Zamora

Palacio Episcopal, Museo de los Caminos, Astorga

Viimeinen albergue-yöni tällä caminolla sujui totuttuun tapaan muiden kuorsausta kuunnellen. Enää siitä ei tarvinnut stressata, olinhan jo lomalla. Kahdeksalta poistuin majapaikastani ja kävelin bussiasemalle kahville. Parituntinen bussimatka (10,85€) sujui rattoisasti Britti-Davidin kanssa rupatellen. Hänen ensimmäinen caminonsa oli kolme vuotta sitten, sen hän aloitti Genevestä. Sittemmin hän on tehnyt puoli vuotta töitä ja kävellyt Espanjan caminoreittejä toisen puoli vuotta. Mukanaan teltta, jos albergue on täynnä tai illan pimeys yllättää. Ensimmäisen caminonsa aikana hän oli soittanut pojalleen ja kertonut kävelevänsä Genevestä Santiagoon. "Mikset käytä bussia?" kysyi poika. Haluan kävellä. "Voithan lentää sinne", sanoo poika. Haluan kävellä. "Isä, jos tarvitset rahaa, voin lähettää sitä sinulle." Haluan kävellä. "Äiti, isä on tullut hulluksi!" Tää on niin tätä!

Puhuimme siitä, miten camino muuttaa ajatustapaa matkan pituudesta. Mehän olemme Hannun kanssa jo tulleetkin siihen tulokseen, että Barcelona, Lontoo, Lissabon jne. ovat meille käveltävän kokoisia kaupunkeja (keskustat). Jos caminolla ei ole kahvilaa tai baaria ennen 10 kilometrin matkaa, niin sitten kävellään se 10 kilometriä.

David kertoi yöpyneensä myös Villafrancan San Anton Abadin alberguessa. Samaan aikaan sisään oli kirjautunut tyttö, joka oli tunnustanut, että hän kantaa mukanaan bedbugseja. Omistajaherra oli käskenyt tytön jäädä niille sijoilleen, tuonut tälle jotkut vaatteet ja pyytänyt tätä jättämään omat vaatteensa ja kaikki varusteensa siihen. Sen jälkeen hän oli pyöräyttänyt ne 5€:lla kuumassa teollisuuskuivurissa ja päästänyt tytön sisään. Kiitti vielä, kun tyttö rehellisesti kertoi hänelle luteista.

David jäi pois kyydistä Zamoraa edeltävässä kylässä jatkaakseen siitä omia reittejään kävellen. Bussin saapuessa Zamoran asemalle vilkaisin kulman katukylttiä, joku Alfonso se oli. Kävelin Av. Alfonso Penaa, sitten Av. Tres Cruisesia ja löysin Hotel Trefacion C. Alfonso de Castrolta vanhasta kaupungista. Helppoa kuin heinänteko, sillä olin viimeisiksi töikseni alberguessa katsonut GoogleMapsista Zamoran karttaa ja se oli jäänyt puhelimen näytölle.

Näkymä huoneeni ikkunasta (5. krs)

Huonettani siivottiin vielä, jätin sinne rinkkani ja kävelin Bora Bistro Cafén terassille oluelle ja herkulliselle savulohisämpylälle. Ennen hotelliin paluuta jäin vielä sen viereiseen Sevilla Bariin chorizo-kananmunatapakselle. Voi tätä ihanuutta; privaattihuone omalla kylppärillä! Silitetyt lakanat! Kolme pyyhettä!

Oh, dear! Onnistuin laskemaan vettä kattosuihkusta ja kaikista mahdollisista rei'istä paitsi käsisuihkusta, kuten oli tarkoitus.

Zamora, tosin seinämaalaus

Zamoran yksi hienoista muraaleista

Intuitioni osui taas oikeaan; Zamora on viehättävä, viriili yliopistokaupunki. Aivan lähellä hotelliani on kävelykatuja, aukioita ja pieniä puistikkoja. Ja täällä on myös joki!

Yritin hetken huilia, mutta avoimesta ikkunasta kuuluva iloinen puheensorina ja taivaalla helottava aurinko pakottivat minut takaisin ulos. Puin lyhyet kesävaatteet päälleni varmaan ensimmäisen kerran Pamplonan jälkeen. Rusketusrajani ovat todella huvittavat; aurinkoisina päivinä olen vaeltanut 3/4 trikoissa, joten jalkani ovat ruskettuneet puolisäärestä nilkan sukanrajaan saakka. Kävin kahvilla ja lomapäivän brandylla Plaza Viriatolla.

Kävelin katedraalille ja näköalapaikalle, josta näkee Duero-joen. Sitä pitkin voisi kulkea Portugaliin ja ihanaan Pinhãon kylään, jos saisi kyydin jostain veneestä.

Jäin Café Thalbergiin tapaksille (juusto- ja kinkkulautanen 1,50€/kpl).

Ostin Tabaceriasta postimerkkejä ja sain kehuja vähäiselle espanjantaidolleni. No, minun espanjani on mas bueno kuin sinun suomenkielesi...

