tiistai 14. toukokuuta 2019

Sintra +31!

Oriente, Lissabon
Toinen brassipojista kuorsasi ihan koko yön. Argentiinalaistytöt kotiutuivat hiljaa kahden jälkeen. Olin saanut yläpetiini jonkun huokailemaan ja kääntyilemään pojan kuorsausta. Suljin ikkunan, sillä ulkoa kuului liikenteen melua läpi yön. Kylppärin avoimesta ikkunasta tuli riittävästi ilmaa viilentämään kuumaa huonetta. Laitoin herätyksen seitsemäksi, mutta olin hereillä jo kuudelta. Kävin aamupesulla, puin päälleni ja menin alakertaan. Aamiaisen syötyäni pakkasin rinkkani ja lähdin kahdeksan jälkeen São Bentolta Campanhaan, jossa vaihdoin Lissaboniin menevään junaan. Juna kulki välillä samaa reittiä, jota minä kävelin pohjoiseen päin; Mealhada, Coimbra, Santarém, Azambuja, Vilafranca de Xira. Ennen Aveiroa oli taas se kamala löyhkä, jätteenpuhdistuslaitos? En se minä ollut! Kävi moukan tuuri, paikkani oli varjoisalla puolella. 

Jäin kyydistä Orienten asemalla ja kävelin portaat alas etsimään lippuautomaattia. Huomasin näyttötaululta Sintran junan lähtevät parin minuutin kuluttua ja nousin oikealle laiturille (ilman lippua). Ehdin kyytiin ja mietin, voinko ostaa lipun junasta ja minkä suuruinen on sakko. En muistanut, että Sintran asemalta ei pääse pois ilman lippua. Yksi mies ystävällisesti vilautti (kausi)korttiaan näytölle ja pääsin porteista ulos.

Kävelin helteessä historialliseen keskustaan, jossa meillä oli treffit Hannun kanssa. Näinhän me toimimme, kun minä olen pidempään reissussa. Hän odotti minua sovitussa paikassa (aamulento Lissaboniin) ja kävimme reissun kalleimmilla oluilla, mutta menköön tervetuliaisten piikkiin. Ennen majoittumista jäimme vielä lounaalle A Pendoaan, mukavien mummojen pitämään ravintolaan, jossa tarjotaan perinteistä portugalilaista kotiruokaa.

Casas da Biquinha
Casas da Biquinha
Casas da Biquinha
A Pendoa
A Pendoa
Pääsimme majoittumaan Casas da Biquinhaan, ihastuttavaan asuntoomme. Hannu toi minulle tullessaan puhtaita vaatteita, kirjan ja omat (Ikean) aamutossuni. Kävimme kaupassa, suihkun jälkeen minä olisin ollut valmis päikkäreille, mutta Hannu pelkäsi väsyneenä nukkuvansa aamuun asti ja lähdimme kävelemään kujille ja ip-kahville.

Palasimme huoneistoomme, pesin pyykit, jotka voi ripustaa ikkunoiden ulkopuolella oleville liikutettaville naruille. Iltapalaksi tein meille mustekala-annokset, jotka söimme pihalla. Viehättävä brassipariskunta pysähtyi juttelemaan kanssamme, mies oli työvuosinaan kolunnut Suomea, mm. Outokumpu ja Rovaniemi, jossa hän oli tavannut itse Joulupukin.

Castelo dos Mouros - Moorish Castle

Oli hiljaisista hiljaisin yö ja ihanan viileää nukkua. Tottumuksesta heräsin 6.30 eikä Hannukaan pitkään nukkunut, taisi olla vielä Suomen ajassa. Valmistin aamiaisen ja ehdotin, että lähdemme mäkeen aamusta, ennen kuin tulee liian kuuma.

Lähdin ulos yhdeksältä, kävelin mäen ylös ja läpi kauniin puiston. Taisin olla aamun ensimmäinen kävelijä, sillä keräsin kaikki hämähäkin seitit itseeni. Puistossa oli mukavan varjoista, hiki meinasi silti tulla kun etenin koko ajan ylöspäin ja matkalla oli paljon rappuja.

