä kävellä, kun kulkee hiekkaista metsänhoitotietä tai sammaleen pehmentämää polkua. Välillä reitti nousee kuivalle kalliolle. Loppumatkasta päätin kääntyä Teijontielle ja kävelin pari kilometriä ajotien laitaa, josta keräsin kuusi ojaan heitettyä tölkkiä pussiini. Matkaa kertyi yhdeksän kilometriä. Edellisen kerran olen kävellyt pidemmän reitin, Metsäkulmantien kautta golfkentälle ja sen kiertäen takaisin mökille. Kevensin ruokailua taas salaatilla. Vielä maistuivat sillit, kinkku ja laatikot. Laitoimme pesukoneet päälle, päikkäreiden jälkeen lämmitimme saunan, vielä viimeisen kerran. Ulkona tuuli yltyi.

Tässä käy taas kuten Tallinnassa; kolme yötä siellä tuntuu joka kerta liian lyhyeltä, täällä voisi olla toisenkin viikon.

Tapaninpäivänajelun teimme Salon kautta kotiin. Kävimme Annan ja Aapon luona iltapäiväkahveilla, samalla vaihdoimme lahjat (sain toivomani skumppalasit!) ja jätin heille ylimääräiset jouluruuat. Kinkkua ja laatikoita on pakko syödä pois viikonloppuna, hyvä kun sain edes osan mahtumaan pakastimeen. Kotona sama tavaroiden roudaus päinvastaisessa järjestyksessä. Auto oli lähes yhtä täynnä kuin lähtiessä; purkit ja purnukat vievät saman tilan vaikka olisivat tyhjiä. Vaatteet tulivat puhtaina kotiin, kun pyöritimme ne joulupäivänä koneessa.

Tässäkö tää taas oli? Ensin huhkitaan koko kuukausi ja ykskaks joulu onkin jo vietetty. Ihanaa kuitenkin tulla viettämään muutama päivä joulukuuta ja vuodenvaihde jouluiseen, siivottuun kotiin. Ennen kuin lähden Ilonan kanssa Tallinnaan.

Välipäivät kotona

Sunnuntaina "kevensin" ruokailua ja tein meille savulohisalaatin. Tosin lisäsin siihen joulusta jääneet perunat.

Savulohta riitti myös maanantain pastaan.

Hannu halusi korvata epäonnistuneet joululahjansa ja tarjosi uudenvuodenaattona lounaan Tikkurilassa. Illan tullen poikkesimme takapihan "salakapakkaan". Vuodenvaihteen vietimme taas kaksin kotona, onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään. Ulkona paukkui pakkanen ja raketit.

Uudenvuodenpäivänä tein pakastetusta kinkunlopusta tahmaisen täytteen tortilloille. Priimaa tuli!

Hyvää uutta vuotta!

Joulukuun kirjoja:

Tommi Kinnunen "Kaarna". Taattua Kinnusta! Karu tarina naisten kärsimyksistä sodan aikana pohjoisessa, lähellä itärajaa. Laina käy läpi elämäänsä 40-luvulla; lasten isä kuoli rintamalla ja toinen, sodan vaurioittama, alkoholisoitunut aviomies kuoli hänkin ja Laina jäi yksin hoitamaan lapsia ja huonokuntoista torppaa. Tyttäret hän patisti muuttamaan etelään, mutta Martti jäi kunnan lumenauraajaksi ja auttamaan äitiään. Jokaisella on omat muistot ja mielipiteet lapsuudestaan. Laina makaa sairaalassa muistisairaana vanhuksena, kun kuusikymppiset lapset kokoontuvat muistelemasn menneitä ja hoitamaan äitinsä tulevia hautajaisia.