Miksi meille käy usein näiden Andalusian valkoisten pikkukylien kanssa niin, että valitsemaamme vuoristokylään on jumalattoman hankala päästä (ilman autoa)? Miksemme voi tyytyä johonkin helppoon ratkaisuun, kuten Nerja, Ronda tms? Mutta veri vetää pieniin kyliin, joissa hyvässä lykyssä on mahdollisuus päästä patikoimaan. Sääennuste lupaili tälle viikolle koleahkoa säätä ja sadekuuroja. Kenttä oli kuitenkin kuiva, kun laskeuduimme Málagaan. Junalipun Málagan keskustaan maksoimme pankkikortilla (1,80€). Hannu oli katsonut etukäteen bussiyhtiö Carlosin suoran yhteyden Canillas de Aceitunoon, mutta unohtuiko viikonpäivien tsekkaus, kun bussi ei kulje tiistaina, ei myöskään sunnuntaina, kun palaamme Málagaan? Bussiaseman info neuvoi meidät yhdeltä lähtevään bussiin, joka kiersi kaikki mahdolliset pysäkit ja jonka päättäri oli Canillas de Albaido. Sieltä matkaa piti jatkaa parikymmentä kilometriä taksilla. Saimme rauhallisen kuskin, joka kaikesta päätellen ei ole aiemmin kurvaillut näillä teillä.

 |
Apartment Bella Roco |
Vuosi sitten meillä oli vaikeuksia päästä Cómpetaan, tänään bussimme ajoi monien mutkien kautta Cómpetan kautta Canillas de Albaidoon, siellä tilasimme taksin (40€) Canillas de Aceitunoon. Olimme perillä iltapäivällä, valoisaan aikaan (toisin kuin vuosi sitten), joten nou hätä. Mitä ihmettä; Carlosin bussi ajoi taksimme edellä meidän päättärille! Mistä lie lähtenyt?
 |
El Puente |
Majoituimme Apartment Bella Rocoon, joka on vielä mukavampi mitä osasimme odottaa (53€/yö, kaksi makkaria, kaksi parveketta). Jääkaapissa odotti vesipullo ja oluet, jotka nautimme parvekkeella istuen. Alakerran El Puente -ravintolasta tulee niin herkulliset tuoksut, että sinne oli pakko lähteä. Lounasaika oli jo ohi, tilasimne kolmet tapakset jotka jaoimme.
Kiertelimme pienen kylän kujilla ja kurkkasimme sisälle sen muutamiin kauppoihin. Yhdestä saa lihat, toisesta vihannekset, leipomosta aamulla tuoreen leivän. Päädyimme kauppaan, josta ostimme kananmunat, vihannekset, leikkeleet, juuston ja juotavat (unohdin maidon, joten tänään ei ole tarjolla sienimunakasta). Pienen patongin hain naapurileipomosta. Palasimne kämpille, jossa vietimme illan tapastellen ja Paco de Luciaa kuunnellen.
El Saltillo
Keskiviikolle luvattiin 50% sadetta, lähdin nousemaan Puente El Saltilloon johtavaa reittiä, kun kirkonkellot löivät kymmentä.
Reitti oli hyvin merkitty kaupungintalolta lähtien. Melko pian ohitin opastetun (kansainvälisen) ryhmän, jonka opas totesi "The lady knows where to go" kai vakuuttaen näin ryhmänsä siitä, että kannattaa maksaa opastuksesta. Kiristin tahtia, ettei tarvinnut kuunnella heidän pölötystään. Ensimmäisen ylämäen jälkeen riisuin juoksutakin reppuun. Reitti (edestakaisin) on karttaan merkitty 8 km/3 tuntia. Laskeuduin riippusillalle parin paussin strategialla yhdeltätoista.
 |
El Saltillo |
Netin reittiohje suosittelee sillan ylittämisen jälkeen palaamaan omia jälkiä takaisin, ja polku jatkuukin sillan jälkeen kohtisuoraan vuorenrinnettä ylöspäin. Sillan toisella puolella oli nuoripari, joka lähti hetken matkaa polkua ylöspäin. Itsekseni ihmettelin, miksi naisella oli sateenvarjo (ripotteli hieman vettä). Itseni olin suojannut juoksutakilla ja lippalakilla. Kun käännyin takaisin ja jäin yhteen kohtaan riisumaan takkini pois ja hörppäämään vettä, kuulin miehen puhuvan suomea. Heidän ohittaessaan minut huomasin naisen kantavan vauvaa rintarepussa (siksi sateenvarjo) ja tervehdin heitä. Annoin pariskunnan mennä edellä ja jätin heihinkin taas vähän rakoa. Noustessani polkuun tehtyjä kivirappuja kansainvälinen ryhmä tuli vastaan ja astuin syrjään antaakseni heille tietä. Pian saavutin suomipariskunnan, he kertoivat olevansa Ylivieskasta. Vauva painaa alle 10 kiloa, eli saman verran kuin rinkkani caminovaelluksilla. Toivotimme hyvät loppulomat, kun tiemme erkanivat. Kirkonkellot löivät kahtatoista, kun palasin keskustaan, jonka yhdellä terassilla Hannu odotti minua. Otimme lenkkioluet ja palasimme kämpille suihkuun. Alkoi sataa ihan oikeasti.
Canillas de Aceituno
 |
El Puente |
Menimme alakerran El Puenteen lounaalle, harmiksemme mustekalarinkuloita ei ollut tarjolla, mutta muuten ruoka oli hyvää.