Castelo dos Mouros
Ostin lipun (8€) ja kävelin linnoitukselle. Nousin molempiin torneihin ottamaan kuvia kumpaankin suuntaan. Korkeimman tornin päällä liehui tuttu siniristilippu (Alfonso Henriques v.1143) ja sieltä näkyi Penan palatsille. Näköalat ympäristöön olivat mykistävät. Alapuolella näkyi Sintra, palatseja ja kauempana siinsi Atlantti.

Castelo dos Mouros
Castelo dos Mouros
Castelo dos Mouros
Tarkoituksemme oli käydä myös Penan palatsilla. Hannu meni sinne suoraan ja viestitti, että sinne on törkeän kallis sisäänpääsymaksu ja pitkä jono. Muistaakseni emme maksaneet Marjukan kanssa mitään sisäänpääsymaksua puistoon, mutta se olikin maaliskuuta. Tapasimme Maurien linnoituksen lippuluukulla ja lähdimme siitä kävelemään alas kaupunkiin.

Sintran keskustassa olut maksoi 1,40€ kun eilen maksoimme siitä historiallisessa keskustassa 4,50€! Kävimme tsekkaamassa huomisen bussin aikataulun ja lähimmän pysäkin. Aivan sen vieressä oli meidän ensimmäinen Sintran hostellimme, nyt se on muuttanut muualle tai lopettanut toimintansa. Sen läheltä löytyy myös pari hyvää ravintolaa. Muistin oikein; kauppa ja kauppahalli ovat aivan nurkan takana. Kävin molemmissa ostamassa lounastarpeita. Päätimme syödä huomenna aamiaisen samassa kahvilassa, jonka terassilla istuimme oluella, siellä näytti olevan herkullisia leipiä ja leivonnaisia.

#kokkimatkassamukana
Palasimme historialliseen keskustaan ja mukavaan asuntoomme. Suihkun ja pyykin jälkeen tein lounassalaatit, jotka söimme aurinkoisella pihalla. Vietettyämme parin tunnin siestan menin pihalle kirjoittelemaan. Brassipariskunta oli saanut varattua toisenkin yön ja olivat lähdössä illalliselle. He jäivät juttelemaan kanssani ja kysyivät mitä kirjoitan. Kerroin blogistani ja matkoistani. Sain heidän yhteystietonsa ja kutsun tulla kyläilemään. Tässähän voikin kohta alkaa suunnitella maailmanympärimatkaa!

Villa 6
Villa 6
Villa 6
Myöhemmin illalla mekin valmistauduimme illalliselle. Alkoi tuntua viileältä, otin käyttööni Hannun minulle tuomat "kaupunkivaatteet". Hän oli etukäteen katsonut vanhan kaupungin ravintolatarjontaa ja nousimme kujia Villa 6 -ravintolaan. Menimme sisälle istumaan ja saimme ikkunanvieruspaikat. Sääliksi kävi kokkia, joka huhki hiki päässä parin neiliön (ilmeisesti jälkeenpäin rakennetussa) keittiökopissaan. Aivan mahtavia gourmet-annoksia sieltä tuli. Tilasimme ensin mustekalakakut ja vuohenjuustolla täytetyt jumboherkkarit. Oli niin mukava paikka (henkilökunta, musiikki), että tilasimme vielä lasilliset punkkua ja lautasellisen savukinkkua. Kun seurasin kokin työskentelyä lasiseinän läpi, tämä huikkasi, että voimme vaihtaa paikkoja, jos haluan. Kahvin kanssa talo tarjosi vielä pienet digestiivit. Kiitosten kera poistuimme ja alaspäin kävellessä juttelimme samaan aikaan ravintolasta lähteneiden kreikkalaisneitojen kanssa.

Kämpillä keräsimme pyykit narulta, suljimme ikkunat ja sytytin kynttilät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti