Terradillos - Sahagún 13,8 km

Poutaa!

Oooohh! Huokaisi italialaisrouva, kun näki jalkani, jota puhdistin ja laastaroin aamulla. Sade oli onneksi tauonnut, mutta taivas oli pilvinen joten kiirettä oli taas pidettävä. Ensimmäinen kylä oli Moratinos, join siellä aamukahvit.

Moratinos

Jalka tuntui kestävän hyvin (puolikkaalla Ibumaxilla), mutta polvissa tuntui kolotusta pitkästä aikaa. Johtui varmaankin 2-3 päivän nilkutuksesta väärässä asennossa. Muutama kilometri ennen Sahagúnia alkoi ripotella vettä. Ensimmäisen kerran otin käyttöön sadeviitan (kiitos Marjukka!). Se suojaa rinkan, vyölaukun ja minut päälaesta polviin, mutta on samalla hiostava ja tuuli riepoo viittaa sinne tänne.

Monasterio de Santa Cruz

Saavuin Sahagúniin 10.30 ja kävelin suoraan Monasterio de Santa Cruziin (Albergue Madres Benedictinas, 8€), joka aukeaisi tunnin kuluttua. Olin jättämässä sinne rinkkaani kun respa yllättäen sanoikin, että voin jo kirjautua sisään. Sain pedin 4h dormista, jossa on oma kylppäri. Kävinkin heti kuumassa suihkussa ja olin pihalla pyykillä, kun Aussi-Robin (keski-ikäinen nainen) majoittui seurakseni. Sanoimme ikkunasta kättäpäivää.

Iltapäivällä menin Temple Bariin (kyllä, irkkupubi) oluelle ja päivittämään blogiani. Jäin lounaalle ja söin hyvän merellisen pastan.

Sahagún

Aurinko alkoi paistaa ja jäin vielä Cafe Asturconin terassille. Monilla muillakin näytti olevan jalkavaivoja ja otimme pienet "painkillerit". Hollantilainen sairaanhoitaja pyöritteli silmiään nähtyään jalkani, luulisi hänen nyt ainakin nähneen paljon pahempaakin. Näin jo kolmannen kitaraa mukanaan kantavan (+ yksi ukulele) miehen. Tämä oli portugalilainen ja vaihdoimme tervehdyksiä. 

Palasin luostarin kulmille ja huomasin tien toisella puolella olevan kujan johtavan suureen Diaan. Ostin ilta/aamupalaksi viidellä eurolla pullon viiniä, 500g jogurttia, tuoreen täysjyväsämpylän, purkin säilykesimpukoita ja kirsikkatomaatteja. Huoneemme luostarissa on niin kylmä, etten tarvitse edes jääkaappia.

4h dormimme oli täyttynyt herraseuralla. Toisen tapasin heti saapuessani ja hän kertoi asuvansa San Sebastianissa. Tämänkin baskin koti on aivan lähellä Concha-rantaa.

Alkoi sataa ja ukkostaa juuri, kun olimme lähdössä ulkokautta luostarin kirkkoon messuun ja saamaan pyhiinvaeltajien siunauksen. Minunkin piti pistää juoksuksi kipeällä koivellani. Täytyy sanoa, että Santa Marian nunnat lauloivat paljon paremmin kuin tämä harmonysisters. Lopuksi esittäydyimme, porukassa oli taas espanjalaisten lisäksi monta vaeltajaa Saksasta, Australiasta ja Uudesta Seelannista.

Muut menivät illalliselle, minä nautin yksikseni sateen lakattua luostarin puutarhassa leipää, chiliöljyssä marinoituja simpukoita ja tomaatteja valkoviinin kera. Lopun jogurtin jätin aamuksi ikkunan ulkopuolelle. Yhdeksältä dormissamme oli jo hiljaisuus.