Päikkäreiden jälkeen sade oli lakannut ja lähdimme kylille kävelemään. Kävimme Nuestra Sra. del Rosario -kirkossa ja sytytin kynttilän Irjalle. Haimme yhdestä pikkukaupasta täydennystä ja palasimme kämpille lukemaan ja kuuntelemaan vaihteeksi bluesia. Iltapalaksi tein tonnari-sienimunakasta. Kuivatut supparit pakkasin jo kotona mukaan.
Torstaina sää oli jo parempi ja suostuttelin Hannun lähtemään El Saltilloon. Ainahan voi kääntyä takaisin, jos reitti tuntuu liian raskaalta tai pelottavalta (korkeanpaikan kammoiselle). Otin repun mukaan ja lähdin kuljeskelemaan kylän kujille. Taitaa olla pienin kylä, jossa olemme viettäneet vuosittain muutaman yön! Ilman vaellusreittejä ja kirjoja tekeminen loppuu nopeasti.Kävin katsomassa kylän näköalapaikat, yhdessä törmäsin lahtelaispariskuntaan. He viettävät täällä viisi viikkoa (!) ja kuluttavat ajan vaelluksilla. Lähetin Hannulle viestin, hän oli päässyt jo sillalle. Pysähtyessäni paikalliset viittoivat minulle, mistä vaellusreitti alkaa. Aurinko alkoi paistaa, kävin kaupassa ja kämpillä vaihtamassa päälleni kevyemmät vaatteet.
 |
Apartment Bella Roco |
Palasin keskustaan ja jäin Picota Andaluzian terassille lukemaan mukana kantamaani kirjaa (valkkarilasillinen 1,50). Terassin on vallannut britti-invaasio koirineen. Aurinko peittyi pilviin, vaihdoin paikkaa varjon alle ja hetken kuluttua Hannu liittyi seuraani. Otimme oluet ja menimme menu del díalle Bar Andaluciaan (sekasalaatti, broilerfilee raneilla ja kahvivanukas yht. 10€). Päikkäreitten jälkeen laitoimme ilmastoinnin lämmittämään asunnon, tein tapakset, lueskelimme ja kuuntelimme fadoa.




Perjantaina oli sumuista ja koleaa. Lähdin kuitenkin aamukymmeneltä kävelemään vuorille. Reittimerkit loppuivat yllättäen, tarkoitukseni oli suunnata kohti El Castillejoa, mutta ainoa suuntaviitta osoitti La Maromaan (kartan mukaan 10-11 tuntia). Vastaan tepasteli Terhon espanjanserkku, joka tuli samalla tavalla vinkuen pyytämään rapsuttelua. Nousujohteinen reitti oli leveää tietä, välillä kivikkoista, välillä betonista valettua. Kun alkoi sataa, päätin kääntyä takaisin ja laitoin Hannulle viestin, että haen lenkkioluet tullessani Picota Andaluzia -baarista.
 |
El Puente |
Kävin suihkussa ja menimme tapaksille alakerran El Puenteen. Naapuripöydässä istuivat pariskunnat Ruotsista, hetken kuluttua paikan täytti brittiseurue, joka vietti yhden rouvan synttäreitä.
Pyöräytimme pyykit pesukoneen pikapesulla. Päikkäreiden ja iltapäiväkahvien jälkeen ulkoa alkoi kuulua rummutusta. Lähdimme katsomaan, mistä oli kyse ja seurasimme kulkuetta (Peppi Pitkätossua hevosineen!) kaupungintalon aukiollle. Istuimme Picota Andaluzian terassille ja huomasin lahtelaispariskunnan kävelevän aukiolla. He liittyivät seuraamme ja vaihdoimme reissukokemuksia. Malla tiesi kertoa, että kyseessä oli Fiesta del Primavera, joka oli siirretty viime perjantain sateen takia tälle päivälle. Hyvästelimme mukavan pariskunnan, kävimme kaupassa (juuri ennen kuin se sulkeutui) ja palasimme kotiin. Tein tonnari-sienimunakkaan, lueskelimme ja kuuntelimme REM:n ja Claptonin musiikkivideoita.
Aamuisin kylppärissä kajahtaa linnunlaulu, kun linnut istuvat katolla ilmanvaihtokanavan lähellä. Hannu haki leipomosta lämpimän siemenleivän.
 |
Bar Lo del Leo |
Naistenpäivä oli todella sateinen ja kolea. Hautausmaa oli ainoa nähtävyys, jolla en ollut vielä käynyt, lähdin kävelemään sinne aamupäivällä. Hannu lupasi selvittää huomisen taksikyydin. Olin ajatellut kävellä hautausmaalta ylös kohti vuoria, mutta ylhäällä satoi ja tuuli niin kovin, että sateenvarjo kääntyi vähän väliä ympäri. Laskeuduin jyrkkää mäkeä vähän alaspäin ja jatkoin kohti keskustaa poikittaista kujaa, jonka varrella oli näköalapaikkoja, niistä ei ollut iloa näin sumuisella säällä. Laskeuduin kaupungintalolle, siitä kirkolle ja sateensuojassa soitin Hannulle. Sovimme treffit Bar Lo del Leoon, jossa emme olleet vielä käyneet. Otimme lasilliset viiniä, mutta kun sade tuntui vain yltyvän, tuntui turhalta lähteä käymään kämpillä ja tulla uudelleen kastamaan tossuja. Annoimme ajan kulua, seurasimme paikallisten jutustelua ja lopulta tilasimme salaatin, patatas bravakset ja mustekalat. Näin kannatimme jo neljättä kylän baaria. Hannu osti cavan naistenpäivän kunniaksi, palasimme kämpille lämmittelemään ja päikkäreille. Illalla tyhjensin jääkaappia ja tein meille tapakset.