Cerveceria Plaza Mayor

Bar Sevilla 

Kävin vielä parilla tapaksilla, viimeiseksi hotellin viereisessä Bar Sevillassa syömässä hyvät pulpot. Hain kaupasta hedelmiä, pähkinöitä ja valkoviinin. Pyysin respan poikaa avaamaan pullon ja hän haki minulle pyytämättä ravintolan puolelta viinilasin.

Chris Cornell... R.I.P. 18.5.2017
Ennen nukahtamista kuuntelin Youtubesta Chris Cornellia, mm. "Nothing Comperes 2U".

Hidasta kaupunkikävelyä 11 km.

Onhan se ihanaa, mutta outoa nukkua yksin, kun on 3-4 viikkoa tottunut muiden seuraan ja kuorsauksiin. Huonepuhelin herätti minut 7.30 vaikka en ollut tilannut mitään herätystä, olinhan sentään lomalla! Toisaalta, taivas oli pilvetön, miksi haaskata aurinkoista päivää nukkumalla? Moneen viikkoon luin ensimmäisen kerran Suomen uutiset. Ei mitään uutta... vielä kun tietäisi, kukkiiko koivu jo kotona, vai pitääkö minun jatkaa lomaani täällä.

Kävelin bussiasemalle, Ávilaan päästäkseni minun pitäisi mennä ensin Salamancaan. Aikataulu ja hinta jäivät arvoitukseksi. Kävelin 50-100 metriä eteenpäin ja juna-asemalla sain samat tiedot mitä olin jo kotona katsonut ja mitkä eilen sain respan avuliaalta tytöltä; kolmen ja puolen tunnin junamatka yhdellä vaihdolla Ávilaan, Renfen alennuskortilla yht. 9,25€.

Toivoin saavani aamiaiseksi Bora Bistro Cafén savulohisämpylän, mutta niitä ei ollut aamupäivällä tarjolla ja söin pizzapalan maitokahvin kanssa. Kävin Zamoran katedraalissa ja sen museossa (sis.pääsy vaelluspassilla 3€). Ulkomitoiltaan suuren katedraalin sisätilat (vierailijoille) olivat yllättävän pienet, mutta kauniit. Täytin lupaukseni Zeljkalle ja pysähdyin jonkun neitsyen kohdalle pyytämään hänen parantumistaan. Minä luotan enemmän naisiin kuin Jeesuksiin. Anteeksi...

Kävin myös ylimmäisen kerroksen tapettinäyttelyssä. Olisihan se komeaa, jos kotonakin olisi tuollaiset käsinkudotut, paksut kangastapetit.

Puente de Piedra

Ehdin katedraalista ulos juuri ennen sinne tunkevaa suurta eläkeläisryhmää. Istuin Castillon puistoon juomaan limuni pois. En vaivautunut maksamaan sisäänpääsymaksua linnoitukselle, onhan noita ruinsseja nähty jo tarpeeksi. Puistossa on useita "muumipatsaita". Kävelin vielä alas Puente de Piedralle, jota pitkin pyhiinvaeltajat ylittävät Rio Dueron saapuessaan Madridista (Ávilan kautta) Zamoraan. Seurasin keltaisia nuolia takaisin yläkaupunkiin, ohitin Albergue de Pelegrinon ja päädyin Plaza Mayorille, jonne alkoi kertyä porukkaa auringon paistaessa lämpimästi. Isoäidit työntelivät rattaissa vauvoja, jotka paistuivat toppatäkeissään ja villapeitoissaan. 

Bar Zamora Coccina Traditional

Los Abuelos V

Zamorassa on meneillään tapas-viikot vielä tämän viikonlopun, siksi minäkin unohdan menu del diat (aina samat salaatit/kanankoivet/paellat) ja keskityn erilaisiin tapaksiin.

Ennen siestalle vetäytymistä jäin vielä hotellin ulkopuolelle terassille kahvittelemaan. Ilma oli hyvä, mieli oli hyvä, ehkä siksi ostin jalkavaivaiselta mieheltä nenäliinapaketteja, vaikken niitä olisikaan tarvinnut. Terveisin toinen jalkavaivainen...

Poissa ollessani siivooja oli käynyt huoneessani ja sulkenut suihkukaapin oven. Kävelin tietenkin päin putipuhdasta lasiseinää. 

Neljältä alkoi täyshiljaisuus ja minäkin vetäydyin siestalle. Sen jälkeen lähdin etsimään postilaatikkoa, joita päivällä näkyy jokaisessa kadunkulmassa. Nyt kävelin lähes katedraalille asti, ennen kuin löysin ensimmäisen.

Cerveceria Plaza Mayor

Aurinko paistoi vielä kuumasti ja jäin Cerveceria Plaza Mayorin terassille rapealle kanatapakselle. Kävelin kaupungin katuja taas "viimeisellä silmäyksellä", tuskin tänne tulee palattua. Jos en sitten jonain vuonna kävele caminoa Madridista Santiagoon...

Bar Lobo

Illan (ja Zamoran) viimeinen tapas Bar Lobossa, jossa tilaukset karjuttiin keittiöön kovaan ääneen.

Kaupunkikävelyä taas 11 km.