Ihana Ávila!

Ávila

Jätin aamulla avaimet vanhalle herralle ja lähdin kävelemään juna-asemalle. Jätin itselleni aikaa käydä jossain aamukahvilla. En ehtinyt aivan kadun päähän saakka, kun setä huuteli perääni. Ei kun takaisin! Allekirjoitin eilen jonkun nollaeuroisen paperin ja ajattelin, että kortiltani on Booking.comin kautta veloitettu huonehinta. Jouduin kuitenkin kaivamaan kortin esille ja setä yritti saada kortinlukijaa toimimaan. Meinasin jo hermostua, onneksi mukava englannintaitoinen poika saapui aamuvuoroon ja sain maksettua.

Asemalla ei ollut mitään palveluita ja kahvila oli kiinni. Varsinainen junamatkani oli yht. 1h 40min, odotusaikaa Medina Campossa puolitoista tuntia, joten ajattelin käydä siellä aamiaisella. Zamoran asemalle puksutti sympaattinen, vanha lähijuna, vain muutama matkustaja kyydissään. 

Medina Campo on suuri rautateiden solmukohta, silti asemalla ei ole mitään palveluja. Kävelin helteessä rinkka selässä kohti keskustaa. Kaksi ensimmäistä kahvilaa olivat kiinni ja käännyin takaisin. Aseman kahvila oli kiinni. Aikani kuluksi söin eväät pois ja aloin halkaista hampaillani suolattuja auringonkukansiemeniä. Madridiin menevässä junassa minulla oli paikkanumero, mutta ei tässäkään junassa ollut kuin muutama matkustaja. Matkalla iski hillitön himo salmiakkiin/lakritsiin, liekö ensioire koti-ikävästä? Vajaan tunnin kuluttua olin Ávilassa.

La Escalera

Kävelymatka vanhaan kaupunkiin oli pidempi mitä muistin (mahtoiko johtua rinkan painosta). Minulla oli mukana vanha Ávilan kartta ja summittainen suunta hotellini sijainnista. Kertakysymällä löysin perille. Huonetta siivottiin vielä, jätin rinkan sinne ja lähdin oluelle. Ihanaa olla taas Ávilassa!

Lis & Com

Istuin Lis & Comin helteiselle terassille, oluen lisukkeeksi sain kinkku-munatapaksen. Samalla tutustuin hotellin respasta saamaani uuteen Ávilan karttaan, johon on merkitty kaupungin tapaspaikat. Täällä on myös 100 Montaditos! Lähdinkin etsimään sitä ja jäin terassille syömään kanacaesarin.

Jäin vielä lasilliselle Kebab Café Bamboohon ja sain erinomaisen tapaksen (viini + kebableipä yht. 2€).

Kebab Café Bamboo

Palasin siivottuun huoneeseeni, joka oli tosi mukava, vaikkei siinä olekaan ranskalaista parveketta, kuten olin mielessäni toivonut. Kävin suihkussa ja aloitin siestan, ulkonakin hiljeni (hotelli sijaitsee pienen aukion laidalla, jossa ei ole lainkaan liikennettä).

Kauan en malttanut sisällä olla, ja olivathan Plaza del Mercado Chicon ja sen läheiset terassit avoinna koko päivän. 

La Escaleran viini ja tapas 1,70€. Siestan jälkeen kaupunki heräsi elämään, jäin Don Camilon terassille kahville ja lähdin etsimään ennestään tuttuja tapaspaikkoja, mm. El Rincon ja Plaza de Zurraquin. Löysin myös mukavan ukkokuppilan, Casa Valentin Barin, jossa poikkesimme Hannun kanssa useammankin kerran.

El Rinconissa oli jo kova meno päällä, vaikkei jalkapallomatsi ollut edes alkanut telkkarissa. Kyyppari oli yhtä tylyn tuntuinen kuin viimeksikin; ei tänne ole lirkuttelemaan tultu, sano mitä otat ja rahat tiskiin!

El Rincon

Plaza de Zurraqui

Calle de Vallespin/Antigua Rua de los Zapateros

Poikkesin Iglesia San Juan -kirkossa, ennen kuin lähdin illan viimeisille tapaksille ja kahville Casa Valentiniin. Sama kyyppari "Joonas" oli tiskin takana ja luultavasti samaa asiakaskuntaakin kuin viime kerralla käydessämme. Taisi olla muillekin illan viimeinen pysähdyspaikka, sillä ainakin pari miestä olin nähnyt aiemmin käymissäni tapaspaikoissa. Kun siirryin ulos kahville, alkoi vilkas keskustelu minun reissustani ja Suomen säästä.

