Albergue San Francisco on siitä erilainen majapaikka (että siellä on Koneen hissi), että huoneessa saa olla kymmeneen saakka. Teija ja kuorsaavat naiset kuuluivat tekevän lähtöä jo kuuden jälkeen. Satoi vettä. Bussini Astorgaan lähtisi vasta 10.15. Pakkasin vastapestyt vaatteeni kaikessa rauhassa rinkkaan. Joku naisista oli unohtanut kellonsa sängyn alle, lähes tunnin kuluttua lähdöstä hän palasi hakemaan Casionsa (pahus, minun kelloni patteri loppui taas tuttuun reissutapaansa ja näyttää vain pysähtynyttä camino-aikaa).
Sade alkoi uudelleen kun lähdin 9.30 alberguesta. Poikkesin pieneen kahvilaan maitokahville ja suojaamaan rinkkani. Sen jälkeen harhauduin ja kävelin parin kilometrin turhan lenkin. Oli pistettävä juoksuksi rinkka selässä ehtiäkseni bussiin. En uskaltanut pysähtyä katsomaan edes kelloa puhelimestani. Olin asemalla aivan märkänä viisi minuuttia ennen bussin lähtöaikaa ja katsoin, kun kaikki muut menivät laiturilla 3 seisovaan bussiin, jossa luki vain pääteasema. Minun lippuuni tikettimyyjä merkkasi laiturin 4, josta Astorgan bussit eilenkin lähtivät. Juuri ennen bussin lähtöä kysyin varmuuden vuoksi kuskilta Astorgan bussia ja nousin viimeisenä sen kyytiin.
 |
| Astorga |
 |
| Albergue San Javier |
 |
| Albergue San Javier |
Satoi koko matkan, kävi sääliksi vaeltajia. Sade heikkeni, kun bussi saapui Astorgaan, aivan komean katedraalin viereen. Siitä oli helppo suunnistaa Albergue San Javieriin. Sain paikan 3. kerroksen makuusalista (kuin joku leirikoulu). Valitsin perimmäisen pedin katonharjan alta (ei yläpetiä). Kaupanpäälle (10€) sain seinän viereltä leveän laskutason tavaroilleni. Oululaiset Kukkis ja Aliina varasivat naapuripedit. Ensimmäisessä kerroksessa on avokeittiö, mukava oleskelutila ja käynti pihalle.
 |
Seinämaalaus Astorgassa
 |
Joku kehui caminolla Astorgaa kauniiksi kaupungiksi, eikä suotta. Sade oli tauonnut ja lähdin ulos. Turisteja ja märkiä vaeltajia kulki kaupungilla, eiköhän albergue tule taas täyteen.
Menin lounaalle Restaurante la Bercianaan, joka on perinteinen ukkokuppila. Meni taas överiksi; tilasin tiriseviä katkarapuja, valkosipuliperunoita ja tuhtia maksapataa (riñones).
Suihkun jälkeen rasvasin jalkojani ja menetin ensimmäisen varpaankynteni. Luultavasti menetän niitä vielä pari, mutta se on pitkävarpaiselle luontaista. Kävin puolen tunnin hieronnassa. Tuntui ihanalta, olisi pitänyt varata koko tunti. Hieronnan jälkeen väsytti armaasti ja lähdin ulos piristyäkseni. Sekä katedraalin että pyhiinvaeltajien museon valtasivat kikattavat koululaisryhmät. Lähdin karkuun toiseen suuntaan ja löysin Plaza Mayorin/Españan. Sen kirkon kelloja soittivat suuret puiset (?) nuket.
Kävin Iglesia S. Bartolomessa, jossa rippikouluikäiset tunnustivat papille syntejään. Sen jälkeen löysin vihdoin kaupan, joka myi kankaisia camino-merkkejä (jonka voin ommella tulevaan pienempään rinkkaani). Löysin myös jo kerran kadottaneeni lappilaisnaiset! Halattuamme ja vaihdettuamme kuulumiset menin pastalle Plaza Españan laidalle. Samaan ravintolaan osui suomalainen nuorimies, joka kertoi asuvansa Astorgassa. Hän remontoi tyttöystävänsä kanssa vanhaa kivitaloa ja viljelee kasviksia.
Join terassilla IPA:n, kun sellainen kerran kohdalle sattui. Ennen albergueen paluuta kävin vielä Restaurante Bercianassa lasillisella jenkkinaisen kanssa jutellen samalla omista vaelluskokemuksistamme. Hän kertoi yöpyvänsä lähellä katedraalia ja oletin, että majailemme samassa alberguessa. Kun lähdimme pois, hän hyvästeli minut jonkun 3-4 tähden hotellin kohdalla. Cream ash! Luultavasti hän siirtää tavaransakin kuljetuksella seuraavaan kohteeseen...
 |
| Lihakaupan näyteikkuna, Astorga |
Päivän kaupunkikävelyt 11 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti