Boadilla del Camino - Población de Campos 9,7 km

Albergue El Camino

Nukuin hyvin viileässä ja avarassa dormissa. Minulla ei ollut aamulla mihinkään kiire, olin päättänyt jalkoja säästääkseni kävellä vain kymmenkunta kilometriä. Lähdin liikkeelle kahdeksan hoodeilla ja heti ensimmäisen navetan nurkalla pysähdyin vähentämään vaatteita ja vaihtamaan Merrellit vaellussandaaleihin. Kannan nyt siis jalkineitakin rinkassani!

Matka jatkui Canal de Castillan vartta Frómistaan, jossa pysähdyin aamiaiselle. San Martinin kirkon lähettyvillä pyöri mies kahden hevosensa kanssa. Caminon voi tehdä myös ratsain. Muillakin näyttää olevan jalkavaivoja; yksi pariskunta El Camino alberguesta saapui Frómistaan taksilla päästäkseen käymään terveyskeskuksessa. Miehen tapasin jo Burgosin alberguessa (tyttö oli vaihtunut matkan varrella toiseen blondiin), hän epäili että kävelyt on nyt kävelty.

Tie oli niin suora ja tasainen, että seuraavan kylän (ja sen kirkon) voi nähdä jo kaukaa. Saavuin Población de Camposiin yhdeltätoista, Albergue Municipalin ovessa oli lappu, että henkilökunta on siivoamassa viereistä hotellia ja että albergue avautuu yhdeltä. Jätin rinkkani albergueen ja menin Bar Arrabaliin oluelle. Kuulin jonkun huutavan minua nimeltä; terassilla istui Kali söpön taiwanilaispojan seurassa. Häneenkin olen törmännyt jo monessa majapaikassa. Molemmat jatkoivat matkaansa, joten en taida enää tavata vanhoja caminotuttujani, kun päätin lyhentää päivämatkoja.

Población de Campos

Población de Campos

Kävin Hotel Ruralin respassa ilmoittautumassa albergueen (5€, hotellihuone olisi maksanut 30€). Varasin pedin 8h dormista läheltä kylppäriä, seurakseni sain pienen rastapäisen saksalaistytön. Toiseen 8h dormiin majoittuivat Ivan Columbiasta ja italialainen Manolo. Siinä olikin koko ison alberguen asukasjoukko. Käytyäni salaattilounaalla Bar Arrabalissa menin hotellin aurinkoiselle pihalle käyttämään sen wifi-yhteyttä.

Kylän 2-3:ssa baarissa toimii kaikissa myös kauppa, josta voi ostaa leipää, säilykkeitä, juustoa, leikkeleitä ym. Kävellessäni kylän toiseen baariin tiellä kulki eksyneen näköinen mies ja neuvoin hänelle hotellin/alberguen sijainnin. Mies kysyi mistä olen kotoisin ja kun kerroin olevani suomalainen, tämä vastasi "So am I". Vaasalainen kun on... Baarin edustalla odotti jalkavaivainen tyttö taksia, hänen kanssaan kimppakyytiä harkitsi pariskunta, jonka tapasin jo Albergue Meeting Pointin illallisella. Kun kuski pyysi jokaiselta 20€ 12 kilometrin matkalta, pariskunta päätti kuitenkin kävellä.

Hotellin illalliselle osallistuivat minun lisäkseni Ivan, Manolo sekä hotellissa asuvat espanjalainen Carmen, amerikkalaistyttö ja saksalaispariskunta. Edelleen valkosipulikeittoa, salaattia, merellistä paellaa (söin naapurinkin simpukat) ja jäätelöä. Jälkiruokajuomat saimme itse valita kauniista pulloista.

Pihalle kerääntyi saksalaistytön seuraan muita rastapäitä ja ajattelin jo näiden majoittuvan omin luvin albergueen, kun he ravasivat sisällä käyttäen keittiötä ja kylpyhuonetta. Ennen kymmentä emäntä tuli ajamaan ylimääräiset ulos ja lukitsi ulko-oven.