Hyvästelin mukavan porukan ja lähdin taas "oikaisemaan" kapeita kujia Hotel Rastroa kohti, ts. tein täydellisen ympyrän ja menin suosiolla takaisin pääaukiolle, josta oli suora tie majapaikkaani.

Pikkupurkit riittivät hyvin liki kuuden viikon reissuun. Ainoa täysmittainen oli aurinkorasva, jolle todellakin oli käyttöä. Miialle vielä kiitokset näytepakkauksista!

Ennen nukkumaanmenoa hoidin vielä jalat. Hyvin palvelleet jalkani, joista särytkin olivat loppuneet. Mitä muutamista kynsistä! 

 

Tein aamulenkin kävelemällä juna-asemalle. Paikkalippu Madridiin Renfen alennuksella vain 7,35€. Palasin vanhaan kaupunkiin ja söin kolmen euron aamiaista 100 Montaditoksen terassilla, kun kuulin jonkun kutsuvan minua nimeltä selkäni takana. Casa Valentin Barin Joonas pysähtyi kyselemään kuulumisia.

Päivä oli pilvinen, mutta lämmin. Àvila täynnä sunnuntain turistiryhmiä. Kävelin vanhan kaupungin kujilla ikkunaostoksilla, yksi mukava laukku löytyi, mutta liike oli kiinni. Puoliltapäivin istuin Casa de mi Abuelan terassille lasilliselle ja sen kylkeen tuli mustekalatapas.

Käydessäni hotellissa vaihtamassa vaatteita, kaksi eri siivoojaa kävi tarjoamassa huoneen siivousta, kiitin kumpaakin kieltäytyen siivouksesta.

Plaza de Zurraquin

Kävin iltapäiväkahvilla Don Camillon terassilla, sisäpuoli oli aivan täynnä paikallisia. Teki taas suolaista mieli ja kävelin Plaza de Zurraquiniin herkulliselle simpukkatapakselle. Tapaksia nauttivat myös pari vanhempaa naista, jotka juuri istuivat Don Camillossa.

La Escalera

Ennen siestaa kävin vielä lasillisella La Escalerassa, tapakseksi valitsin hyvän vuohenjuustoleivän. Ávilalla on omaa vermuttia, tarjoilija teki naisasiakkaalle drinkin, johon tuli vermutin lisäksi appelsiininkuorta, polttimella kuumennettua kanelitankoa ja runsaasti jäitä. Poltetusta kanelista tuli aivan jouluinen tuoksu!

La Bruja

 

Kun siestan jälkeen lähdin uudelleen ulos, pieni vanha setä tarjosi minulle hotellin ulkopuolella karamellin ja kehui vielä kauniiksi. Illan ensimmäinen tapas La Brujassa ("Noita").

Kaupunki oli täynnä juhlapukuista väkeä, ilmeisesti häävieraita. Lisäksi "pikkumorsiamia", jonkunlainen katolinen juhla pikkutytöille (aika kornin näköistä). Bamboo Cafén poika teki minulle sardellitapaksen ja kehui samalla kovasti Asturiaa, on ilmeisesti sieltä kotoisin. Kävelin kaupunginmuurien ulkopuolelle ja pysähdyin hostellityyppiseen, Alavirulé baariin, jossa taisin syödä kylän parhaan tapaksen; uppopaistettuja kasviksia tikussa, mausteena soijaa (täällä käytetään todella vähän suolaa, siksi soija maistui niin hyvältä suussani). Baarin musiikkivalinta oli mielenkiintoinen; gospelista leffamusiikkiin. 

Soul Kitchen

Ajattelin käydä viimeisen Ávila-illan kunniaksi vielä Casa Valentin Barissa, mutta se, kuten monet muutkin pikkupaikat, on sunnuntai-iltaisin kiinni. Kävelin Soul Kitcheniin syömään pikkuburgerin. Mukava paikka, jossa saa myös erilaisia oluita.

Kaupunkikävelyä 12 km.