Nukkuu sitten 4h tai 60h dormissa, aina joku kuorsaa. Nyt se oli Robin, me muut nukuimme huonosti koko yön. Siitäköhän johtui, että toisen yläpedin mies lähti jo viideltä. Siivooja kävi seitsemältä kolkuttelemassa, pidin huoneen sovitusti liki kahdeksaan asti.
Ylitettyäni Rio Cean Sahagúnin kaupunki jäi taakseni. Ohitin vanhemman, hitaamman miehen ja olin ohittamassa toista, kun tämä etelä-afrikkalainen lyöttäytyi juttusille. Yleensä olen aamuäreä ennen kahvia ja muutenkin kävelen mieluummin yksin omissa ajatuksissani, mutten kehdannut kieltäytyä seurasta. Olin päättänyt kulkea Calzada Romanaa kohti Calzadilla de los Hermanillosta. Lepopaikallla karistin herraseuran ja jatkoin suoraa, autotien viereistä tietä. Ajattelin, etten voi olla Calzada Romanalla ja kun näin kirkon kaukana oikealla, käännyin takaisin.
Taukopaikalla yksi ranskalainen varoitteli, että Calzada Romana on edellispäivien sateiden jäljiltä märkä ja mutainen. Siitä huolimatta kävelin vielä taaksepäin ja löysin toiset keltaiset nuolet. Reitti oli yhtä hyvin pohjustettu, maanviljelijöiden käyttämä peltotie kuin tähänkin asti. Ja yksinäisempi kuin mikään aiemmin kävelemäni, useimmat olivat valinneet suoran reitin Bercianosiin. Kaukana edessä näin kaksi vaeltajaa, takanani kulki yksi.
 |
| Calzada Romana |
Oli varmaan pisin kahdeksan kilometriä, mitä olen caminolla kävellyt. Vasta viimeinen kilometrin nousu Calzadilla de los Hermanillosiin oli niin savinen, että kenkiin tarttui kilon verran lisää kannettavaa. Kylän laidalla yritin puhdistaa niitä ruohikkoon, ennen kuin kävelin sisään Via Trajana Albergueen (yksityinen 15€). Se oli täyteen varattu, vein rinkkani Albergue Municipaliin (vapaaehtoinen maksu) joka aukeaisi yhdeltä ja palasin Via Trajanaan lounaalle.
Minut kirjasi albergueen harmaahiuksinen amerikkalaissyntyinen Suzan. Varasin pedin kauimmaisesta 4h-looshista ja ehdin ensimmäisenä suihkuun sekä pyykille takapihalle. Vein myös eiliset, edelleen kosteat pyykkini ulos aurinkoon ja tuuleen kuivumaan. Suzannan suosituksesta kannatin myös kyläkauppaa, jonne alberguesta johtivat katuun maalatut valkoiset nuolet. Ensimmäisen kerran tällä reissulla ostin jotain makeaa (suklaata).
 |
| Meillä on täällä kauppakin! |
Alberguessa soi hiljaa miellyttävä meditointimusiikki ja lämmitin kuivatti kosteaa ilmaa. Olin filtin alla lepuuttamassa, kun sain seuraa saksalaisesta Gisellasta. Suzan lopetti vuoronsa ja hänen yhtä harmaahiuksinen naiskumppaninsa tuli vastaanottamaan vaeltajia. Taisin torkahtaa, kun kuuntelin hänen erittäin nopeaa ja erittäin kaunista espanjaansa. Päätäni alkoi särkeä; olin ollut koko päivän ilman kahvia. Tein (erittäin nopean) kierroksen pienessä kylässä, jossa ei ollut edes auki olevaa baaria. Kävelin Via Trajanan aurinkoiselle terassille ja nostin paljaan jalkani tuolille tuulettumaan. Se keräsi taas ansaittua huomiota, vaikka on mielestäni jo paljon paremman näköinen. Seurakseni pyrähti keittiöstä pieni tyttö, esittelin itseni ja kysyin hänen ikävuosiaan. "Quatro", vastasi Valeria ja kysyi reippaasti "Y tu?"
Suzan oli sytyttämässä tulta kaminaan, kun palasin albergueen. Saimme dormiimme seuraa pariskunnasta, madridilainen nuorimies puhui vain espanjaa. Albergue oli täynnä. Vedin puhtaat villasekoitesukat jalkaani ja menin punkkaani. Suzan alkoi huudella lääkäriä tai hoitajaa; joku vaeltajanainen oli pyörtynyt alberguen ulkopuolella.
Seitsemältä menin Via Trajanaan syömään menu del dian; parsaa majoneesilla, muhevaa lammaspataa ja sitruunamoussea (punkun kanssa 10€). Seurakseni sain pariskunnat Floridasta ja Kanadasta. Hammaspesulla yllätin slovenialaisen Ninan toivottamalla "Laku noc!"
 |
| Ja vastaus on: Kanada! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti